• +358 44 2424 848
  • info@pedaali.fi
Facebook Instagram

Blogi

Kiitos juhlavuodesta ja tervetuloa blogin vuoteen 2026!

kirjoittaja
Uudenvuoden ilotulituksia, ihmisiä nuotion äärellä, vuosi 2026 taivaalla

Pedaalin 20-vuotisjuhlavuosi ja blogin toinen kokonainen julkaisuvuosi ovat lopuillaan. Nyt on hyvä hetki kerrata kulunutta vuotta ja kääntää katseet kohti vuotta 2026.

Juhlavuoden päätapahtuma oli iloinen ja tunnelmallinen vuosijuhla Median museo ja arkisto Merkissä 9.5.2025. Juhlassa muisteltiin menneitä, kiitettiin perustajajäseniä ja julkaistiin Pedaalin uusi visuaalinen ilme viipperöineen.

Juhlassa paikalla olleet perustajajäsenet.

Pedaalin blogin toimituskunnassa haluttiin muistaa juhlavuotta myös blogin puolella. Toimituskunnan aktiivi Iisa Aaltonen teki kunnioitettavan työn kerätessään tietoa ja haastatellessaan kuluneiden vuosikymmenten puheenjohtajia artikkelisarjaa varten. Pedaalin toiminnasta voi lukea neljästä artikkelista: perustaminen, toiminta 2005-2015, toiminta 2015-2025 sekä nykyiseen ja tulevaisuuden näkymiä.

Blogin vuoden 2025 muut artikkelit käsittelivät Museoalan yleisötyöpäivien antia, tekoälyn hyödyntämistä yleisötyössä ja vuoden ainoana Vieraskynänä saimme tietää lisää vuoden 2024 Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon voittajasta, Seinäjoen Taidehallin Derby-näyttelystä. Vieraskynäksi kutsutaan tässä blogissa kirjoittajia, jotka eivät ole aktiivisesti Pedaalin toiminnan järjestämisessä mukana.

Olavinlinnan opastuksella yleisötyöpäivillä Savonlinnassa. Outi Silvennoinen

Blogia konseptoidessa määrittelimme sille seuraavia Pedaalin missiosta nousevia tehtäviä: toimii alustana kertoa onnistumisista ja opeista sekä paikkana vertaistuelle, kirjoituksissa kuuluu moninainen jäsenten ääni ja on yleisötyön äänitorvi museokentälle ja laajemmin yhteiskuntaan. Kirjoituksia ajateltiin julkaistavan laajalla skaalalla liittyen ajankohtaisiin ja yleisötyötä tunnetuksi tekeviin aiheisiin, museopedagogian historiaan ja nykytilaan, saavutettavuuteen, kestävään kehitykseen sekä digitaalisuuteen. Palvelulupauksen hissipuheeksi kirjasimme:
”Pedaalin blogi jakaa hyviä käytäntöjä yhdessä jäsenten ja kaikkien museopedagogiikasta kiinnostuneiden kanssa. Blogin avulla lisätään yleisötyöammatin arvostusta ja ymmärrystä sekä kiinnostusta sitä kohtaan.”

Miten tässä onnistuttiin tänä vuonna? Mihin panostamme ensi vuonna? Kuten kaikki muukin Pedaalin toiminta, blogia toimitetaan vapaaehtoistyönä. Siihen vaikuttavat herkästi asiaan sitoutuneiden työ- ja vapaa-ajan kiireet ja moninaisten elämänalueiden priorisointi. Toimituskuntamme on 2,5 vuodessa pienentynyt ja se on näkynyt myös harventuneessa julkaisutahdissa. Itse en päätoimittajana edes ole museoalalla enää töissä, eli ajankohtaisten aiheiden löytäminen on entistä enemmän muiden varassa. Paljon aiheita on pyöritelty, vieraskynäkirjoittajiin on oltu yhteydessä ja monta artikkelia odottaa vain kirjoittajalta löytyvää aikaa.

Vuosi 2025 oli juhlavuosi ja se näkyi Pedaalin historiaa ja nykytilaa valottavien artikkelien suurena määränä verrattuna muihin teemoihin. Kirjoittajia oli kuitenkin useita (”moninainen ääni”), olemme kertoneet ajankohtaisista kuulumisista ja onnistumisista (yleisötyöpäivät ja palkittu Derby-näyttely) ja olemme huomioineet ammatillista kehittymistä digitaalisuuden parissa (tekoäly käyttöön).

