• +358 44 2424 848
  • info@pedaali.fi
Facebook Instagram

pedaali

Vieraskynä: Kun piiloon jäävä todellisuus tuodaan museoon

kirjoittaja
Värivalokuva vanhan uusrenessanssirakennuksen portaikosta. Koristelliseen, metalliseen kaiteeseen on kiinnitetty vieriviereen sanomalehdestä tehtyjä talonmuotoisia origameja.

Museo ei tunnu kaikille mahdolliselta   

Kulttuuripalvelujen käyttäminen ei useinkaan ole ensimmäisenä mielessä ihmisellä, joka elää asunnottomana tai muussa vakavassa asumisen kriisissä. Huomio suuntautuu siihen, miten arjen välttämättömät tarpeet järjestyvät ja mistä saa apua.

Museoon menemistä voivat rajoittaa pääsymaksujen lisäksi monet näkymättömämmät kynnykset. Museo saattaa tuntua vieraalta paikalta, ja osallistumista voivat vaikeuttaa asunnottomuuteen liittyvä stigma, häpeän kokemukset, kuormittava elämäntilanne sekä tunne siitä, ettei museo ole tarkoitettu “minunlaisilleni” ihmisille.

Siksi kulttuuripalvelujen saavutettavuus ei ole asunnottomuutta kokevien ihmisten näkökulmasta toissijainen kysymys. Se kertoo siitä, ketkä tunnistetaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja keiden kokemusten katsotaan kuuluvan yhteiseen kulttuuriin ja historiaan.

Näkyvyys on myös valtaa

Yhteistyömme esimerkiksi Arkkitehtuuri- ja designmuseon kanssa on ollut merkityksellistä. Siihen on kuulunut asiantuntijuuden vaihtoa, Arkkitehtuuri kuuluu kaikille -podcastin sisällöntuotantoa ja 2 139 -installaation eli origamitaloista koostuvan yhteisötaideteoksen rakentamista museon aulaan.

Yhteisötaiteen avulla ihmiset pääsivät käsittelemään itseään koskevaa aihetta, samalla haastaen asunnottomuuden kapeaa representaatiota. Yhteistyön arvo ei siten määräytynyt vain sen perusteella, kuinka moni asunnottomuutta kokeva ihminen kävi lopulta museossa. Merkityksellistä oli mahdollisuus keskustella, miten eri väestöryhmien näkyvyyttä kontrolloidaan julkisessa ja puoli-julkisessa tilassa ja historian kerronnassa, miten asunnottomuutta kokevien ihmisten näkemykset ja osallistuminen tunnistetaan museoon kuuluviksi.

Rakennettu ympäristö ei ole neutraali. Penkit, odotustilat, valaistus, vartiointi ja tilojen käyttösäännöt vaikuttavat siihen, kuka voi viipyä tilassa ja millä ehdoilla. Myös museot tekevät valintoja siitä, mitä säilytetään, asetetaan esille ja kerrotaan yhteisenä historiana. Kun joidenkin ihmisryhmien kokemukset jäävät toistuvasti tämän kertomuksen ulkopuolelle, syntyy helposti vaikutelma, etteivät heidän elämänsä kuulu yhteiseen kulttuuriperintöön.

Edustuksellisuudessa kyse ei ole vain siitä, että museoon lisätään kuva tai kertomus marginalisoidusta ryhmästä. Olennaista on, kuka määrittelee esittämisen tavan, kuka pääsee osallistumaan sisällön tekemiseen ja kenen tulkinta tunnustetaan asiantuntijuudeksi.

Edustuksellisuus madaltaa osallistumisen kynnystä

Myös tutkimus osoittaa edustuksellisuuden merkityksen. Erin Elizabeth Toolisin väitöstutkimuksessa pienituloiset ja rodullistettuihin ryhmiin kuuluvat osallistujat kuvasivat museoita muun muassa vieraiksi, kalliiksi, valkoisiksi ja elitistisiksi tiloiksi. Tutkimuksen mukaan osallistumisen esteitä voidaan purkaa vahvistamalla perinteisesti päätöksenteon ulkopuolelle jääneiden yhteisöjen ääntä.

Museotutkija John H. Falkin tutkimuksessa museokäyntiä tarkastellaan puolestaan identiteettiin liittyvänä valintana. Ihmiset arvioivat jo ennen vierailua, mitä museo voi tarjota heille ja sopiiko käynti heidän käsitykseensä itsestään. Museossa syntyvät merkitykset ovat henkilökohtaisia ja yhteydessä kävijän identiteetteihin, rooleihin ja ryhmäjäsenyyksiin.

Asunnottomuutta kokevien ihmisten näkyminen museossa ei siis ole vain symbolinen ele. Se voi vahvistaa kokemusta siitä, että museo on myös minua varten. Edustuksellisuus ei kuitenkaan yksin poista taloudellisia, sosiaalisia tai elämäntilanteeseen liittyviä esteitä. Siksi tarvitaan jatkossakin maksuttomuutta, jalkautuvaa yhteistyötä, turvallista kohtaamista ja pitkäjänteisiä kumppanuuksia.

Museoiden ei tarvitse tehdä tätä työtä yksin. Ne voivat kutsua yhteisöt mukaan määrittelemään tavoitteita ja sisältöjä sekä rakentamaan yhdenvertaisempia tiloja.

Yhteistyö museon kanssa osoitti, että museo voi toimia yhteiskunnallisen keskustelun tilana. Parhaimmillaan se ei ainoastaan esitä ihmisistä kertovia tarinoita, vaan antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua siihen, miten yhteistä todellisuutta rakennetaan ja muistetaan. 

Vlada Petrovskaja
Kirjoittaja työskentelee Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä järjestösuunnittelijana ja hankepäällikkönä. Hän on työskennellyt asunnottomuuden parissa yli kymmenen vuoden ajan. Hänen työnsä keskiössä ovat rakenteellisen muutoksen edistäminen sekä kokemus- ja asiantuntijatiedon yhdistäminen. Työssään hän tarkastelee erityisesti sitä, miten asunnottomuutta kokevien ja palvelujärjestelmästä syrjäytettyjen ihmisten asiantuntijuus voidaan tunnistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Lähteet

Arkkitehtuurimuseo (host). (2023). Arkkitehtuuri kuuluu kaikille 1: Asunto on ihmisoikeus (Vlada Petrovskaja, Teija Ojankoski). Saatavilla: https://open.spotify.com/episode/0WLNXiX3rqb1JzFS0FsSHQ

Design District Helsinki. (2024). 2139-installaatio: 2 139 -installaatio ottaa kantaa piiloasunnottomuuteen Suomessa. Saatavilla: https://designdistrict.fi/fi/tapahtumat/2-139-installaatio-ottaa-kantaa-piiloasunnottomuuteen-suomessa/

Falk, J. H. (2008). Viewing art museum visitors through the lens of identity. Visual Arts Research, 34(2), 25–34. Saatavilla: https://www.jstor.org/stable/20715472

Museums Association. (n.d.). Delivering social justice with our communities. Saatavilla: https://www.museumsassociation.org/campaigns/museums-change-lives/delivering-social-justice-with-our-communities/

Toolis, E. E. (2018). Theorizing critical placemaking as a tool for reclaiming public space. UC Berkeley. Saatavilla: https://escholarship.org/uc/item/1sb502b2

Kuva: 2139 -installaatio entisen Arkkitehtuurimuseon portaikossa. Anni Koponen, Arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Merkin mediakoulun perustaminen on Vuoden museopedagoginen teko 2026

kirjoittaja

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on valinnut Merkin mediakoulun perustamisen Vuoden museopedagogiseksi teoksi vuonna 2026. Vuosittain jaettavalla palkinnolla Pedaali ry nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia panostuksia suomalaisten museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan. 

