Pedaali ry ojentaa sateenkaarihistoriakuukauden viestikapulan liikkeelle! Sateenkaarihistoria on yhteistä historiaa, jota löytyy kaikkialta.
Kyseessä on sosiaalisen median haaste, johon voivat tarttua museot, arkistot ja muut muistiorganisaatiot ja kaikki näitä aloja tutkivat, opiskelevat tai niillä työskentelevät. Haaste on käynnissä koko marraskuun ajan.
Queerviestikapula kehottaa queerkatseeseen: mitä LGBTQIA+ ihmisistä kertovaa tai heihin viittaavaa löytyy ympäriltäsi? Voit esitellä kulttuuriperinnön sateenkaarevia vivahteita, monitulkintaisen museoesineen, valokuvan, tai vaikka yleisempää sateenkaarihistorian pohdintaa.
HUOM! Ilmoittautumista jatkettu! Voit ilmoittautua mukaan 23.11 mennessä.
***
Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali järjestävät yhdessä alan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnatun äänenkäyttökoulutuksen. Koulutukseen sisältyvä toiminnallinen luento järjestetään webinaarina tiistaina 28.11.2023 klo 13-16. Koulutukseen voivat osallistua MALn ja Pedaalin jäsenet ja se on heille maksuton. Koulutukseen on ennakkoilmoittautuminen – ilmoittaudu koulutukseen myös silloin, jos et pääse luennolle, mutta haluat katsoa koulutuksesta tallenteen ja hyödyntää koulutusmateriaaleja itsenäisesti.
Museo- ja kulttuuriperintöalan työssä ääni voi joutua kovalle koetukselle vaihtelevissa työympäristöissä. Tule marraskuussa mukaan etäkoulutukseen, jossa opit ymmärtämään syvällisemmin äänen toimintaa ja äänen hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Koulutus soveltuu niin alan yleisötyöntekijöille, asiantuntijoille kuin myös opiskelijoille.
Koulutus vastaa kysymyksiin: Miten saan ääneni kestämään paremmin? Miten voin palauttaa ja rentouttaa äänielimistöäni? Miten voin itse kehittää äänenlaatuani parempaan suuntaan? Miten äänenkäyttötapani edistää viestini perille menoa? Millainen työympäristö on hyvä ääniergonomian kannalta? Millaisilla apuvälineillä voin auttaa ääntäni voimaan paremmin?
Kouluttajana on kokenut laulupedagogi ja äänivalmentaja Minna Laukkanen Ääniräätäli Oy:stä. Koulutuksessa käydään läpi ääni-instrumentin toimintaa sekä havainnollisesti kerrottuna että itse kokeillen erilaisia asetuksia! Ääniergonomiatieto, eli äänen hyvinvoinnin kulmakivet käydään myös läpi ja opit ymmärtämään, miten voit suojella ääntäsi rasitukselta. Koulutukseen kuuluu aanivalmentaja.fi -kurssialusta, johon koulutustallenne jää katsottavaksi vielä 6 kk ajaksi. Kurssialustalla on ENNAKKOKARTOITUS, joka virittää sinua pohtimaan oman äänesi vointia ja antaa kouluttajalle tärkeää tietoa osallistujien tarpeista. Kurssialustalla on myös lisämateriaalia äänesi tueksi.
Koulutukseen tulee ilmoittautua viimeistään maanantaina 23.11.2023. Ilmoittautumislomakkeeseen pääset tästä linkistä. Kurssille ilmoittautuneet saavat kutsun kurssialustalle ja ennakkokartoitukseen osallistumiseen noin kaksi viikkoa ennen koulutuksen alkua. MAL ja Pedaali pidättävät oikeuden koulutuksen peruuttamiseen, jos ilmoittautuneita osallistujia ei tule tarpeeksi.
Pääsin opintomatkalle Skoltannin Ylämaille Leader Ravakan tukemassa ”Juurimatkailun juurille Skotlantiin” -teemahankkeessa. Hanke liittyy opintojeni ohessa koordinoimaani ”Matka juurille Vakka-Suomi” -hankkeeseen, jossa tuotetaan tietoa juurimatkailusta sekä luodaan Vakka-Suomen alueelle verkostoa ja juurimatkailun konseptia. Matkan tarkoituksena oli tutustua maaseutumatkailuun juurimatkailijoiden näkökulmasta, eli millaisia palveluita alueelta löytyy omiin sukujuuriinsa tutustuville. Samalla tuli kuitenkin museopedagogin näkökulmasta tarkasteltua museoiden ja arkistojen yleisötyötä.