Entä sitten ensi vuoden suunnitelmat? Ulkomaan oppeja on käsitelty edellisinä julkaisuvuosina, mutta ehkä tämänkin vuoden tai ensi vuoden opintomatkoilta joku haluaisi kirjoittaa toisille oman näkökulmansa? Juhlavuoteen oli toiveena saada artikkelisarja myös jäsenkyselyn tuloksista, mutta vastaajamäärä jäi niin pieneksi, ettei siitä voi vetää johtopäätöksiä jäsenistöstä vuonna 2025. Ehkä kirjoitamme siitä kuitenkin jotain havaintoja ensi vuonna. Jonossa ovat myös artikkelit ympäristökasvatuksesta, moniaistisuudesta yleisötyössä ja Vieraskynä vähän erilaisesta museosta ja sen yleisötyöstä. Toivottavasti saamme toisen Vieraskynä-artikkelin tulevan vuoden museopedagogisen palkinnon voittajaltakin!

Vuoden 2025 Museopedagoginen palkinto -voittaja ja blogin Vieraskynä-aihe Derby-näyttely Seinäjoen Taidehallissa. Krista Luoma.

Meitä toimituskunnan jäseniä on enää kolme, joten ottaisimme mielellämme vahvistusta joukkoomme! Kuka tahansa saa myös tarjota meille aihetta, josta haluaisi kirjoittaa oman juttunsa. Aiheitakin saa toivoa! Olkaa siis hyvät lukijat meihin aktiivisesti yhteydessä, että saamme tehtyä blogista entistä enemmän jäsenistömme näköisen sekä jäseniämme ja koko yleisötyötä palvelevan toimintamuodon. Helpointa on olla yhteydessä joko suoraan päätoimittajaan tiina.hero@gmail.com tai Pedaalin hyvin palvelevaan sähköpostiin info@pedaali.fi.

Tavataan taas ensi vuonna uusien aiheiden parissa!

Uudenvuoden juhla historiallisessa kylässä. Promptilla: Tee kuva vuoden 2026 vastaanottamisesta vanhassa kulttuuriympäristössä, Suomeen sopivasti. ChatGPT.

”Ihan uskomaton journey” – Pohdintoja Pedaalin nykyisyydestä ja tulevaisuudesta

kirjoittaja

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on tänä vuonna juhlinut 20-vuotista historiaansa. Juhlavuoden blogitekstisarjan viimeisessä osassa katse käännetään yhdistyksen ja yleisötyön nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Aiemmissa osissa on käsitelty Pedaalin perustamista ja toimintaa eri vuosikymmeninä.

Pedaalin juhlavuosi on lähestymässä loppuaan. Vuotta juhlistettiin blogisarjan lisäksi vapaamuotoisella syntymäpäiväjuhlalla toukokuussa Median museo ja arkisto Merkissä Helsingissä. Ilta toi yhteen yhdistysaktiiveja eri vuosikymmeniltä ja työurien eri vaiheista. Puheita, musiikkia ja yhteisöllistä ohjelmaa yhdistelleessä iltajuhlassa julkistettiin myös Pedaalin uusi graafinen ilme, jonka suunnittelusta vastasi graafikko Mari Kasurinen.

Juhlavuoden kunniaksi toteutetuissa sähköpostihaastatteluissa monet entiset ja nykyiset yhdistysaktiivit olivat innostutuneesti seuranneet yhdistyksen näihin päiviin jatkunutta jäsenmäärän kasvua, aktiivista toimintaa ja yhteistyötä erilaisten kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Syksyllä 2025 yhdistyksen jäsenmäärä on päälle 320.

Yhdistys kehittyy ja kulkee eteenpäin hyvällä pohjalla. Uudet tapahtumakonseptit, valtakunnallisen osallistumisen mahdollistavat etätapahtumat ja aktiivinen ote esimerkiksi pohjoismaiseen yhteistyöhön nojaavat samoihin tavoitteisiin ja toimintatapoihin, joiden pohjalta yhdistys on perustettu 20 vuotta sitten. Yhdistyksen visioon 2026 nostetut tavoitteet 1) Pidämme meteliä! 2) Osaaminen jakoon! 3) Teemme yhdessä! voisivat yhtä hyvin olla Pedaalin taipaleen alkuajoilta.