Merkin Mediakoulu on Median museo ja arkisto Merkin uusi toimintamalli, jossa yli 1000 nuorta vuodessa harjoittelee tärkeitä mediataitoja, kuten disinformaation tunnistamista, tekoälyn vastuullista käyttöä ja journalismin perusteita. Mediakoulu koostuu lyhyistä Mediavälähdyksistä sekä Viikon stoori -TET-jaksosta, jossa nuoret pääsevät tekemään journalismia käytännössä. Mediavälähdykset tarjoavat eri ikäryhmille suunnattuja osallistavia oppimiskokonaisuuksia, joista Operaatio Höpönpöppö on saanut erityisen hyvää palautetta. Viikon stoorissa nuorten tuottamat jutut julkaistaan paikallismedioissa, mikä tekee oppimiskokemuksesta aidon ja motivoivan. Uusi ja osallistava Mediakoulu vahvistaa nuorten medialukutaitoa ja tarjoaa mallin tulevaisuuden mediakasvatukselle.

Pedaali ry perustelee palkinnon saajan valintaa seuraavanlaisesti: 

Pedaali ry on myöntänyt Median museo ja arkisto Merkin Mediakoululle Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon sen esimerkillisen saavutettavuuden ja ajankohtaisen medialukutaidon edistämisen ansiosta. Uusi toimintamalli opettaa vuosittain mediataitoja ja journalismin perusteita yli tuhannelle nuorelle. Koulutuksen sisällöt on jaettu eri ikäryhmille sopiviin osiin, mikä tekee osallistumisesta helppoa ja saavutettavaa kaikille nuorille. Ohjelmassa opetetaan tekoälyn vastuullista käyttöä sekä disinformaation tunnistamista, mikä vahvistaa tehokkaasti nuorten medialukutaitoa. Opiskelijat pääsevät myös tekemään itse juttuja paikallismedioihin, ja hanke toimiikin pohjana tulevaisuuden mediakasvatukselle.

Kunniamaininta Lönnströmin taidemuseon Big Botanic -teokselle ja teokseen liittyvälle yleisötyölle

Pedaali ry antaa kunniamaininnan Lönströmin taidemuseon Big Botanic -teokselle ja teokseen liittyvälle yleisötyölle. Pia Sirénin Big Botanic oli Lönnströmin taidemuseon seitsemäs Lönnström-projekti ja suurikokoinen osallistava veistos, joka tarjosi kävijöille immersiivisen kokemuksen kukoistavasta kasvitieteellisestä puutarhasta keskellä loka-marraskuun pimeyttä. Teos rakennettiin arkisista rakennusmateriaaleista, kuten pressuista, puutavarasta ja letkuista, ja sen koko oli noin 500 neliömetriä sekä korkeus 12 metriä. Kahden kuukauden aikana Big Botanic keräsi 11 630 kävijää ja tavoitti laajasti eri ikäryhmiä, myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät tavallisesti käy taidenäyttelyissä. Suuren suosion ansiosta teoksesta muodostui koko Rauman yhteinen tapahtuma, joka vahvisti paikallista yhteisöllisyyttä ja nousi merkittäväksi kulttuuri-ilmiöksi.

Pedaali ry perustelee kunniamainintaa seuraavanlaisesti: 

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on myöntänyt Lönnströmin taidemuseon ja kuvanveistäjä Pia Sirénin Big Botanic -tilateokselle kunniamaininnan sen osallistavuudesta. Tilallinen taideteos loi rakennusmateriaaleista ja -telineistä kukoistavan ja yleisöä osallistavan kasvitieteellisen puutarhan keskelle syksyn pimeyttä. Teos toimi aktiivisena ja maksuttomana työpaja- ja tapahtumatilana sekä ajanviettopaikkana. Se tavoitti laajasti eri ikäryhmiä sekä uusia museoyleisöjä. Elämyksellinen kasvimaailma tarjosi valoa pimeään vuodenaikaan ja tuki siten kävijöiden hyvinvointia toimimalla samalla Raumalla paikallista yhteisöllisyyttä vahvistavana kohtaamispaikkana.

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto

Tunnustuspalkinto jaetaan nyt 21. kerran Suomen Museoliiton Yleisötyöpäivillä 6.10.2026 Torniossa. Palkinto sisältää kunniakirjan ja Hanna Kaisa Vainion suunnitteleman kiertopalkinnon,  Liitelijä – Girddášit -veistoksen. Palkinnon saajaa voi ehdottaa kuka tahansa. Yhdistyksen hallitus valitsee voittajan saatujen ehdotusten joukosta. Tänä vuonna palkintoa tavoitteli yhteensä 20 ehdokasta. Kaikki ehdokkaat ja aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.pedaali.fi. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n tavoitteena on edistää museopedagogista toimintaa, vahvistaa museoiden yleisötyötä tekevien ammatillista identiteettiä ja arvostusta sekä tukea jäsentensä ammatillista kehittymistä. Yhdistys toimii alan keskustelufoorumina ja tarjoaa jäsenistölleen koulutusta ja verkostoja.

Pedaalin matkassa Bolognaan ja Venetsiaan

kirjoittaja
Matkalainen tutkii silmät kiinni käsillään Anteros Tactile Museumin kipsifreskoa.

Palazzo dell’Archiginnasio ja Teatro Anatomico

Torstaina pedaalilaiset aloittivat päivän tutustumalla 1560-luvulla rakennettuun Bolognan yliopiston vanhaan rakennukseen, jossa sijaitsee myös Anatominen teatteri. Osallistuimme yleiselle opastukselle, jolle olimme varanneet pääsyliput. Asiantunteva opas kuljetti meitä rakennuksen molemmissa kerroksissa, ja pääsimme kurkistamaan myös suljettujen ovien taakse. Rakennuksessa on toiminut kirjasto vuodesta 1838 lähtien.

Historiallinen Anatominen teatteri, jonka keskellä on anatomian opetuksessa käytetty pöytä. Salia ympäröivät puiset veistokset, koristeelliset seinät ja freskot.
Bolognan yliopiston historiallinen Anatominen teatteri. Salin keskellä olevalla pöydällä tutkittiin aikoinaan ihmisruumiin anatomiaa yliopiston opiskelijoiden seuratessa opetusta ympärillä. Kuva: Elina Tarvainen.

Bolognan yliopisto on Euroopan vanhin yliopisto, ja sen historia ulottuu vuoteen 1088 saakka. Bologna on nykyäänkin vilkas yliopistokaupunki. Osa vanhasta yliopistorakennuksesta ja sen taideteoksista tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Osa taideaarteista onnistuttiin kuitenkin pelastamaan, ja erään huoneen tuhoutuneisiin freskoihin tutustuimme ennen pommituksia otettujen valokuvien avulla.

Pedaalin matkalaisia Bolognan vanhan yliopiston rakennuksessa. Ryhmää ympäröivät holvikaaret, freskot ja seinämaalaukset.
Pedaalin matkalaiset Bolognan vanhan yliopiston historiallisissa puitteissa. Kuva: Elina Tarvainen.

