Jäsenkoulutus: Hyvinvointia äänelle museo- ja kulttuuriperintöalan työssä
Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali järjestävät yhdessä alan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnatun äänenkäyttökoulutuksen. Koulutukseen sisältyvä toiminnallinen luento järjestetään webinaarina tiistaina 28.11.2023 klo 13-16. Koulutukseen voivat osallistua MALn ja Pedaalin jäsenet.
Äänenkäytön kouluttaja Minna Laukkanen opastaa osallistujat terveeseen ja viestinnällisesti tarkoituksenmukaiseen äänenkäyttöön. Koulutus on suunniteltu erityisesti opastustehtävissä ja yleisötöiden parissa työskenteleville museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisille. Koulutus soveltuu myös alan tutkijoille ja asiantuntijoille sekä alalle opiskeleville. Mukaan ovat tervetulleita kaikki aihepiiristä kiinnostuneet jäsenet!
Koulutukseen osallistuvilla on mahdollisuus osallistua ennakkokartoitukseen ennen 28.11. klo 13-16 järjestettävää toiminnallista etäluentoa. Koulutukseen osallistuvat saavat myös käyttöönsä kouluttajan verkkoalustalla olevat materiaalit, joita voi käyttää tukena itsenäisessä äänenkäytön harjoittelussa.Koulutukseen järjestetään ennakkoilmoittautuminen, joka avataan myöhemmin syksyllä.
Tervetuloa torstaina 28.9.2023 Pedaalin syksyn toiseen Mitä kuuluu -iltapäivään klo 14:30-16:00. Aiheena on LGBTQIA-historia museoissa. Tapahtuman on vain jäsenille. Tietoa jäseneksi liittymisestä löydät täältä.
Pedaalin ja Trafiikki ry:n maksuton koulutuspäivä 10.10.2023
Pedaali ry ja Trafiikki-museot ry järjestävät Tartu tarinaan! Museo eläväksi pelillistämisen keinoin – koulutuspäivän 10.10.2023 Tampereella Museokeskus Vapriikissa klo 9:30-16:45. Maksuttoman päivän aikana kuullaan salamapuheenvuoroja ja lyhyitä luentoja museotyön elävöittämisestä mm. draaman ja pelien keinoin. Samalla tutustumme haasteisiin ja ratkaisuihin, joita elävöittävään museotyöhön liittyy. Iltapäivän työpajoissa kuultua ja opittua päästään kokeilemaan käytännön tasolla.
Puhumassa tapahtumassa ovat mm. pelisuunnittelija Mike Pohjola ja 1600-luvun käräjäoikeuden pöytäkirjoihin perustuneen Talvikäräjät -liveroolipelin järjestänyt FT Jenni Lares. Päivän ohjelman kokonaisuudessaan löydät tämän viestin lopusta.
Iltapäivällä järjestetään kolme työpajaa, joista kukin ilmoittautunut pääsee osallistumaan kahteen. Valitse ilmoittautumisen yhteydessä, mitkä kaksi pajaa kiinnostavat sinua eniten. Pyrimme jakamaan pajapaikat osallistujien toiveiden mukaan.
Mukaan mahtuu 50 osallistujaa.
Ilmoittaudu mukaan tästä:
https://forms.gle/D5MH1PQekUk9be4v8
Kaikille avoin ilmoittautuminen alkaa 11.9. ja päättyy 1.10. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, joten varaathan paikkasi hyvissä ajoin.