Innostavia toimintamalleja: alueellinen arkisto
Suurimman vaikutuksen minuun teki ensimmäisen aamun tutustumiskohteemme Invernessissä. Highland Archivesin arkistokeskus Ness-joen varrella on paljon muutakin kuin asiakirjojen säilytyspaikka. Kaksihuoneinen Family History Centre palvelee nimenomaan sukututkijoita ja juurimatkailijoita. Arkistossa voi tutkia alkuperäislähteitä, kuten kirjeitä, valtuustojen kokouspöytäkirjoja 1500-luvulta saakka, karttoja, sukupuita ja sukuarkistoja. Lisäksi pääsee käsiksi verkkolähteisiin, kuten väestökirjanpitoon. Keskuksessa väestötietoja saa tutkia tähän päivään saakka, kun verkossa niissä on 100 vuoden suoja-aika eli avoinna ovat tiedot vuodesta 1923 taaksepäin.
Family History Centren Fiona MacLeod ja Anne Fraser esittelevät meille yhden sukuverkoston sukupuuta tutkimushuoneessa.
Erittäin kokeneelta sukuhistorioitsijan tittelillä työskentelevältä Anne Fraserilta sai ostaa sukututkimusapua niin paikan päällä kuin etänäkin tunti kerrallaan. Asiakkaita on paljon Pohjois-Amerikasta, mutta myös ylämaalaiset käyttävät arkistoa aktiivisesti. Keskuksella on myös oma yhteisökoordinaattorinsa (Community engagement officer) Fiona MacLeod, joka vierailee kouluissa, vankiloissa ja mielenterveystoimijoiden luona viemässä historian ja sukujuurten tutkimuksen ilosanomaa. Learn with Lorna -videoita voi katsoa suorana Facebookissa ja tallenteina Youtubessa.
Pääsimme kurkistamaan myös arkiston puolelle. Virallisten asiakirjojen lisäksi sieltä löytyi kilometreittäin henkilöhistoriallista aineistoa.Arkiston vanhin asiakirja vuodelta 1299 oli henkilökunnan mielestä ”underwhelming”. Olimme kyllä ihan vaikuttuneita!
Paikallinen vastine alueelliselle arkistolle löytyy muutaman sadan asukkaan Helmsdale-kylästä Invernessistä pohjoiseen. Timespan-keskuksessa on tutkittavana paikallishistoriallinen kirjasto sekä kylään liittyvää tutkimustietoa, kuten jokaisesta talosta koottu historiakortti. Henkilökunta järjestää juurimatkailijoille retkiä, joilla tutustutaan kiinnostuksen kohteina oleviin paikkoihin kylän lähellä. Timespanissa on myös hieno museo ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa nykytaidenäyttelytoimintaa.
Timespanin kirjastohuone. Arkistosta koottiin liikkuva ”People´s mobile archive” pandemian aikana. Kaikki saatavilla oleva materiaali löytyi koottuna katalogista.Jacquie Aitken esitteli paikallisen kalastajavillapaidan, jollaisia museon neulekerho neuloo tapaamisissaan. Kuvio on saanut inspiraation silliverkoista; sillien kalastus oli vastaperustetun Helmsdalen pääelinkeino 1800-luvulla. Paitojen piti olla tyköistuvia, etteivät ne jääneet kiinni purjenaruihin.
Tapaamamme digi- ja kulttuuriperintökuraattori Jacquie Aitken koordinoi rahoitus-, näyttely-, arkisto- ja yleisötyön lisäksi vapaaehtoisten sukututkijoiden työtä ja uusia teknologioita hyödyntävää Digital Hubia. Hubissa pääsimme katsomaan rautakautista taloa VR-laseilla ja tutkimaan Helmsdalea eri aikojen mallinnuksina.
Ensikertalainen virtuaalimaailmassa. Digital Hubissa testataan erilaisia uusia teknologioita ja kerätään niistä kokemuksia näyttelyuudistusta varten. Hub on yhteistuotanto paikallisen yliopiston kanssa.
Yleisö- ja yhteisötyön näkökulmasta hengästyttävää toimintaa vuosittain rahoituksen hakevalta pienen paikkakunnan toimijalta! Paikkakunnan kokoa kuvaa se, että yhden risteyksen aluella sijaitsevat Timespanin lisäksi ainoat avoinna olleet ravintola, hotelli ja kioskimainen ruokakauppa.
