TIEDOTE 21.5.2024:
Vuoden museopedagoginen teko 2024 ehdokkaat on julkistettu!
Vuoden museopedagoginen teko -palkinto myönnetään museopedagogiaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen kuluneen vuoden aikana. Pedaali haluaa palkinnolla nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia satsauksia museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan sekä lisätä alaan liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.
Vuonna 2024 ehdotuksia Vuoden museopedagogiseksi teoksi tuli 15. Palkinnon saaja julkistetaan lokakuussa järjestettävillä Suomen Museoliiton Taidemuseopäivillä.
“Ehdokaslista antaa loistavan kuvan siitä, miten Suomessa, niin isot kuin pienetkin museot kehittävät yleisötyötä innovatiivisesti, ovat kiinni ajassa ja osallistavat moninaisia yleisöjä ennakkoluulottomasti. Vuoden museopedagoginen teko -kandidaattien kirjo on jälleen monipuolinen ja ehdolla on 15 mielenkiintoista tekoa. On ilahduttavaa, että hankkeissa on otettu kohderyhmäksi niin lapsia, senioreita, nuoria kuin erityisryhmiä. Hankkeissa pureudutaan rohkeasti myös ajankohtaisiin aiheisiin, huomioidaan saavutettavuus sekä tehdään monipuolista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa. Tänäkin vuonna ehdokkaiden maantieteellinen jakautuminen on kattava – mukana on projekteja aina Torniosta Tammisaareen”, toteaa Pedaalin hallituksen puheenjohtaja Tuuli Uusikukka.
Lista ehdokkaista:
- Postimuseo: Oma ääni kuuluviin somessa!
Innovatiivinen ja mediakasvatuksellisesti merkittävä hanke kehittää senioreiden ja nuorten medianlukutaitoja. Hankkeen avulla parannetaan senioreiden ja nuorten hyvinvointia ja digihyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Ylisukupolvisen oppimisen kautta on mahdollista rakentaa mielenterveyttä ylläpitäviä kohtaamisia yhteisissä mediapajoissa: nuoret opettavat senioreille digitaitoja ja seniorit opettavat nuorille kestävyys-, kiertotalous-, resilienssi- ja selviytymistaitoja. Samalla pyritään kehittämään uusia konsepteja museoiden mediakasvatuksen käyttöön. Hankkeessa testataan mm. Digimentorit ja kestävyysmentorit -konseptia, mediakriittisyyttä lisäävä AuerVAARA -mediakasvatuspajaa sekä Sitran kehittämää Erätaukokeskustelua.
- Vantaan kaupunginmuseossa: Museo kaikille
MuKa -hanke on yhdistänyt kulttuurista osallistumista, pedagogista toimintaa ja osallistujien henkilökohtaista hyvinvointia uudella ja menestyksekkäällä tavalla monikulttuurisuus huomioiden. Toimintojen suunnittelussa on hyödynnetty kv-opiskelijoita, jotka ovat tehneet palvelumuotoilua ja erityis sisältöjä, kuten kursseja ja työpajoja esim. Laurea-amk:n kanssa järjestetty Museo ja hyvinvointi -työpaja sekä Työväen sivistysliiton kanssa Digitaalinen tarina: “Miten minusta tuli Vantaalainen”. Merkittävää oli kuinka hyvin kävijät otettiin mukaan toimintaan kielitaidosta huolimatta. Hanke tarjosi mahdollisuuden jättää jälkensä ja edustaa maahanmuuttajayhteisöä. Hanke on myös vaikuttanut osallistujien koulutukseen ja hyvinvointiin. Laurean opiskelijat saivat arvokasta käytännön kokemusta ja palautetta tukien opintoja. Tuotetut videot ja tarinat ovat lisänneet ymmärrystä ja empatiaa eri kulttuureista tulevien ihmisten kokemuksista, edistänyt kulttuurien välistä vuoropuhelua ja yhteisöllisyyttä.