Kierrokseen kuulunut 1600-luvulla rakennettu Anatominen teatteri tuhoutui osittain pommituksissa, mutta se rakennettiin myöhemmin uudelleen. Pommituksilta säästyi esimerkiksi puisia veistoksia ja muita arvokkaita yksityiskohtia. Anatominen teatteri restauroitiin alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen.

Osoite ja sijainti kartalla: Piazza Luigi Galvani, 1, 40124 Bologna 

Bologna National Gallery

Torstaina lounaan jälkeen retki jatkui Bolognan kansallisgalleriaan, jossa yleisötyön koordinaattori Liliana Gertrude esitteli meille kokoelmia lasten opastuksen näkökulmasta. Kansallisgalleriassa teoksista keskustellaan lasten kanssa erityisesti suurten teemojen, kuten perheen, kuoleman ja rohkeuden, kautta. Pienempien lasten kanssa ei olekaan niin olennaista, ovatko maalausten taustalla olevat tarinat kaikille tuttuja.

Retkellä mukana ollut Pedaalin jäsen Karoliina Arola toimi mahtavana tulkkina italiasta suomeksi koko opastuksen ajan ja mahdollisti meille antoisan, syvällisen ja lämpimän kierroksen Lilianan kanssa. Kierroksen loppupuolella Liliana nosti esiin Lavinia Fontanan suuret maalaukset ja muistutti, kuinka tärkeää on nostaa myös merkittäviä naistaiteilijoita heidän ansaitsemalleen paikalle.

Liliana kertoi, että opastusten lisäksi museossa järjestetään muun muassa musiikkiohjelmaa ja suuressa näyttelytilassa on kokeiltu myös liikeimprovisaatiota. Hän kertoi lisäksi kiinnostavan huomion museoammattilaisten työllistymisestä Italiassa. Museopedagogin tehtävään haluavan täytyy ensin suorittaa koe ja menestyä siinä hyvin. Tämän jälkeen valtio voi osoittaa työpaikan eri puolilta Italiaa, ja virassa jonkin aikaa työskenneltyään voi halutessaan hakea siirtoa toiseen kaupunkiin.

Osoite ja sijainti kartalla: Via delle Belle Arti, 56, 40126 Bologna

Anteros Tactile Museum

Perjantaina retki jatkui Bolognan Anteros Tactile Museumiin, joka on suunnattu erityisesti näkövammaisille. Museo on yhdistyksen ylläpitämä, ja siellä vierailee näkövammaisten lisäksi paljon museopedagogeja, opettajia ja muita saavutettavuudesta kiinnostuneita ammattilaisia.

Kierros alkoi huoneesta, jossa oli esillä erilaisia apuvälineitä taideteosten tutkimiseen. Nähtävillä oli maalauksista tehtyjä kosketeltavia reliefejä sekä perspektiivilaatikoita, joiden avulla teoksen perspektiiviä voi hahmottaa tunnustelemalla. Esillä oli myös maalauksissa esiintyviä materiaaleja, kuten erilaisia kankaita, höyheniä ja peilipintoja.

Matkalainen tutkii silmät kiinni käsillään Anteros Tactile Museumin kipsifreskoa.
Anteros Tactile Museumin vierailulla pääsimme tutustumaan museon saavutettavuuteen ja taiteen kokemiseen kosketuksen avulla. Kuva: Inka Yli-Tepsa.

Vierailun aikana tutustuttiin myös työpajahuoneeseen, jossa kävijät olivat muovanneet reliefien pohjalta omia versioitaan maalauksista. Lisäksi nähtiin tila, jossa reliefejä valmistetaan ja säilytetään. Reliefejä tekevät niihin perehtyneet ammattilaiset, ja vastaavia tilataan museoihin eri puolille Italiaa.

Lopuksi pedaalilaiset pääsivät itse kokeilemaan reliefien tutkimista ja tutustumaan niiden rinnalla käytettäviin muihin aistikokemuksiin. Esimerkiksi erään teoksen maailmaa avattiin myös meriveden tuoksun avulla.

Osoite ja sijainti kartalla: Via Castiglione, 71, 40124 Bologna

Bolognasta Venetsiaan

Bolognan jälkeen matka jatkui Venetsiaan. Kaupunginvaihdoksen jälkeen kokoonnuimme yhteiselle illalliselle, jonka yhteydessä virittäydyimme seuraavan päivän ohjelmaan, Venetsian biennaaliin.

Iltainen Venetsia. Taustalla näkyy rakennuksia, edessä kanaali ja sen varrella veneitä.
Ilta Venetsiassa kanaalien ja veneiden äärellä. Kuva: Inka Yli-Tepsa.

Biennaalipäivänä jokainen sai tutustua näyttelyihin oman kiinnostuksensa ja aikataulunsa mukaan. Vuoden 2026 Venetsian taidebiennaalin teemana oli In Minor Keys, joka kutsui hiljentymään hienovaraisten ja usein sivuun jäävien äänien äärelle. Yksi mieleenpainuvimmista kohteista oli Florentina Holzingerin Seaworld Venice Itävallan paviljongissa. Voimakkaan fyysinen ja provokatiivinen teos yhdisti tanssia, teatteria ja performanssia sekä käsitteli ihmiskehon, teknologian ja ympäristön suhteita. Myös Intian paviljongin Geographies of Distance: Remembering Home jäi mieleen kodin, muistin ja juurtumisen teemoillaan. Laaja biennaali tarjosi jokaiselle mahdollisuuden tehdä omia löytöjä, joita jaoimme myöhemmin matkaporukan kesken. Päivä herättikin paljon keskustelua vielä näyttelyvierailun jälkeen.

Osoite: Venetsian biennaali sijoittuu kahteen kohteeseen Venetsiassa, Giardinin näyttelypuistoon ja Arsenaaliin.

Museoita, kohtaamisia ja yhteisiä kokemuksia

Viiden päivän aikana ehdimme kokea paljon. Matkalla vuorottelivat yhteiset museovierailut, ammattilaistapaamiset, omatoiminen tutkiminen, ruokailut ja spontaanit keskustelut.

Jäsenmatkalla museoihin pääsi katsomaan myös hieman eri näkökulmasta kuin tavallisella lomamatkalla. Huomio kiinnittyi paitsi näyttelyihin ja sisältöihin myös siihen, miten museo kohtaa yleisönsä, miten saavutettavuutta toteutetaan ja millaisia ratkaisuja yleisötyöhön erilaisissa museoissa on löydetty.

Samalla matka muistutti siitä, miten tärkeää on välillä irrottautua omasta työympäristöstä, nähdä uusia paikkoja ja vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Bologna ja Venetsia antoivat tähän hienot puitteet.

Kiitos kaikille mukana olleille yhteisestä matkasta ja lukuisista hyvistä keskusteluista. Näistä kokemuksista ja kohtaamisista riittää varmasti ajatuksia mukaan myös omaan työhön pitkälle matkan jälkeen. 

Outi Silvennoinen
Kirjoittaja on tanssipedagogi, taidekasvattaja ja Pedaalin hallituksen jäsen.

Elina Tarvainen
Kirjoittaja on Lottamuseon yleisötyöstä ja museopedagogiikasta vastaava tutkija sekä Pedaalin hallituksen jäsen.

Inka Yli-Tepsa
Kirjoittaja on Ateneumin taidemuseon yhteisötuottaja, kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Hän toimii myös Pedaalin puheenjohtajana.