Timespan valko-keltaisessa talossa. Tien toisella puolella sijaitsevat hotelli ja ravintola, jossa saimme kuulla paljon paikallisjuttuja ravintolan turkkilaiselta omistajalta. Spar kuvan vasemmassa laidassa. Ylämaalainen maalaismaisema alkaa heti Timespanin takana virtaavan joen takaa.
Vapaaehtoistoiminnan varjopuolet
Skotlannissa moni kulttuuriperintötoiminta jäisi tekemättä, jollei olisi aktiivisia vapaaehtoisia ja lahjoitusvaroja. Kaikissa vierailukohteissa oli selkeät ohjeet, miten toimintaa voi tukea lahjoituksilla verkossa tai paikan päällä. Vapaaehtoistoimintaa näimme niin Timespanin kerhohuoneessa (iäkkäitä sukututkijoita asiakkaiden mysteerien kimpussa), Strathpefferin vanhan rautatieaseman yhteisöpuodin tiskin takana kuin Highland Folk Museumissa kohteita esittelemässä.
Lahjoituspyyntö Timespanin vessakopin seinällä.
Highland Folk Museum on Britannian vanhin ulkoilmamuseo. Näimme museoalueella valtavasti potentiaalia, mutta olimme aika eksyksissä ilman taustatietoa skotlantilaisesta elämäntavasta. Vain muutamassa valtavan alueen rakennuksista oli kyltti ja digitaalisesta oppaasta löytyi vain viisi kohdetta. Piipahdettuamme 1700-lukua esittelevässä olkikattoisten rakennusten kylässä näimme silmissämme kaikki ne markkinat ja muut tapahtumat, joita siellä varmasti järjestetään. Meidät pois saattanut nuori opas kuitenkin totesi ykskantaan, ettei siellä mitään järjestetä.
Folk Museumiin ensimmäisenä siirretty, saaristolaisrakentamista esittelevä rakennus oli saanut eteensä kyltin.1700-luvun mallinnettu kylä, jossa oli joitakin toiminnallisia pisteitä, mutta kuulemma ei tapahtumia.
Vapaaehtoistoiminnallakin on rajansa ja samoja haasteita kuin Suomessakin. Olimme kuitenkin kaikki samaa mieltä, että yhteisökeskeisyys ja palveluhalu oli aivan poikkeuksellisella tavalla rakennettu sisään kulttuuriperintötoimijoiden toimintaan. Historiaa käytettiin voimavarana tässä päivässä; Jacqui Aitkenin sanoin: We do have a voice and we use it! Koko Timespanin toimintafilosofia on ihailtavasti kuvattu julisteeseen ja museokeskus kuvaa itseään toiminnan ja muutoksen museoksi. Näistä teemoista on kiinnostavaa kuulla lisää Suomen näkökulmasta Museoalan teemapäivillä marraskuussa!
Tasa-arvoa, kestävää kehitystä, saavutettavuutta, yhteistyötä ja paikallisuutta korostava Timespanin ”mission statement”.
Matkakertomuksen kirjoitti opintovapaalla Espoon kaupunginmuseosta oleva museolehtori Tiina Hero, Pedaalin varapj.
Tervetuloa torstaina 26.10. Pedaalin syksyn kolmanteen Mitä kuuluu -etäiltapäivään klo 14:30-16:00.
Tällä kertaa tutustumme vapaaehtoisiin museoissa! Ota kuppi kuumaa ja istahda kuuntelemaan alustuksia ja keskustelemaan aihepiiristä muiden yleisötyön ammattilaisten kanssa. Alustukset:
Rasmus Ruohola, Opiskelijakulttuurimuseo, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta: Vapaaehtoisen vuosi
Liisa Poskiparta, Tekniikan museo: Asiakaslähtöinen vapaaehtoistyön konseptointi
Mukaan mahtuisi vielä kolmas alustus – ilmoittaudu rohkeasti (info@pedaali.fi)! Syksyn ohjelman löydät Pedaalin nettisivuilta:
Aikataulu: Klo 17–19 Tutustuminen Tulevaisuuden puutarha -näyttelyyn ja työpajailua näyttelyn hengessä Klo 19–20 Pientä syötävää ja juotavaa
Osallistujamäärä: max. 20 henkeä.