- Amos Rex: Breathe – niinku hengitä
Breathe – niinku hengitä on sarjakuvateos, jossa pohditaan miltä museomaailma näyttää nuorten silmin. Miksi taide on niin outoa? Entä jos ei tajua mitään? Kirja kertoo 14-vuotiaiden ystävysten museovierailusta, jonka aikana he päätyvät monenlaisiin erikoisiin tilanteisiin. Kyseessä on varhaisteineille suunnattu tietokirja, joka on löytänyt muotonsa sen mukaan, mikä on aidosti kiinnostavaa nuorten näkökulmasta. Kirjoittajat ovat pohtineet teosta tehdessään, miten taidemaailmasta voi karsia pois siellä työskentelevän aikuisen äänensävyä ja löytää myös toisenlaisia merkityksiä taiteen kohtaamisesta. Sivut ovat täynnä herkullisia yksityiskohtia ja viittauksia, jotka toimivat myös eri ikäisille lukijoille. Kirjan tavoitteena on kannustaa nuoria menemään museoihin katsomaan, kokemaan ja kyseenalaistamaan taidetta omista lähtökohdistaan. Kirja sisältää myös sanaston, jossa avataan taidekäsitteitä.
- Helinä Rautavaaran museo: From Zero to Hero
Kenialaisten kadulla työskentelevien nuorten kanssa tuotettu hanke välittää toivon viestiä. Yleisötyöhanke kääntää totutun ajatustavan ympäri: hankkeessa haavoittavista olosuhteista nousseet Globaalin Etelän nuoret ohjaavat pohjoisessa hyvinvointivaltiossa eläviä ikätovereitaan ja kurottavat heitä kohti ystävällisillä neuvoillaan. Hankkeen tärkein kohderyhmä ovat nuoret. Kenialaiset nuoret perehtyivät suomalaisten nuorten tilanteeseen ja räätälöivät heille empaattisen kokemuksen, jonka tavoitteena on tarjota samaistuttavia ja toivoa herättäviä oivalluksia. Kenialaisten nuorten nousu kadulta aktiivisiksi kansalaisiksi kertoo samalla tarinaa siitä, miten jokainen voi vaikuttaa ja miten voimme yhdessä saada aikaan muutoksia. Hanke sisälsi työpajoja, tapahtumia, VR-kokemuksen ja näyttelyn. Näyttelyyn kenialaisnuoret valitsivat myös henkilökohtaisia esineitään, jotka kuvastavat heidän elämänmuutostaan.
- Kymenlaakson museo: Miltä teollisuus tuntuu?
Hankkeessa luotiin museoille keskustelukonsepti, jossa haluttiin tarjota museon yleisöille uudenlaista osallistumisen tapaa keskustelu tilaisuuksien muodossa. Hankkeessa koulutettiin Kymenlaakson museoiden henkilökuntaa ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun fasilitointiin. Konsepti kasvatti osaamisen lisäksi varmuutta ja rohkeutta olla museotyön tekemisessäkin juuri tässä päivässä, jotta museo voi entistä paremmin olla turvallinen paikka demokraattiselle keskustelulle. Hankkeen kuluessa myös huomattiin se, että ihmisillä on halua ja tarvetta puhua kokemuksistaan ja mielipiteistään. Tämä havainto kannustaa Kymenlaakson museota toteuttamaan konseptin pohjalta keskustelutilaisuuksia jatkossakin. Toteutuksen edetessä hankkeen vaikutukset levisivät myös aluekehittämisen toimijoiden keskuuteen.
- Järvenpään taidemuseo, Ahola: Vuodenaikojen perintö
Hanke on taideprojekti ja vertaistaiteilijoiden näyttely, joka tuo vammaiset taiteen tekijöinä näkyville merkittävään kulttuurihistorialliseen kohteeseen, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholaan kesäkaudella 2023. Vuonna 2022 alkanut pitkäjänteinen ja moniammatillinen yhteistyö huipentui taidenäyttelyssä. Näyttely Aholassa toi vammaisten taiteen esille osana Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kulttuuriperintöä, jossa Venny oli yhdistysaktiivi ja taidekasvatuksen edelläkävijä, hän piti aina heikomman puolta. Vammaisten taiteilijoiden osaamiseen, taiteen tekemiseen ja sen edistämiseen kiinnitetään myös varsin vähän huomiota. Vammaiset taiteen tekijöinä jäävät usein näkymättömiin. Vuodenaikojen perintö edistää osallisuutta ja monipuolistaa kulttuurin tekijöiden representaatioita osana Venny Soldan-Brofeldtin juhlavuotta. Hanke kirjoittaa myös uuden luvun Tuusulanjärven taiteilijayhteisön historiaan. Taide kuuluu kaikille.