Neuromoninainen museo – Neurovähemmistöt muovaavat museota

kirjoittaja
Värivalokuva henkilön käsistä lepäämässä harmaan pöytätason päällä. Henkilöllä on käsissään mustat kynsikkäät ja hän pitelee metallinhohtoista sinistä stimmilelua. Pöydällä on korissa ja tasolla myös muita stimmileluja.

Muutos on käsitteitä ja konkretiaa

Neuromoninaisuus on ajattelutapa ja liike, jonka ytimessä on ajatus siitä, että kaikki neurotyypit ovat osa ihmisen luonnollista neurobiologista vaihtelua. Viime vuosikymmenten aikana tämä ajattelutapa on muovannut käsityksiämme neurovähemmistöistä. Se ei ole vaikuttanut ainoastaan siihen, miten ymmärrämme ihmisten neurobiologista moninaisuutta, vaan myös siihen, miten toimimme tämä moninaisuus huomioiden.

Neurovähemmistöillä tarkoitetaan neurobiologisen vähemmistön muodostavia ryhmiä. Näihin ryhmiin kuuluvat esimerkiksi autismi, ADHD, dysleksia ja OCD sekä aivovammat. Neurovähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat usein kokeneet elämänsä aikana syrjintää, häirintää, vähättelyä ja epäasiallista kohtelua. Osa on kokenut myös väkivaltaa.

Epäreilu kohtelu ei johdu ainoastaan yksittäisistä tilanteista tai kohtaamisista, vaan rakenteista, jotka ovat asettaneet neurovähemmistöihin kuuluvat eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Lisäksi siihen ovat vaikuttaneet arvot ja asenteet, jotka ovat muovanneet sitä, miten olemme aiemmin ymmärtäneet, tai jättäneet ymmärtämättä, neuromoninaisuutta.

Väärinkäsityksiltä tai syrjinnältä ei ole vältytty myöskään museoissa. Museoilla on kuitenkin monia keinoja neurovähemmistöjen huomioimiseen. Aihe koetaan ajankohtaiseksi, ja tarve neuromoninaisuuden ymmärtämiseen ja huomioimiseen on museokentällä tunnistettu. Seminaari toimi keskustelunavauksena, jonka vaikutukset näkyvät monissa museoissa varmasti vielä pitkään.

Moninaisuus muuttaa museoita

Seminaaripäivä alkoi neuromoninaisuuden tarkastelulla museotyön näkökulmasta. Päivän ensimmäisessä puheenvuorossa Postimuseon amanuenssi Reetta Uusikulku kertoi lyhyesti, miten neuromoninaisuus voidaan huomioida museoissa. Uusikulku tiivisti neuroinklusiivisen museon periaatteet kolmeen pääkohtaan:

  • Selkeys: Selkeyden ja loogisuuden huomioiminen viestinnässä, opasteissa ja ohjeissa.
  • Ennakoitavuus: Ennakkotietojen tarjoaminen, rakenteiden luominen ja tarkat aikataulut.
  • Joustavuus: Vaihtoehtojen tarjoaminen, yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja erilaisten osallistumisen tapojen tukeminen.

Uusikulku muistutti puheenvuoronsa lopuksi, että ensisijaisesti museon on muututtava, jotta se olisi mahdollisimman monelle sopiva.

Poikilo-museoiden amanuenssi Janni Tasanko käsitteli neuromoninaisuutta erityisesti kokoelmatyön näkökulmasta. Tasanko luetteli esityksessään neuromoninaisuuden tallentamiseen liittyviä haasteita: tallennammeko diagnoosia vai ihmistä, jolla on diagnoosi? Vaadimmeko ihmistä kertomaan diagnoosistaan? Entä jos hänellä ei ole diagnoosia? Haluammeko tulla määritellyiksi diagnoosiemme kautta?

Puheenvuoronsa lopussa Tasanko korosti historian uudelleentulkinnan merkitystä juuri nyt sekä sitä, että aktiivisen aloitteen tähän tulisi tulla museoilta itseltään.

Kokemustieto ohjaa muutosta

Seminaaripäivä jatkui kokemustoimijoiden puheenvuoroilla. Jenny Brigatti ADHD-liitosta sekä Karoliina Arola ja Inka Yli-Tepsa Ateneumin taidemuseosta kävivät puheenvuoroissaan läpi kokemustoimijoiden havaintoja museovierailuista sekä toimenpiteitä, joilla neurovähemmistöihin kuuluvien museokokemusta voidaan tukea.

Brigatti nosti esiin neljä hyvää museovierailua tukevaa tekijää: tilan antamisen levottomuudelle, mahdollisuuden jakaa museovierailu kahdelle päivälle kuormituksen ja hyperfokusoitumisen huomioimiseksi, toiminnan riittävän pohjustamisen eli sen kertomisen, mitä seuraavaksi tapahtuu, sekä kuulokkeiden käytön keskittymisen tukena siten, että oppaan tai ohjaajan ääni kuuluu selkeästi.

Näiden lisäksi Arola ja Yli-Tepsa nostivat konkreettisina keinoina esiin selkokieliset ja neuroystävälliset vierailuohjeet sekä kuvatukikorttien ja kuvakommunikaation hyödyntämisen yleisö- ja yhteisötyössä.

Neurovähemmistön Aktivistit ry:n Nuoret Aktivistit -nuorisojaoston Aida A. Ballew ja Paula Hautaniemi kertoivat museoammattilaisille, millaista on olla nuori autisti yhteiskunnassa ja museovieraana. Kattava puheenvuoro sisälsi neurovähemmistöihin liittyvää tilastotietoa sekä hyödyllisiä käsitteitä, kuten:

  • Maskaaminen, eli neurovähemmistöön kuuluvan henkilön tapa selviytyä ympäristöissä, joissa ainoa vaihtoehto on piilottaa todellinen minänsä.
  • Empatiakuilu, eli ymmärrys siitä, että neurovähemmistöihin kuuluvien ja neurotyypillisten henkilöiden välisten vuorovaikutushaasteiden taustalla on molemminpuolinen ymmärtämisen vaikeus, ei neurovähemmistöön kuuluvan henkilön sosiaalinen osaamattomuus.

Ballew ja Hautaniemi nostivat esiin myös sen, miten neurovähemmistöihin kuuluvien henkilöiden erityiset mielenkiinnon kohteet voivat toimia voimavarana, joka mahdollistaa vuorovaikutusta sekä lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta.

Priorisoinnin haasteet saavutettavuustyössä

Seminaaripäivä päättyi saavutettavuuden arviointiin ja kehittämiseen tarkoitetun menetelmän testaamiseen. Anders Sinding Gammel Estrup Danmarks Herregårdsmuseumista kertoi yksityiskohtaisesti Mental Accessibility and Democratic Education (MINDS) -hankkeesta, jossa kehitysvammaisille ja neurovähemmistöihin kuuluville henkilöille suunnattuja museovierailuja käytetään demokratiakasvatuksen ja yhdenvertaisuuden edistämisen välineenä. Sinding nosti esityksessään esiin kolme hankkeen aikana syntynyttä keskeistä kysymystä:

  • Miten pitkäjänteinen ja vaikuttava muutos tehdään?
  • Miten huomioidaan saavutettavuuteen liittyvät paradoksit tai ristiriidat?
  • Miten käsitellään toimintaan liittyviä laajempia kysymyksiä, kuten terveyteen, hyvinvointiin ja kansalaisuuteen liittyviä teemoja?