Tukevan arvopohjan ohella yhdistys on vahvasti kiinni ajassa, ja ajankohtaiset virtaukset ja trendit vaikuttavat toimintamuotoihin. Entinen hallituksen jäsen Anna Perälä (2016–2017, sihteerinä 2019–2020) muistelee, kuinka hänen Pedaali-aikoinansa ”museoissa puhuttiin paljon pelillisyydestä, pakopeleistä, vr-laseista. Lisäksi oltiin innostuneita yhteiskehittämisestä, joten myös Pedaalin ”Intoa ja ideoita – yleisötyön ideakorttipakkaa” työstettiin yhdessä jäsenten kanssa. Sittemmin museoissa tärkeiksi teemoiksi ovat nousseet saavutettavuus ja moninaisuus, ja museopedagogia-termistä on siirrytty yleisötyöhön.”  2020-luvun puolella on painotettu yhä enemmän myös kestävän kehityksen, osallisuuden ja yleisötyön kehittämisen ja yhteistyön teemoja.

Entiset ja nykyiset aktiivit näkevät yhdistyksen nykyisyyden ja tulevaisuuden valoisana, ennen kaikkea innostuneiden tekijöiden ansiosta. Innostus yhteisölliseen toimintaan jäsenten keskuudessa elää ja voi hyvin. Syksyn vuosikokouksessa 2025 Pedaalin hallitukseen olisi ollut enemmän tulijoita kuin hallituspaikkoja oli jaossa ja paikoista jouduttiin äänestämään. Väistyvän puheenjohtajan Tuuli Uusikukan (puheenjohtajana 2021–2025) mukaan tämä kertoo ”jäsenmäärän kasvun ja tapahtumien osallistujamäärien kasvun lisäksi siitä, että Pedaalia arvostetaan, sen toiminta nähdään tärkeäksi ja houkuttelevaksi, jopa niin että ihmiset haluavat vapaa-ehtoisesti ilman korvausta tehdä töitä Pedaalin, museoalan ja sen yleisötyöntekijöiden hyväksi”.

Yhdistys on juurruttanut paikkansa suomalaisella museokentällä. Pedaali on arvostettu ja haluttu yhteistyökumppani kansallisesti erimerkiksi yliopistoille ja Museoliitolle, mutta myös kansainvälisesti. Asiantuntijatoimijana yhdistys on mukana kehittämässä museoalaa. 

Nykyinen kulttuuripoliittinen tilanne rahoitusleikkauksineen luo epävarmuutta yhdistyksen toiminnan laajuudelle. Entinen puheenjohtaja Janna Jokela (2014–2017) pohtii, ”miten OKM:n ja järjestösektorin leikkaukset tulevat vaikuttamaan Pedaalin kaltaisten yhdistysten rahoitukseen ja sitä kautta toimintaan. Toki vähemmälläkin rahoituksella toiminta varmasti jatkuu, mutta esim. osa-aikainen työntekijä on mahdollistanut Pedaalin monipuolisen toiminnan. Itse näen tällaiset yhdistykset tärkeänä osana muuta museokenttää, ne rikastuttavat ja kehittävät sisältöjä ja luovat elintärkeitä yhteyksiä eri toimijoiden välille.”

Taloudellisen edellytysten lisäksi Pedaalin tulevaisuudelta toivotaan jäsenten aktiivista osallistumista ja osallistamista yhdistyksen toimintaan ja sen suunnitteluun. Viime vuosina tämä suunta on näkynyt esimerkiksi Pedaalin missiossa, blogissa sekä juhlavuoden ja kuvakorttien suunnittelussa.

Kulttuuriperintöalan toimijoiden rahoituksen epävarmuudesta huolimatta yleisötyö nähdään vahvasti asiantuntijatyönä ja Pedaali koulutusta ja vertaistukea tarjoavana asiantuntijatoimijana. Asemansa vakiinnuttanut yhdistys jatkaa toimintaansa samoihin arvoihin ja tavoitteisiin perustuen myös tulevaisuudessa. 