- Tornionlaakson museo ja Aineen taidemuseo: Kalevalaa kouluihin
Museot järjestivät yhteistyössä Kalevalaa kouluihin -kiertueen, jonka tiimoilta museolehtorit vierailivat kolmen viikon ajan Tornion koulujen eri luokissa ja luokka-asteilla. Aihe on ajankohtainen ja se järjestettiin Kalevalan päivän ympärille. Kalevalan kulttuurista merkitystä on nostettu esille myönnettiinhän Kalevalalle juuri Euroopan kulttuuriperintötunnus. Teos nähdään elävänä eepoksena, joka elää ajassa ja josta tuotetaan yhä uusia tieteellisiä, taiteellisia ja kulttuurisia tulkintoja. Kalevala herättää kiinnostusta yli kulttuurirajojen ja toimii inspiraation lähteenä niin metallimusiikille ja fantasiakirjallisuudelle kuin käsityöperinteelle ja tatuointitaiteellekin. Kalevalaa kouluille osoittaa uudenlaista Kalevalan sisällön kulttuurista tulkintaa ja opetusta. Opetustunneilla tuotiin esille Kalevalan ajan todellista maailmaa ajan arkeologisen esineistön avulla ja inspiroiduttiin luomaan omaa taidetta Kalevalan henkilöiden ja runojen avulla. Taidepajassa taas yhdisteltiin Kalevalan henkilöitä, runoja ja kuvitusta monotypian avulla.Toiminta jatkuu ja sitä kehitetään rajanyliseksi. Syksyllä 2024 Kalevalaa viedään rajan ylitse Ruotsiin Haaparannan kouluille.
- Porin taidemuseo: Katseiden välissä -virtuaalinäyttely
Virtuaalinäyttely tuo Porin kaupungin taidekokoelman teoksia yleisöjen koettaviksi maksutta. Näyttelyn kokija tuntee astuvansa sisälle Porin taidemuseon suureen näyttelytilaan Halliin avatessaan virtuaalinäyttelyn oven. Näyttely on julkaistu Digimuseossa (2023), ja se on ensimmäinen Digimuseon näyttely, jossa pedagogiselle sisällölle on luotu oma erityinen tilansa. Tutki, tee ja opi -tilan taidetehtävissä on huomioitu erityisesti koulut. Tehtävät on jaoteltu ikäryhmittäin alakouluun, yläkouluun, varhaiskasvatukselle ja erityisryhmille. Opettajille tehtävätila tarjoaa monipuolisen sisällön hyödynnettäväksi omassa opetustyössä. Vierailulla tutustutaan yhdessä virtuaalinäyttelyyn, taidekokoelman taideteoksiin ja tehdään omat teokset. Vierailun aikana opettajat saavat vinkkejä virtuaalinäyttelyn ja sen tehtävien käyttöön osana opetustaan. Porin kaupungin kouluille museolehtorin kouluvierailut ovat maksuttomia. Katseiden välissä -virtuaalinäyttelyssä on vieraillut tähän mennessä yli 5 500 kävijää.
- Galleria Elverket/Pro Artibus -säätiö: Näyttely O.S.A. R.S.V.P.
Näyttelyn ensisijainen lähtökohta oli museopedagogiikka ja yleisön erilaiset kohtaamiset taiteen ja taiteilijoiden kanssa. Näyttelyä suunniteltaessa keskeinen kysymys taiteilijoille oli: Minkälaisia kohtaamisia toivot teoksesi tai projektisi kautta? Kenet toivot kohtaavasi? Jokainen taiteilija mietti näyttelyehdotuksessaan, miten sekä teoksen että projektien kautta toivoi kommunikoivan yleisön kanssa. Keskeistä näyttelyssä oli mahdollisuus osallistua näyttelyyn ei vain katsomalla, vaan osallistavien projektien kutsumana yhdessä tehden tai pohtien. Ensimmäisenä kävijät kohtasivat aikajanan, jossa kävijä sai kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea tapahtumia ja mahdollisia kohtaamisia näyttelykokonaisuus sisältää. Saliteksteissä projekteja avattiin edelleen. Näyttely sisälsi tapahtuma- ja toimintahuoneita, jossa koko näyttelyn ajan oli jokin osallistava projekti. Lisäksi pidettiin lasten taideleiri, jossa reilu 20 alakouluikäistä lasta työskenteli galleriatilassa. Lasten taidenäyttely oli esillä yleisölle kahden viikon ajan. Koko kesän ajan oli tapahtuma Kesäpostia taiteilijoille, jossa kävijät saivat galleriatilassa jättää taiteilijoille terveiset. Teokset muuttuivat ja muuntuivat näyttelyn ja vuodenaikojen mukaisesti, mikä oli myös tärkeä museopedagogien elementti, tuoden taiteilijan työskentely- ja ajatusprosessin näkyvämmäksi yleisölle. Taide ja museopedagogiikka kulkivat koko prosessin ajan käsi kädessä, ei niin että toinen määritteli toista.