Sindingin puheenvuoron jälkeen koko seminaariyleisö pääsi kokeilemaan hankkeessa kehitettyä ja saavutettavuustoimenpiteiden priorisointiin tarkoitettua Eisenhower-matriisia. Työkalu auttoi saavutettavuuteen liittyvien haasteiden ja esteiden tunnistamisessa, kiireellisyyden arvioinnissa, ratkaisujen etsimisessä sekä toimenpiteiden priorisoinnissa.

Keskusteluissa nousi esiin priorisointiin liittyvä vaikeus: miten tehdä päätöksiä siitä, mikä on saavutettavuuden kannalta ensisijaista ja mikä ei? Työskentely matriisilla teki monelle näkyväksi tämän haasteen.

Käsitteet vaikuttavat tapaamme tehdä museotyötä

Seminaaripäivän virallisen osuuden jälkeen osallistujille oli tarjolla kaksi vaihtoehtoista ohjelmaa: Lempeä kierros Ateneumin taidemuseossa sekä Neuroesteettömyyden ABC -työpaja Helsingin yliopiston tiloissa. Kierroksella opas ja joogaohjaaja Heidi Mikkola johdatti ryhmän taiteen äärelle eri aisteja hyödyntäen. Museon eri tiloissa edettiin rauhassa ja hitaasti, kehoa kuunnellen. Ohjasin itse työpajan, joten nostan tässä lopussa esiin muutamia siellä käsiteltyjä teemoja.

Työpajassa tutustuttiin neuroesteettömyyteen museotyössä ja pohdittiin käytännön keinoja aistikuormituksen vähentämiseksi. Koska seminaaripäivän aikana vilisi paljon erilaisia käsitteitä ja termejä, joita käytettiin osittain rinnakkain ja osittain synonyymeina, päätin käyttää työpajan alussa aikaa neuromoninaisuuteen liittyvien käsitteiden avaamiseen sekä niiden historian käsittelyyn.

Kävin läpi neuromoninaisuusparadigman, neuroyhdenvertaistavan lähestymistavan, traumainformoidun lähestymistavan, neurovähemmistön sekä neuroesteettömyyden käsitteet. Kerroin osallistujille myös vammaisuuden lääketieteellisestä, sosiaalisesta sekä poliittis-suhteellisesta mallista. Näitä olen avannut tarkemmin myös erillisessä blogikirjoituksessa.

Nostin esiin, miten käsitteisiin liittyy erilaisia positioita ja strategioita: jotkin niistä ovat aktivistisempia kuin toiset. Voimme esimerkiksi kiittää neuromoninaisuus-käsitteestä autistien 1990-luvun aktiivisia verkkoyhteisöjä.

Käytin työpajan alussa osallistujien toiveesta aikaa myös siihen, että kävimme läpi, mitä vireystilalla ja hermoston säätelyllä tarkoitetaan sekä miten eri aistit ja niihin liittyvät tarpeet vaikuttavat vireystilan muodostumiseen.

Alustuksen jälkeen osallistujat ideoivat ja luonnostelivat matalan kynnyksen ratkaisuja, kuten aistilaatikon tai D.I.Y.-aistihuoneen, omaan työympäristöönsä. Työpajatyöskentelyä tehtiin pienryhmissä keskustellen.

Loppu on aina alku

Päivän aikana puheenvuoroissa toistui myös ajatus neurovähemmistöön kuulumisen yleisyydestä. Arvioiden mukaan noin 15–20 prosenttia väestöstä kuuluu johonkin neurovähemmistöön. Neurovähemmistöihin liitettäviä piirteitä on vielä useammalla.

Neurovähemmistöön kuuluminen on myös yleisempää joillakin aloilla. Esimerkiksi luovilla aloilla neurovähemmistöihin kuuluvien osuus on keskimääräistä suurempi. Tämä voi viitata siihen, että myös museoalalla työskentelee verrattain paljon neurovähemmistöihin kuuluvia henkilöitä.

Joka tapauksessa museoissa työskentelee myös neurovähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Näin ollen neuromoninaisuuden tarkastelu museoissa ei ole ainoastaan yleisöihin liittyvä kysymys, vaan asia, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti koko museota ja kaikkia sen yhteisöjä.

Seminaaripäivän lopussa ihmiset olivat innostuneita ja inspiroituneita. Toivottavasti jatkoa sekä mahdollisuuksia aiheen syventämiseen ja yhteiseen jakamiseen seuraa myös tulevaisuudessa.

Jemina Vainikka Lindholm
Kirjoittaja on Arkkitehtuuri- ja designmuseon oppimisen ja osallisuuden kuraattori, saavutettavuuskartoittaja sekä nepsyvalmentajaopiskelija.

Kuva: Sanna Särkelä.

29.10. Mitä kuuluu harjoittelijoille museoissa?

kirjoittaja

Tettiläiset, yliopistoharjoittelijat, työkokeilijat – onko museoissanne kehitetty hyviä käytäntöjä perehdyttämiseen ja töihin? Miten tehdä museotyöstä inklusiivista ja antaa mahdollisimman hyvä, merkityksellinen kokemus tulevaan?

Ohjelma:

Merkin mediakoulussa tettiläiset tutustuvat toimittajan työhön. Anna Järviluoma, Median museo ja arkisto Merkki

Tettiläiset mukana museon kulissien takana. Hilla Leikas, Suomen Ilmailumuseo

Yhteisöpedagogi museossa – monialaisuutta museotyöhön korkeakouluharjoittelun kautta. Emilia Laulainen & Jonna Raittinen, Postimuseo.

6.11.2026 Osallisuuden kulmilla – osallistumisen ja osallistamisen mahdollisuuksia ja haasteita

kirjoittaja

Perjantai 6.11.2026 klo 9.45–16.30

Pedaali ry:n ja Lahden museoiden syysseminaari. Tilaisuus järjestetään Museoviraston tuella.

Pedaali ry:n ja Lahden museoiden syysseminaarissa Lahden historiallisessa museossa tarkastelemme ja tutkimme osallisuuden eri kulmia: miten yleisöt ja asukkaat voivat olla aidosti mukana ja vaikuttamassa museoiden toimintaan, millaisia mahdollisuuksia yhdessä tekeminen avaa, sekä millaisia käytännön haasteita ja eettisiä pulmia siihen voi liittyä. Puheenvuoroissa ja ryhmätöissä pohdimme yhdessä toimimisen iloa ja kitkaa sekä museoiden keinoja vahvistaa merkityksellistä osallisuutta. Keynote-puhujana toimii Jyväskylän yliopiston Epämukava museo -hanketta (2023–2027) johtava FT Johanna Turunen sekä päätöspuhujina Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Saban Ramadani ja Aalto-yliopiston yliopistonlehtori Tiina Pusa.

Seminaarin jälkeen järjestetään Pedaalin syyskokous.

Osallistuminen

Ilmoittaudu seminaariin ja syyskokoukseen viimeistään perjantaina 30.10.2026 tällä lomakkeella.

Seminaari on avoin kaikille osallistujille. Seminaariin mahtuu yhteensä 50 osallistujaa. Huomioithan, että ilmoittautuminen on sitova. Yhdellä lomakkeella voit ilmoittaa webinaariin yhden henkilön. 