Tartu tarinaan! Museo eläväksi pelillistämisen keinoin -ohjelma:
Järjestäjät: Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry ja Trafiikki-museot
Tiistai 10.10.2023 klo. 9.30-16.45
Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere
Sanna Reinikainen, museolehtori, Kuopion kaupungin museot
Ilopyydys, Oulun taidemuseon kokoelmanäyttelyn pakopeliseikkailu
Laura Lampinen, museolehtori / projektipäällikkö, Oulun museo- ja tiedekeskus
12-13
Omakustanteinen lounas, ravintola Valssi
13-15
Iltapäivän työpajat, ilmoittautuessa valitse 2 kpl. Yksittäisen pajan kesto on n. 1 tunti. kokoustila Pellava/Rauta
EduLarp museotyön tukena
Asla Heikkari, Mediamuseo Rupriikki
EduLarp tulee sanoista Educational Live-Action Role-Playing (Game). Larp puolestaan on hahmoihin eläytymistä, vuorovaikutusta pelaajien kesken ja improvisaatiota ilman yleisöä. Käymme läpi, miten tätä voi hyödyntää museotyössä. Halutessaan ryhmä pääsee myös kokeilemaan lyhyttä peliä.
Museodraama-työpaja
Maiju Eronen, Somana ry/Museonautit
Pelisuunnittelun perusteet
Pelisuunnittelija, kirjailija Mike Pohjola
Käymme läpi erityyppisiä pelejä sekä pelisuunnittelun perusteita ja pohdimme, milloin pelit ovat hyvä lisä museotyöhön – ja milloin eivät.
15-15.30
Iltapäiväkahvit, kokoustila Pellava/Rauta
15.30-16.30
Puheenvuorot, Vapriikin auditorio
Itämeren rehevöityminen ja zombit
pelisuunnittelija, kirjailija Mike Pohjola
Pelissä vuorovaikutteisuus on keskiössä ja liveroolipelissä vuorovaikutuksen pitäisi tapahtua fyysisessä maailmassa osallistujien välillä eikä esimerkiksi pelilaudalla. Itämeren rehevöityminen taas johtuu sinilevästä eli syanobakteerista, joka ei ole tunnettu pelillisyydestään. Kun Goethe-instituutti päätti rahoittaa kahdeksan larpin kiertueen rehevöitymisestä, piti ratkaista, miten monimutkaisen biokemiallisen prosessin kanssa voi olla fyysisessä vuorovaikutuksessa.
Talvikäräjät – tutkimuksesta peliin ja takaisin
FT Jenni Lares
Miten suunnitella historiallinen larppi ja pelillistää historiaa? Tutkija Jenni Lares kertoo hankkeestaan, jossa 1600-luvun tuomiokirjojen pohjalta suunniteltiin aikuisille suunnattu liveroolipeli. Lisäksi Talvikäräjät-hankkeessa tutkittiin historialarppien suunnittelua ja pelaajien kokemuksia niistä.
August Schaumanin raportti 1800-luvun suomalaisen taidekentän tilasta ei paljoa lupaillut.
”Meillä ei voitu osallistua kaikkiin mahdollisiin yhdistyksiin, … , ei ollut koskaan kuultavissa matkasaarnaajia, ei ollut minkäänlaista luistelukerhoa, ei ollut edes pieniä ompeluseuroja eikä lukupiirejä – mutta sen sijaan harrastettiin niin sanottua seurustelua ja sitä hyvin laajassa mitassa”.
Suomessa lähinnä sisustettiin koteja, tilattiin alttaritauluja kirkkoihin ja maalautettiin muotokuvia perheestä. Zachris Topelius yltyi väittämään, että maasta ei löytynyt maalauksia kuin verhoista ja tapeteista.
Apu oli kuitenkin oven takana. Vuonna 1846 perustettiin Suomen Taideyhdistys, joka Topeliuksen sanoin ”onnistui luomaan taide-elämän Suomeen miltei tyhjästä”.
Taiteen avulla haluttiin sivistää ennen kaikkea työläisiä, joiden katsottiin olevan kuin ”tyhjiä astioita, jotka täyttyvät joko taiteesta ja valistuksesta tai alkoholista ja turmelluksesta”. Usko valistuksen voimaan oli vankka. ”Mitä taiteen hyväksi tehdään, se tehdään kansakunnan kunniaksi, sen nimen säilyttämiseksi jälkipolville. Kaikki suuret kansakunnat ovat kunnioittaneet taiteilijoita hienoimpina saavutuksinaan.”