- Seinäjoen taidehalli: Derby
Derby tutkii Seinäjoen urheiluilmiöitä kysyen, mitä yhteistä taiteella ja urheilulla on? Taiteilijoille annettiin vapaat kädet työskennellä urheiluseurojen kanssa. Näyttelyprojekti kesti pari vuotta, jossa osa taiteilijoista teki teoksia havainnoinnin pohjalta, osa taas toteutti pitkäkestoisemman yhteistyöprojektin. Teema näkyy myös näyttelyilmeessä, jossa urheilun visuaalisuutta on hyödynnetty. Urheiluseurat ovat olleet mukana toteuttamassa näyttelyn oheisohjelmaa; yhdessä on ideoitu sisältöjä ja osa niistä syntyi täysin seuroista lähtöisin. Näyttelyllä on ollut laaja vaikuttavuus; aihe on ajankohtainen, uusia yleisöjä kiinnostava sekä paikallisesti merkittävä. Uusien yleisöjen saavuttamisessa on onnistuttu hyvin ja mm. palaute koululaisvierailuista on ollut poikkeuksellisen hyvää. Näyttely on tuottanut erilaisia teoksia kuin myös dokumenttielokuvan, jonka osassa on tuotettu avoin kirje jopa presidentti Putinille.
- EMMA: Ääneenajattelu
Ääneenajattelu-menetelmään perustuva yleisötyön konsepti Katarina Reuterin näyttelyssä oli uudenlainen osallistava työkalu taidemuseossa, joka perustui Anni Avelan tuoreeseen tutkimukseen. Konseptin tavoitteena olivat taiteen saavutettavuuden parantaminen, vertaiskokemisen ja jakamisen mahdollistaminen, yksilöllisen taidekokemisen tukeminen ja rohkaisu, asiantuntijavetoisen taidepuheen purkaminen sekä taideyleisön moniäänisyyden esiin tuominen. Lisäksi menetelmä tarjosi harvinaislaatuisen mahdollisuuden museon henkilökunnalle ja ammattilaisille kuulla, miten tavalliset museokävijät aidosti kohtaavat teokset ja miten sisällöt heille aukeavat. Menetelmä sai innostuneen vastaanoton ja sitä käytettiin ahkerasti koko näyttelyn esilläolon ajan. Konsepti ja sen toteutus ovat ensimmäiset laatuaan, ääneenajattelu-menetelmää ei ole tiettävästi käytetty vastaavalla tavalla osana taidekokemuksen tukemista ja tutkimista ennen sitä.
- Mobilia: Verkkopaja
Verkkopaja digitaalinen oppimisympäristö on osoittautunut yhdenvertaisuutta tukevaksi ja museon toimialan yleisöjä laajalti tukevaksi museotyön uudeksi ulottuvuudeksi. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan se on osoittanut, että jatkuvan oppimisen näkökulma on luonteva osa harrasteyleisöjen tarvitsemien palveluiden rakentamista. Verkkopaja käänsi yksisuuntaisen tiedonhaun inspiroivaksi mikro-oppimiseksi. Keskeistä on ollut sekä pedagogisten kumppanuuksien, että tuotannollisten asiantuntijoiden kanssa tuotetut kurssit, joiden muotoiluun haettiin uutta kieltä sekä verkkosisältöjen osaajista että moninaisten kulttuuristen ilmiöiden sanoittajista. Ratkaisevaa hyvien tulosten kannalta on, että pajan myötä on voitu saada harrastajien ymmärrystä syvenemään ja monipuolistumaan ilman, että heitä on tarvinnut suostutella oppijoiksi. Yleisöjen joka tapauksessa kaipaamien digitaalisten sisältöjen voima on lisääntynyt jatkuvan oppimisen kognitiivisilla vaikutuksilla.