Tapahtumaan on ilmoittautuminen. Varmista paikkasi ja ilmoittaudu ajoissa tästä
***
Tulevaisuuden puutarha -näyttely (6.10.2023 ‐ 3.3.2024)
Malvaan luodussa puutarhassa risteävät romanttinen luontokäsityksemme ja vaihtoehtoinen tulevaisuuden näkymä. Tulevaisuuden puutarha tuo yhteen kolme taiteilijaa, joiden työskentelyä yhdistää vahva materiaalisuus, kehollisuus sekä luontosuhteemme tutkiminen. Kuvanveistäjä Emma Helteen (s. 1979) runsaat ja ilakoivat keraamiset veistokset nostavat valokeilaan taidehistorian sivuhenkilöitä. Tamara Piilola (s. 1977) tunnetaan rehevistä luontomaalauksistaan, jotka kuljettavat katsojan keskelle suloisinta loppukesän päivää. Pia Sirén (s. 1982) luo puolestaan paikkasidonnaisia maisemallisia installaatioita, jotka rakentuvat usein muovipressuista ja rakennustelineistä. Kolmen taiteilijan Malvaan luomassa puutarhassa risteävät romanttinen luontokäsityksemme ja vaihtoehtoinen tulevaisuuden näkymä, jossa luonto on ihmisen valmistamista materiaaleista rakennettu.
Ajankohtainen aihe, Serlachius-museoiden hienot puitteet ja mahdollisuus tavata kollegoita houkuttelivat paikalle noin 70 yleisötyöntekijää eri puolilta Suomea. Pedaali osallistui Yleisötyöpäiville neljän hallituslaisen voimin. Puheenjohtaja Tuuli Uusikukan lisäksi mukana olivat hallituksen jäsenet Iisa Aaltonen, Nina Talvela ja Jenni Siltainsuu. Tässä tekstissä nostetaan esille ajatuksia herättelevimpiä esityksiä. Koko ohjelma on tutustuttavissa Museoliiton sivuilla.
Joenniemen kartano. Iisa Aaltonen
Ekologisesti kestävää yleisötyötä
Ensimmäisenä seminaaripäivänä ohjelma keskittyi vastuullisuuteen ennen kaikkea ympäristön näkökulmasta. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön (OKKA-säätiö) suunnittelupäällikkö Erkka Laininen puhui kestävää tulevaisuutta rakentavasta sivistyksestä ja pohti museoiden roolia tässä. Lainisen mukaan tarvittaisiin kulttuurinen muutos ja uudenlainen tapa ymmärtää ihmisyyttä yhdenvertaisena osana ympäröivää maailmaa. Näiden muutosten aikaansaamisessa museoilla ja erityisesti museoiden tekemällä museopedagogisella työllä on suuri merkitys.
Suunnittelija Anni Granroth (Luonnontieteellisen keskusmuseo LUOMUS) käsitteli puheenvuorossaan museoita ympäristökasvattajina ja herätteli yleisöä muun muassa pohtimaan käsityksiään luonnosta. Mitä on luonto? Mikä taas ei ole luontoa? Kaikki elämä on kietoutunut yhteen, mutta eri lajien väliset suhteet eivät ole neutraaleita: ihmislajilla on valta tuhota ja korjata.
Puheenvuoroihin mahtui myös konkreettisia esimerkkejä museoiden tekemästä ympäristökasvatustyöstä muun muassa Hyvinkään taidemuseosta, Työväenmuseo Werstaalta sekä Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton MAPPA.fi-sovelluksesta, joka kokoaa yhteen ympäristökasvatuksessa hyödynnettäviä materiaaleja muun muassa museoilta. Päivän aihe sai aikaan vilkasta keskustelua, ja näissä kuultiin tiukkojakin puheenvuoroja koskien vallanpitäjien hitautta saada näkyvää muutosta aikaan.
Erkka Lainisen puheenvuoro. Kuva: Iisa Aaltonen.
Sosiaalinen vastuullisuus
Toinen seminaaripäivä oli omistettu sosiaaliselle vastuullisuudelle. Museoiden roolista sosiaalisen vastuullisuuden suunnannäyttäjinä puhui Aura Linnapuomi Kulttuuria kaikille -palvelusta. Osana esitystään Linnapuomi haastatteli kokemusasiantuntija Eeva Lahtista taloudellisesta saavutettavuudesta ja osallisuudesta.
Sosiaalinen vastuullisuus on syrjinnän ehkäisyä sekä moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inkluusion huomioimista. Sosiaaliseen vastuullisuuteen sisältyy oikeus terveyteen, turvallisuuteen, sivistykseen ja yksityisyyteen. Museoilla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi nostamalla esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, moninaistamalla kerrottuja tarinoita, moninaisella rekrytoinnilla sekä edistämällä osallisuutta, kielitietoisuutta ja saavutettavuutta.