Ateneum-rakennuksen avaaminen vuonna 1888 oli iso askel. Liiankin iso, sillä odotukset olivat kovin korkealla. Yleisön pettynyt tyytymättömyys tuli julki vain viisi viikkoa avaamisen jälkeen. Ja jatkuva valitus oli kulkeva mukana vuodesta toiseen.
Ateneum. Daniel Nyblin / Museovirasto.
Gustaf Strengell Ateneumin intendenttinä 1910-kuvun alussa merkitsi neljän vuoden ajaksi suuria muutoksia. Lähtökohtana oli kaikessa radikaalisuudessaan vanhan taidehistoriallisen mallin korvaaminen yleisöystävällisyydellä. Tarvittiin aivan uudenlainen museoammattilainen. Luova museotyöntekijä ymmärsi, että taidemuseo ilman hyvin hoidettua yleisöä jäi varastoksi.
Opetusnäyttelyitä, valtakunnallisia kiertonäyttelyitä, alennettuja halpispäiviä, laajennettuja aukioloaikoja. Tulokset olivat vaikuttavat: Strengellin intendenttikauden ensimmäinen vuosi oli kautta aikojen vilkkain, 25 121 kävijää kaksinkertaisti kaikki aikaisemmat ennätykset.
Gustaf Strengell. Goodwin / Museovirasto.
Strengell julkaisi museofilosofiastaan tulisieluisen, innostavan lehtikirjoituksen, jossa nimitti vallitsevaa museota kvantiteettimuseoksi yleisönään lähinnä alalle vihkiytyneet tutkijat. Kvantiteettimuseosta oli siirryttävä kvaliteettimuseoon. Strengellin kirjoitusta seurasi hiljaisuus. Suomalainen taidemuseolaitos ei ollut kiinnostunut.
Strengellin toimikauden jälkeen museo palasi takaisin vanhaan. Kovin huonolla menestyksellä. Kuvanveistäjä Alpo Sailo aloitti lehtikirjoitusten sarjan, jossa puututtiin museon yleiseen epäjärjestykseen, onnettomaan ripustukseen, puutteellisen tiedon määrään, vähäisiin aukioloaikoihin ja teosten rikkinäiseen kuntoon. Intendentti Torsten Waenerberg katsoi, ettei arvosteluun juuri ollut aihetta. ”Minkä sille voi, että ihmiset ovat sellaisia vandaaleja.”
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Julius Ailio summasi suomalaisen museolaitoksen tasoa. Hän oli huolissaan sosiaalisen tehtävän heikosta kehittymisestä. Vasta sen kautta museosta muodostuisi se kansansivistyslaitos, jossa ”niin vanha kuin nuori voi saada elävän ja samalla huvittavan yleistajuisen kuvan kulttuurikehityksestä”.
Yleisöä tuli hoitaa aivan yhtä suurella huolella ja vakavuudella kuin esineistöä. Keinot olivat Strengellin tapaan moneen kertaan pohditut: pidennetyt aukioloajat, kunnolliset kansantajuiset luettelot, hyvä muuntautumiskykyinen opastustoiminta, pieniä syventäviä julkaisuja, lasten toimintaa. Museo oli näet jättänyt yleisönsä selviämään museossa yksin: ilman asianmukaista ohjausta ja opastusta kävijät jäivät taiteen edessä ymmälleen.
Fredr. J. Lindströmin lomakurssimuistiinpanot vuodelta 1904 ovat varhainen dokumentti opastustoiminnan alkuajoilta. Kymmenissä käsinkirjoitetuissa liuskoissa Lindström johdatteli kuulijansa taiteen sosiaaliseen tehtävään. Hän oli kansanvalistaja, jolle oli tärkeää nähdä ohi taideteoksen esittävän aiheen. Yhä uudelleen toistuivat yksinkertaiset kysymykset: ”Mitä tunteita herättää meissä tämä taulu? Mitä on taiteilija tehnyt niiden herättämiseksi?”