Ohjelma ja aikataulu

klo 9.45–10.15 Kahvitarjoilu ja sämpylä

klo 10.15–10.20 Avauspuheenvuoro

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry ja Lahden museot

10.20–11.10 Osallistavan museotyön merkityksiä, teorioita ja haasteita
Johanna Turunen, FT, Epämukava museo -hanke, Jyväskylän yliopisto

klo 11.10–12.15 Osallisuustyö Lahdessa

  • Osallisuuskoordinaattoreiden puheenvuoro
    Sanna Virta ja Tia Mäkelä, Lahden kaupunki
  • Miten osallisuustyötä Lahden museoilla rakennetaan?
    Anna Jantunen, hyvinvoinnin ja osallisuuden intendentti, Lahden museot
  • Mahdollisuuksien Malva – nuorten aikuisten osallisuutta etsimässä
    Johanna Immeli, museopedagogi, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva

klo 12.15–13.30 Lounas

klo 13.30–14.30: Pienryhmäkeskustelut

Yksi pienryhmäkeskustelu kestää 25 minuuttia. Jokainen pienryhmäkeskustelu järjestetään kaksi kertaa. Ilmoittaudu paikan päällä kahteen peräkkäiseen pienryhmäkeskusteluun. Pienryhmäkeskusteluihin ei voi ilmoittautua ennakkoon. Yhteen pienryhmäkeskusteluun mahtuu enintään 13 osallistujaa. 

Pienryhmäkeskustelu 1: Vaikea, tavallinen vai tärkeä historia?

Fasilitoija: Jemina Vainikka Lindholm, oppimisen ja osallisuuden kuraattori, Arkkitehtuuri- ja designmuseo

Pienryhmäkeskustelussa kartoitetaan museoissa vaikeiksi koettuja aiheita sekä pohditaan, mistä niiden koettu vaikeus tai kuormittavuus johtuu. Aloitamme työskentelyn hiljaisella kartoituksella, jonka jälkeen käymme lyhyen keskustelun kartoituksen äärellä. Mitä tarvitsemme? Mitä muut tarvitsevat meiltä? Minkä pitäisi muuttua?

Pienryhmäkeskustelu 2: Vaikuttavaa monikielistä osallisuutta

Fasilitoija: Sini Ojala, museoamanuenssi, Vantaan historian museo

Pienryhmäkeskustelussa käydään läpi, millaisia teemoja museon on hedelmällistä käsitellä yhdessä monikulttuuristen yhteisöjen kanssa. Miten teemat muuttuvat, näkyvät näyttelyssä ja kuinka niitä olisi viisainta käsitellä?

Pienryhmäkeskustelu 3: Portinvartijat
Fasilitoija: Tiina Pusa, yliopistonlehtori, Aalto-yliopisto

Peinryhmäkeskustelussa pohditaan portivartijuuksia yksilötasolta järjestelmätasolle kokemusten ja havaintojen kautta. Miten museokenttä on osa rakennetta, jossa ovet aukeavat toisille ja pysyvät suljettuina tai vain raollaan joillekin? Miten meistä jokainen yksilönä ja oman organisaationsa edustajana, voi tarkastella omia portinvartijuuksiaan ja ehkä olla osa tarvittavaa muutosta.

Pienryhmäkeskustelu 4: Toteutuuko lasten osallisuus museossa?
Fasilitoija: Anna Jantunen, hyvinvoinnin ja osallisuuden intendentti, Lahden museot

Pienryhmäkeskustelussa pohditaan, annammeko lapsille mahdollisuuden vaikuttaa museossa. Millaisia työkaluja ja toimintatapoja käytössämme on? Onko lasten ideoiden ja toiveiden mahdollista toteutua?

klo 14.30–14.45 Tauko

klo 14.45–15.30 Terveisiä kentältä 

  • Kesä kaikilla? Yhteisöllinen näyttelytyö kuulumisen tunnetta vahvistamassa
    Nina Talvela, amanuenssi, Haminan kaupungin museot
  • Miten tavoittaa huuruinen Lahti?
    Inka Tuominen    , näyttelyamanuenssi, Lahden historiallinen museo
  • Case: Asunnottomien yö 2024
    Jemina Vainikka Lindholm, oppimisen ja osallisuuden kuraattori, Arkkitehtuuri- ja designmuseo

klo 15.30–16.00 Eristämisiä ja sisällyttämisiä – miten pääsemme yhdessä eteenpäin?

Saban Ramadani, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Tiina Pusa, yliopiston lehtori, Aalto-yliopisto

Puheenvuorossa tarkastellaan museota yhteiskunnallisesti merkittävänä paikkana, joka mahdollistaa monenlaisia kohtaamisia. Katse suunnataan tulevaisuuksiin, joissa yksilöiden välisten pelkojen sijaan pohditaan niitä rakenteita, jotka pitävät ihmisiä erillään toisistaan. Miten rakenteet voivat eristää tai sisällyttää? Miten puhua esimerkiksi valkoisuudesta rakenteena, johon olemme kaikki osallisia? Entä siitä, kenen odotetaan integroituvan ja mihin? Saban Ramadani ja Tiina Pusa lähestyvät näitä kysymyksiä lempeässä mutta haastavassa vuoropuhelussa.

klo 16–16.15 Loppukeskustelu

Inka Tuominen, näyttelyamanuenssi, Lahden historiallinen museo

klo 16.15–16.30 Kahvitarjoilu ja makea leivonnainen (Pedaali ry:n syyskokoukseen ilmoittautuneille)

klo 16.30– Pedaali ry:n syyskokous 

Ilmoittautuminen seminaariin ja syyskokoukseen 30.10.2026 mennessä. 

Tiedustelut 

Kuva:  Tommi Mattila, Lahden historiallinen museo.

Yhteiset yleisöt -seminaari verkossa 12.11.2026

kirjoittaja

Kuudes valtakunnallinen yleisötyöseminaari järjestetään etätoteutuksena 12.11.2026. Seminaarissa vuoden 2025 yleisötyötekopalkitut esittelevät inspiroivia sisältöjään sekä kuulemme tietoa tuoreista alan julkaisuista. Luvassa myös ajankohtaisia kuulumisia kentältä. 

Lämpimästi tervetuloa osallistumaan yleisötyöntekijöitä orkestereista, esittävästä taiteesta ja museoalalta kokoavaan valtakunnalliseen seminaariin 12.11. – tällä kertaa etänä verkossa. Pääset kuulemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja sekä jakamaan omia kokemuksiasi ja kuulumisiasi ohjelman keskusteluosuudessa. Yhteiset yleisöt -etäseminaarin järjestävät Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n Yleisötyöfoorumi, Yleisötyökilta sekä Pedaali ry. 

Även om seminariepresentationerna huvudsakligen kommer att vara på finska, är du välkommen att kommentera och ställa frågor också på svenska.

Ajankohta
to 12.11.2026 klo 13.00–15.30

HUOM! Seminaaria ei tallenneta.