Yleisötyötä ja yhteisöllistä työtä monikulttuurisessa ja -kielisessä ympäristössä käsitteli yleisötyövastaava Pia Nikula Saamelaismuseo Siidasta. Nikula kertoi kokoelmien ja valokuvien kontekstitietojen keräämisestä, jota oli tehty eri puolilla Saamenmaata järjestetyissä tilaisuuksissa.
Luento-ohjelman lisäksi päivien osallistujat pääsivät tutustumaan Serlachius-museoiden yleisötyöhön. Asiantuntevat oppaat johdattivat yhtiön historiaan ja kokoelmien helmiin Gösta Serlachiuksen rakennuttamassa Joenniemen kartanossa sekä tämän yhteyteen vuonna 2014 avautuneen puupaviljongin nykytaidenäyttelyihin. Museorakennus Göstan ohella kierroksella pääsi myös kurkistamaan Melasjärven rannalle rakennettuun Taidesaunaan. Taidesauna oli monien osallistujien mielestä huikean hieno elämys!
”Hands on” -osuuteen sisältyi myös tutustumista paperin valmistuksen maailmaan työpajassa sekä G. A. Serlachiuksen elämään mysteeripelin kautta ja erilaisten taitojen harjoittelemista 1800-luvun lopun apteekissa. Hauskalla draamaopastuksella etsittiin G. A. Serlachius Oy:n palvelukseen uusia työntekijöitä erilaisiin tehtäviin. Vuotta 1951 eläneen yhtiön edustajan kärkkäät kommentit 2020-luvun elämänmuodoista ja osallistujien vaatetuksesta rakensivat humoristisen pohjavireen, joka kantoi läpi opastuksen. Samalla yhtiön ja pääkonttorin historia tulivat tutuiksi.
Paperinvalmistustyöpajassa. Kuva: Iisa Aaltonen
Vuoden museopedagoginen teko 2023
Pedaali sai jakaa vuoden museopedagogisen teon palkinnon yleisötyöpäivillä. Vuoden teoksi valittiin Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -hanke ja kunniamaininta päätettiin jakaa TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle.
Gallen-Kallelan Museo sijaitsee meren rannalla Espoossa Akseli Gallen-Kallelan perheen kodissa ja taitelija-ateljeessa. Museossa on esitelty 1960-luvulta saakka Gallen-Kallelan elämäntyötä. Monet muistavat pitkään esillä olleet Afrikasta tuodut esineet eksoottisina kuriositeetteina.
Maaliskuussa 2023 avautuneen Paluu Keniaan -näyttelyn valmistelutyössä otettiin uudeksi näkökulmaksi nykykenialaisten ajankohtaiset näkemykset. Hankkeen kenialaistaustainen yhteisökoordinaattori kokosi työpajaosallistujat, jotka valitsivat näyttelyn etnografiset esineet sekä osan taideteoksista. Työpajan osallistujien haastatteluja käytettiin saliteksteissä ja näyttelykirjassa, ja ne tallennettiin museon kokoelmaan. Haastatteluaineisto toimii ylisukupolvisen tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille.
Hanke tuotettiin kokonaan yleisötyönä, vuorovaikutuksessa kenialaistaustaisen yleisön kanssa. Koko museo seisoi uudenlaisten valintojen takana prosessin ajan. Hanke kattoi laajasti museon eri toiminnot ja on hieno esimerkki siitä, miten perusteellisesti mietitty ja hyvin tehty yleisötyö hyödyttää koko museo-organisaatiota ja tukee museon eri toimintoja.
Museopedagogisen teon valinnasta käytiin tänäkin vuonna runsaasti keskustelua Pedaalin hallituksessa. Päädyimme monen hienon teon joukosta antamaan kunniamaininnan tamperelaiselle TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle, joka on suunnattu muistisairaille ja heidän läheisilleen. Erityisesti meihin teki vaikutuksen sote-alan kanssa onnistuneesti tehty pitkäjänteinen yhteistyö, joka vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja hyödyntää museoiden mahdollisuuksia ja yleisötyön ammattitaitoa monipuolisesti. Theseuksesta voit lukea lisää Tatamurin konseptoinnista. Onnea voittajille!
Voittajat museo Gustafin portaikossa. Kuva: Iisa Aaltonen
Kirjoittajat: Iisa Aaltonen ja Tiina Hero / Pedaalin hallitus