Mikseivät museot sitten edelleenkään, vuosikymmenten toiminnan jälkeen oikeasti kiinnostaneet yleisöä? Aika monella oli vastaus valmiina. Ne olivat liian sidoksissa menneisyyteen. Arvostelua herätti myös museorakennuksen palatsimainen luonne ja juhlava portaikko.
Ratkaisu ongelmaan oli hyvin yksinkertainen: uusi rakennus, Alvar Aallon suunnittelemana Töölönlahden rannalle. Ateneumin voisi purkaa poiskin. Se oli tehtävänsä tehnyt, keskustan tontille löytyi tehokkaampaakin käyttöä.
”Aalto ripotteli suunnitelmaansa Hesperianpuiston rantaan, täyttömaalle, monumentaalirakennusten sarjan. Riviin tulivat muiden muassa uusi pääkirjasto, taidemuseo, teatteri, ooppera, kaupunginmuseo ja Suomen Akatemian talo.” – Marja Salomaa, HS
Tulevaisuuden museon ajateltiin voivan hyvin olla taiteilijoiden käyttöön asetettu, monipuolisin teknisin välinein varustettu tila. Siinä ei taidehistoriallista henkilökuntaa tarvittaisi, insinöörejä kyllä. Vanhasta museomallista haluttiin siirtyä vallan pois, kohti vapaata luovuutta. Sellaista missä yleisö voisi musisoida, maalailla tauluja ja keitellä vaikka ruokaa ihan omien toiveittensa innoittamana.
Kirjoittanut: Marjatta Levanto, taidehistorioitsija, tiedekirjailija, Suomen taidemuseokentän ensimmäinen museopedagogi.
Päiväkotilapsia Ville Vallgrenin näyttelyssä 1980. Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo.
Nykypäivän museoiden yleisötyöstä eivät musisointi, taulujen maalailu ja ruoan keittely ole kovinkaan kaukana. Museopedagogit tosin eivät pääasiassa ole insinöörejä. Lindströmin opastuksia hahmottelevista muistiinpanoista kesti lähes 70 vuotta ennen kuin Ateneum sai ensimmäisen museopedagogian ammattilaisensa, museolehtori Marjatta Levannon vuonna 1973. Alvar Aallon kulttuurirakennusten sarjasta Töölönlahdella toteutuivat vain Finlandia- talo ja Ooppera. – toim.huom.
Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -hanke on Vuoden museopedagoginen teko 2023
Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on valinnut espoolaisen Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -näyttelyn Vuoden museopedagogiseksi teoksi vuonna 2023. Vuosittain jaettavalla palkinnolla Pedaali ry nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia panostuksia suomalaisten museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan.
Paluu Keniaan -hankkeessa tavoiteltiin vastavuoroisuutta ja antikoloniaalisten käytäntöjen tuomista museotyön arkeen yhdessä Suomessa asuvien kenialaistaustaisten henkilöiden kanssa. Hankkeessa luotiin näyttely, joka ei toista vanhaa narratiivia Akseli Gallen-Kallelan Kenian matkasta, vaan nostaa esiin nykykenialaisten ajankohtaisia näkemyksiä. Hankkeen kenialaistaustainen yhteisökoordinaattori kokosi työpajaosallistujat, jotka valitsivat näyttelyn etnografiset esineet sekä osan taideteoksista. Työpajan osallistujien haastatteluja käytettiin saliteksteissä ja näyttelykirjassa ja ne tallennettiin Gallen-Kallelan Museon kokoelmaan. Haastatteluaineisto toimii ylisukupolvisen tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille. Näyttely on osoittanut, että vaikeitakin historiallisia aiheita voidaan käsitellä museoissa uusista näkökulmasta, yhteisöjä yhdistävällä tavalla. Hanke tuotettiin kokonaan yleisötyönä, vuorovaikutuksessa kenialaistaustaisen yleisön kanssa. Koko museo seisoi uudenlaisten valintojen takana prosessin ajan. Näyttely sai tukea Espoon kaupungilta sekä Koneen Säätiöltä.