Ohjelma
13.00 Tervetulosanat
13.05 Vuoden yleisötyöteko 2025 -kunniamaininnan saajan esitys
13.30 Vuoden yleisötyöteko 2025 -palkitun esitys
14.00 Keskusteluosuus
14.25 Tauko
14.30 Gen Z rewrites resilience -tutkimusjulkaisun esittely
Erityisasiantuntija Iia Palovaara Amos Rexistä esittelee Amos Rexin ja strategiatoimisto Norenin yhteistä etnografista tutkimusta nuorten elämästä, heidän arjestaan, ajatuksistaan ja inspiraation lähteistään, ja mitä museot ja kulttuuriala voivat oppia siitä. Lue lisää tutkimuksesta klikkaamalla tästä.
14.45 Kulttuurihyvinvoinnin ABC – ableismista yleisötyöhön -julkaisun esittely
Asiantuntija Taru Tähti esittelee Turun ammattikorkeakoulun tuoreen teoksen, jonka sanaston laatimiseen osallistui yli 120 eri alojen asiantuntijaa. Sanasto-osuutta täydentävät kulttuurihyvinvoinnin parissa toimivien ammattilaisten artikkelit. Tutustu teokseen klikkaamalla tästä.
15.00 Vuoden 2026 yleisötyöteko -palkinnon hakuinfo
15.05 Ajankohtaista kentältä / Pedaali ry, Yleisötyökilta, Yleisötyöfoorumi 

Ilmoittautuminen
Ilmoittaudu seminaariin 5.11. mennessä alla olevan linkin kautta:
Yhteiset Yleisöt 2026 – ilmoittautuminen

Vuoden yleisötyöteko 2026
Linkki hakuun Vuoden yleisötyöteko 2026:
Vuoden yleisötyöteko haku 2026

2.10 HOW-oppimisympäristö & Utopia vai dystopia -kierros

kirjoittaja

HOW-oppimisympäristö & Utopia vai dystopia -kierros, Tommi Rikkinen, Tekniikan museo (Viikintie 1, 00560 Helsinki)

Tässä tapahtumassa tutustutaan Tekniikan museon HOW-oppimisympäristöön, jossa luonnontieteet, matematiikka ja teknologia yhdistyvät tekemällä ja kokeilemalla oppimiseen. HOW koostuu toiminnallisista työpisteistä, joissa tutkitaan muun muassa energiaa, materiaaleja, teknologiaa ja kestävää tulevaisuutta. Oppimisympäristön lähtökohtana on ajatus oppimisesta tekemällä, kokeilemalla ja yhdessä oivaltamalla. Työpisteet on tuotettu lukuisten yhteistyökumppanien kanssa.

Tämän jälkeen siirrytään keskustelevalle Utopia vai dystopia -kierrokselle, jossa tarkastellaan teknologian mahdollisuuksia ja uhkia. Miten tekoäly, robotiikka ja muu teknologinen kehitys muuttavat ihmisten arkea ja yhteiskuntaa? Milloin teknologia auttaa meitä – ja milloin se alkaa määrittää elämäämme liikaa? Kierros tarjoaa näkökulmia tulevaisuuteen ja haastaa pohtimaan yksilön roolia maailmassa.

Kierroksen jälkeen on tarjolla pientä purtavaa, vapaata keskustelua ja tutustumista Tekniikan museon näyttelyyn.Klo 17:00 kokoontuminen aulassa
17-18 HOW-oppimisympäristö
18:00-18:15 Kahvit
18-19 Utopia vai dystopia -kierros

19-> vapaata tutustumista näyttelyihin, verkostoitumista tarjoilujen äärellä

Tilaisuus vain jäsenille. Ilmoittaudu 25.9 mennessä. Mukaan mahtuu 25 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Tiedustelut: info@pedaali

TERVETULOA!  

Webinaari: Traumainformoitu lähestymistapa museossa 24.11.2026

kirjoittaja
Webinaarin kansikuva, jossa on Pedaalin logo, webinaarin nimi suomeksi ja englanniksi sekä esiintyjien valokuvat.

Webinaari: Traumainformoitu lähestymistapa museossa
Paikka: Zoom Webinars
Aika: Tiistai 24.11.2026 klo 13–16 (UTC+2)
Kieli: Suomi ja englanti
Osallistuminen: ilmainen, ennakkoilmoittautuminen

Traumainformoitu lähestymistapa museossa -webinaari tarjoaa katsauksen siihen, mitä traumainformoitu työote tarkoittaa ja miten sitä voidaan soveltaa museokontekstissa. Ohjelmassa kuullaan asiantuntijoiden, kokemusasiantuntijoiden sekä museo- ja järjestökentän edustajien puheenvuoroja, jotka avaavat lähestymistavan keskeisiä periaatteita sekä käytännön esimerkkejä museotyössä, mielenterveystyössä ja vapaaehtoistoiminnassa. Lisäksi tarkastellaan traumainformoidun työotteen merkitystä museopedagogiikassa sekä yleisö- ja yhteisötyössä. Osallistujat pääsevät työstämään pohdintatehtävää webinaarin teemoista, ja tehtävien koonnit jaetaan kaikille osallistujille webinaarin jälkeen. Webinaarin tavoitteena on vahvistaa ymmärrystä turvallisempien, saavutettavien ja erilaisia kokemuksia huomioivien museoympäristöjen rakentamisesta sekä tarjota käytännöllisiä työkaluja oman työn kehittämiseen.

Ohjelma ja aikataulu

Juontajat

Inka Yli-tepsa ja Jemina Vainikka Lindholm

klo 13.00–13.05 Yhteyden avaaminen ja saapuminen (5 min)

klo 13.05–13.15 Webinaarin aloitus (10 min, suomi/englanti)
Inka Yli-Tepsa, puheenjohtaja, Pedaali ry

klo 13.15–13.35 Traumainformoidun lähestymistavan perusteita (20 min, suomi)

Kati Sarvela, hammaslääkäri, tietokirjailija ja terapeutti
Santtu Merjanaho, psykologi ja väitöskirjatutkija

Mitkä ovat traumainformoituun lähestymistapaan sisältyvät SAMHSANn periaatteet?  Miten nämä näkyvät omassa työssä? Keskustelemme siitä, miten traumainformoitu lähestymistapa tarjoaa eri alojen ammattilaisille yhteisen kielen haavoittavien kokemusten ymmärtämiseen sekä keinoja kohdata erilaisia ihmisiä ja yhteisöjä hermostollisesta vakaudesta käsin. Haluamme korostaa erityisesti sukupuoli-, historia- ja kulttuurisensitiivisyyttä sekä kulttuurista nöyryyttä.

Henkilökuva Kati Sarvelasta. Katilla on silmälasit, oranssi huivi ja paita sekä purppura pipo. Hän katsoo hymyillen kameraan häivytettyä taustaa vasten.

Kati Sarvela on hammaslääkäri, tietokirjailija ja terapeutti (hypnoterapia, sensomotorinen psykoterapia) sekä suomalainen traumainformoidun työotteen pioneerikouluttaja. Hän on kouluttanut eri alojen ammattilaisia traumainformoidusta lähestymistavasta vuodesta 2018 lähtien.

Henkilökuva Santtu Merjanahosta metsässä. Santulla on silmälasit, harmaat hiukset ja parta sekä vihertävä takki ja kauluri. Hän katsoo hymyillen kameraan.

Santtu Merjanaho on psykologi ja väitöskirjatutkija. Hänellä on pitkä tausta opintopsykologina korkeakouluympäristössä ja vahva kokemus traumainformoidun työotteen mahdollisuuksista. Väitöskirjatyössään hän syventyy luontoyhteyden syventämisen keinoihin.

klo 13.35–13.50 Q&A (15 min, suomi)
Kati Sarvela, Santtu Merjanaho ja Inka Yli-Tepsa

klo 13.50–13.55 Tauko (5 min)

klo 13.55–14.15 Millainen olisi traumainformoitu museo? Tapausesimerkin tarkastelua kliinisen työn näkökulmasta (20 min, englanti)

Zoe Large, lasten ja nuorten psykoanalyyttinen psykoterapeutti, NHS

Mitä museoilta vaadittaisiin, jotta ne siirtyisivät yksittäisistä traumainformoiduista projekteistä aidosti traumainformoiduksi instituutioksi? Winston Churchill Fellowship -apurahan turvin toteutettuun tutkimukseen pohjautuvassa puheenvuorossaan Zoe Large palaa yhteen tutkimuksensa tapausesimerkkiin. Kyseessä oli HIV/AIDS-aiheiseen näyttelyyn liittynyt taiteilijavetoinen interventio, joka kutsui kävijöitä pohtimaan, mitä näyttelystä oli jätetty pois. Large tarkastelee tapausesimerkkiä uudelleen kliinisen kokemuksensa valossa. Hän pohtii myös huolellisesti suunnitellun ja osallistavan museotyön rajoja sekä kysyy, onko traumainformoiduin lähestymistavan toteuttamisessa vähemmän kyseä oikean viitekehyksen omaksumisesta ja enemmän instituution kyvystä pysyä avoimena vaikeille ja odottamattomille kokemuksille.