- Kimmo Pyykkö -taidemuseo: Dialogos-näyttely
Näyttely on taidemuseon ja yliopiston museopedagoginen yhteistyö. Taidemuseo tarjosi yliopiston opiskelijoille mahdollisuuden toteuttaa opintoihin liittyviä näyttöjä ja kurssisuorituksia ja opiskelijat suunnittelivat ja ohjasivat taidetyöpajoja liittyen Dialogos – kuvan kaunis keskustelu-näyttelyyn. Taidetyöpajoihin osallistuminen oli maksutonta, ja niissä huomioitiin kaikenikäiset taidemuseokävijät vauvoista senioreihin. Näyttelyssä yhdistyi taide ja tiede: työpajat ja toteutukset olivat hyvin monipuolisia eri alojen opiskelijoiden toteuttamia. Dialogos-näyttelyn avajaisissa la 27.1. nähtiin myös Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan opiskelijoiden järjestämä performanssi. Dialogos-näyttely on osa Taideyliopiston valtakunnallista Taiteet ja digi-hanketta.
- HAM Helsingin taidemuseo: Kevätlaitumelle-näyttely
Näyttelyn keskiössä olivat lapset ja lapsiperheet. Näkökulma vastasi yleisötoiveeseen lapset huomioon ottavasta taidenäyttelystä. Tavoitteena oli luoda kutsuva, hauska, turvallinen ja lapsiperheille vaivaton sekä innostava kokemus. Teosvalinnat ruokkivat mielikuvitusta ja tarinallisia sisältöjä. Näyttelyarkkitehtuurin lähtökohtana olivat lapsen mittakaava ja maailma. Nämä näkyivät esimerkiksi matalalle ripustetuissa teoksissa, toimintaan kutsuvissa ratkaisuissa ja leikkisässä visuaalisessa ilmeessä. Koska näyttely koettiin ilman kenkiä kokolattiamatolla, oli vauvojen mahdollista ryömiä vapaasti. Täysin valkoisessa, toiminnallisessa tilassa kuka tahansa sai piirtää seinille, ja näyttelyn loppuvaiheessa pinnat olivat täynnä kaikenikäisten piirroksia. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin opastuksia ja taidepajoja vauvoille sekä taaperoille. Lisäksi laadittiin näyttelyvihko, jossa oli teoslähtöisiä osallistavia tehtäviä. Vihon sai napata ilmaiseksi mukaan ja sen digitaalinen versio oli ladattavissa museon nettisivuilta. Kevätlaitumelle sai kiitosta niin lapsiperheiltä kuin päiväkoti- ja kouluryhmiltä. Lisäksi HAM kehitti omia lapsille suunnattuja pedagogisia sisältöjään näyttelyn kautta.
- Lönnströmin taidemuseo: Lönnström-projektit
Kerran vuodessa Lönnströmin taidemuseo haastaa kuvataiteilijat miettimään ajasta nousevia taiteellisia visioita. Lönnströmin taidemuseo on vuodesta 2015 toteuttanut suuria nykytaiteen hankkeita yhdessä Suomessa työskentelevien taiteilijoiden kanssa. Tavoitteena on tehdä todeksi ideoita, joita tavallisessa kuvataiteilijan työssä ei olisi mahdollista toteuttaa. Lönnström-projektit ovat rohkeiden taiteilijoiden suunnitelmista syntyneitä, yllättäviä ja ainutlaatuisia. Taiteilijat valitaan vuosittaisen haun kautta. Lönnström-projektina voi syntyä pysyvä taideteos tai jotakin ajan myötä muuttuvaa tai hetkellistä. Prosessi tai sen aikana muodostuva yhteisö saattavat olla yhtä tärkeitä kuin lopputulos. Pitkäkestoisten projektien aikana taiteellisen työskentelyn luovuus ja muutosvoima tulevat näkyviin monta kertaa ja monille yleisöille.