Pedaali ry perustelee palkinnon saajan valintaa seuraavanlaisesti:
Paluu Keniaan -hankkeessa on rohkeasti tavoitettu uusi asiantuntijayleisö ja onnistuttu yhdessä tekemisessä monimutkaisen ja haastavan aiheen tiimoilta. Museossa kuunneltiin ennakkoluulottomasti ja aidosti kenialaistaustaisia asiantuntijoita. Hanke osoitti, kuinka yleisön kanssa tehdyn yhteistyön avulla kokoelmatietoja voidaan täydentää ja tietoa tallentaa myös tulevaisuuden suomalaisia varten. Hanke kattoi laajasti museon eri toiminnot ja on hieno esimerkki siitä, miten perusteellisesti mietitty ja hyvin tehty yleisötyö hyödyttää koko museo-organisaatiota ja tukee museon eri toimintoja.
Lisäksi Pedaali ry antaa kunniamaininnan tamperelaiselle TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle, joka on suunnattu muistisairaille ja heidän läheisilleen. TATAMURI® (Taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla) -menetelmän tavoite on lisätä muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia, kommunikointia ja ryhmäytymistä. Menetelmän käyttö tukee sairastuneiden identiteettiä ja tarjoaa omaisille vertaistukea. Menetelmän ovat alun perin kehittäneet ryhmätaideterapeutit Tiina Butter ja Marjatta Hiltunen. Tapaamisia on toteutettu Konkarit – ikäihmisten museopalveluna tamperelaisissa museoissa. Tapaamisessa muistisairaat ja läheiset tutustuvat ohjaajan kanssa näyttelyyn ja keskustelua jatketaan taidetyöpajassa hyödyntäen museoiden näyttelyissä nähtyjä valokuvia, esineitä, tuoksuja ja ääniä. Päähuomio ei ole muistisairaudessa vaan elämässä, jossa voi kokea elämyksiä ja oppia uutta. Osallistujat ovat iloinneet uusista ystävyyssuhteista sekä kokeneet pienryhmätoiminnan tunnelman helpottavan arkea.
TATAMURI® museossa saa Pedaali ry:n kunniamaininnan sydämellisesti ja kunnianhimoisesti taiteen ja sote-alan välimaastossa tehdystä merkittävästä työstä. Hanke on hieno esimerkki siitä, miten museot voivat palvella hyvin erilaisia ja eri ikäisiä yleisöjä uudenlaisen yleisötyön keinoin ja yhteistyön avulla.
Vuoden museopedagoginen teko -palkinto
Tunnustuspalkinto jaetaan nyt kahdeksannentoista kerran Suomen Museoliiton Yleisötyöpäivillä 6.9.2023 Mäntässä. Palkinto sisältää kunniakirjan ja Hanna Kaisa Vainion suunnitteleman kiertopalkinnon, Liitelijä – Girddášit -veistoksen. Palkinnon saajaa voi ehdottaa kuka tahansa. Yhdistyksen hallitus valitsee voittajan saatujen ehdotusten joukosta. Tänä vuonna palkintoa tavoitteli yhteensä 14 ehdokasta. Kaikki ehdokkaat ja aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.pedaali.fi. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n tavoitteena on edistää museopedagogista toimintaa, vahvistaa museoiden yleisötyötä tekevien ammatillista identiteettiä ja arvostusta sekä tukea jäsentensä ammatillista kehittymistä. Yhdistys toimii alan keskustelufoorumina ja tarjoaa jäsenistölleen koulutusta ja verkostoja.