Head-and-shoulders portrait of Zoe Large wearing round glasses, a cream shirt and dark jacket, in front of a bookshelf.

Zoe Large on lasten ja nuorten psykoanalyyttinen psykoterapeutti, joka työskentelee NHS:n lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa Kaakkois-Lontoossa. Hänen työnsä keskittyy muun muassa sijoitettujen ja adoptoitujen lasten sekä heidän perheidensä tukemiseen. Ennen kliinistä kouluttautumistaan hän työskenteli nuorten osallisuuden ja palveluiden kehittämisen parissa sekä suoritti museologian maisterintutkinnon University College Londonissa. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Winston Churchill Fellowship -apuraha, ja hänen raporttinsa What Would a Trauma-Informed Museum Look Like? julkaistiin vuonna 2019.

klo 14.15–14.35 Konteksti, yhteys ja valinnan mahdollisuus: traumainformoitu työote museoiden arjessa (20 min, englanti)

Jackie Armstrong, tutkija ja museopedagogi, The Museum of Modern Art (MoMA)

Traumainformoitu työote museoissa ei tarkoita ainoastaan vaikeiden sisältöjen tai kuormittavien tilanteiden käsittelyä. Se voi ohjata myös arjen päätöksiä siitä, miten otamme kävijät vastaan, autamme heitä orientoitumaan tilaan, kutsumme osallistumaan, esitämme kysymyksiä, suunnittelemme ohjelmia ja reagoimme tilanteisiin, joissa joku tarvitsee jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Kävijätutkimuksen, saavutettavuuden, fasilitoinnin ja hyvinvoinnin parissa tekemänsä työn pohjalta Jackie Armstrong esittelee käytännönläheisen viitekehyksen, jonka keskiössä ovat konteksti, yhteys ja valinnan mahdollisuus. Lisäksi hän esittelee esimerkkejä traumainformoidusta kysymisen tavasta (Trauma-Informed Inquiry). Osallistujat saavat mukaansa helposti sovellettavia kysymyksiä ja toimintatapoja museo-opetuksen, yleisötyön ja yhteisötyön tueksi.

Portrait of Jackie Armstrong smiling, with long wavy brown hair, wearing a pumpkin-colored short-sleeve sweater in a softly lit indoor setting with plants and a blurred background.

Jackie Armstrong on tutkija ja museopedagogi New Yorkin Museum of Modern Artissa (MoMA), jossa hän vastaa kävijätutkimuksesta ja arvioinnista. Hänen työnsä yhdistää laadullista tutkimusta, saavutettavuutta, traumainformoitua työotetta ja hyvinvoinnin näkökulmia tavoitteena kehittää osallistavampia ja kävijöiden tarpeisiin paremmin vastaavia museokokemuksia. Hän oli mukana kehittämässä MoMAn Artful Practices for Well-Being -aloitetta sekä samannimistä Coursera-verkkokurssia. Lisäksi hän toimii asiantuntijana ja kouluttajana museoille, kulttuuriorganisaatioille ja muille yhteisöille traumainformoidun työotteen, kävijätutkimuksen, saavutettavuuden ja kävijäkokemuksen teemoista.

klo 14.35–14.50 Q&A (15 min, englanti)
Jackie Armstrong, Zoe Large ja Jemina Vainikka Lindholm

klo 14.50–14.55 Tauko (5 min)

klo 14.55–15.25 Kuulumisen tunne, osallisuus ja vahvuudet: hyvinvoinnin tukeminen moninaisissa yhteisöissä (30 min, englanti)

Hope Makara, sosionomi, MIELI Without Borders ja MIELI ry

Mikä auttaa ihmisiä tuntemaan itsensä tervetulleiksi, arvostetuiksi ja osallisiksi? Kokemusasiantuntijuuteen sekä Suomeen muuttaneiden ja kansainvälisten asukkaiden parissa tehtyyn yhteisölähtöiseen työhön pohjautuva esitys tarkastelee, miten kuulumisen tunne, osallisuus ja vahvuuslähtöinen lähestymistapa voivat tukea hyvinvointia moninaisissa yhteisöissä. Osallistujat tutustuvat käytännön periaatteisiin ja kansalaisjärjestötyön esimerkkeihin, jotka auttavat luomaan osallistavampia tiloja ja yhteisöjä, joissa ihmiset voivat osallistua, luoda yhteyksiä toisiin sekä tunnistaa omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan.

Head-and-shoulders portrait of Hope Makara with dark and short curly hair wearing a white shirt, in front of a pink wall.

Hope Makara on sosionomi ja yksi MIELI Without Bordersin perustajista. MIELI Without Borders on MIELI ry:n jäsenjärjestö ja voittoa tavoittelematon organisaatio, joka edistää maahan muuttaneiden mielenterveyttä. Hopea motivoi erityisesti mielenterveyden edistäminen sekä arjen hyvinvointia tukevien keinojen löytäminen. Hän nauttii muiden tukemisesta heidän omalla hyvinvointipolullaan sekä sellaisten tilojen ja yhteisöjen rakentamisesta, joissa ihmiset voivat kokea yhteyttä, osallisuutta ja ymmärretyksi tulemista.

klo 15.25–15.30 Pohdiskelutehtävän tehtävänanto (5 min, suomi/englanti)
Jemina Vainikka Lindholm, hallituksen jäsen, Pedaali ry

klo 15.30–15.45 Pohdiskelutehtävän työstäminen Padletiin (15 min, suomi/englanti)

Pohdintatehtävä tehdään itsenäisesti omalta tietokoneelta. Vaihtoehtoisesti seminaariin voi osallistua samalla tietokoneella oman työporukan tai muun yhteisöjen kanssa, jolloin myös pohdintatehtävän voi tehdä yhdessä.

klo 15.45–15.55 Webinaarin lopetus (10 min, suomi/englanti)
Jemina Vainikka Lindholm, hallituksen jäsen, Pedaali ry

klo 15.55–16.00 Yhteyden sulkeminen ja poistuminen (5 min)

Osallistuminen

Ilmoittaudu webinaariin viimeistään perjantaina 20.11.2026 tällä lomakkeella.

Webinaariin mahtuu yhteensä 300 osallistujaa. Huomioithan, että ilmoittautuminen on sitova. Yhdellä lomakkeella voit ilmoittaa webinaariin yhden henkilön. 

Saavutettavuus ja turvallisempi tila

Webinaari on ilmainen. Webinaarin kielinä ovat suomi ja englanti. Zoom Webinarissa on mahdollista käyttää tekstitystoimintoa. Webinaarissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.

Lisätietoja

Pedaalin järjestösihteeri
info@pedaali.fi

Jemina Vainikka Lindholm
lindholm.jemina@gmail.com