Lämmin kiitos kaikille sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

Lähteet:

Pedaali ry:n arkisto

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Anna Perälä, Erja Salo, Tuuli Uusikukka, Päivi Venäläinen)

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen (2022–2025) ja historioitsija.

Museoalan yleisötyöpäivät 3.–4.9.2025 Savonlinnassa

kirjoittaja

Museoalan yleisötyöpäivät 2025 tarjosivat kaksi täyttä päivää kiinnostavia tarinoita museoiden ajankohtaisista yleisötyöhankkeista. Ensimmäinen päivä Olavinlinnassa painottui pohjoismaisten linnojen ja linnoitusten yhteistyömuseoiden kokemuksiin sekä markkinoinnin ja rahoituksen pohdintaan. Toisena päivänä tutustuttiin suurten suomalaisten museoiden yleisötyöhankkeisiin ja keskusteltiin saavutettavuudesta sekä kestävän kehityksen näkökulmista.

Keskiviikko 3.9.

Keskiviikkona saimme kuulla Turun Palloseuran (TPS) yleisötyöstä ja museoiden rahoituksesta. Tauon jälkeen kuulimme yleisötyöstä Kalmarin museosta Ruotsista, Gdanskin linnoituksesta Puolasta, Hämeen linnasta sekä Bauskan linnasta Latviasta. 

Ensimmäinen luento oli nimeltään Experience first – What museums can learn from sports and festivals. Heidi Aho Riser Consultingista kertoi oman työhistoriansa kautta, kuinka hän on kehittänyt yleisökokemusta pitkäjänteisesti festivaali- ja jääkiekkokentillä. Aho muuhn muassa pohti kysymystä, kuinka paljon yleisö miettii muuta kuin näyttelyä itseään. Kuinka paljon kaikella muulla on väliä? Mitä kaikkea kokonaiselämyksessä pitäisi ajatella? Kuinka löytää yleisöjä ja sponsoreita yhteistyöhön? Voisiko näkyvyyden lisäämisessä auttaa kaupunki, kaupungin info, hotellit, muut yhteistyökumppanit?

Omassa puheenvuorossaan Hanna Forssell Kansallismuseosta kysyi, kuinka museot voisivat luoda rahoitusta itse. Forssell muistutti, että museot eivät kilpaile ainoastaan muiden museoiden kanssa vaan koko vapaa-ajan sektorin kanssa. Forssellin loppukaneetti oli, että museot eivät koskaan tule olemaan parasta bisnestä, eikä niiden kuulukaan olla, mutta ne voivat olla parhaita paikkoja kokea, tavata, inspiroitua ja oppia. Yleisön keskuudesta nousi hyvä kommentti siitä, kuinka syrjäiset museot eivät voi pyrkiä samaan kuin suuri museo kaupungin keskustassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella. 

Olavinlinnan opastuksella. Valokuva: Outi Silvennoinen.

Keskiaikaisten linnojen elävöittämisestä

Ensimmäisenä seminaaripäivänä mukana oli Itämeren alueen linnojen ja museoiden yhteistyöverkosto ja se näkyi ohjelman linnapainotteisuudessa.

Meg Nömgård Kalmarin linnasta Ruotsista kertoi, että heidän tavoitteensa on olla elävä ja innostava ympäristö myös lapsille, vaikka linna on jo melkein 800 vuotta vanha. Kalmarin linnassa onkin suunniteltu lapsille iso kokonaisuus. Nettisivuilta löytyy kutsukirje, jonka voi tulostaa kotiin, henkilöiden tutuksi tekeminen esittelyvideoilla sekä yksilöllinen tarina, jonka tekoäly luo. Linnaan saapuessa lapsille on tehtäviä, opastuksia ja mahdollisuus tavata videoilla nähtyjä hahmoja. 

Maciej Flis Gdanskin museosta kertoi, kuinka he ovat kehittäneet yleisötyötä. Heiltä löytyy muun muassa iso vuosittainen tapahtuma perheille ilotulituksineen, karttoja linnoituksesta eri vuosisadoilta sekä aarteenmetsästyspelejä koululaisille linnoituksen pihalla. Alueella järjestetään vuosittain myös teknofestivaali. Esitelmästä tärkeimpänä mieleen jäi, kuinka tapahtumien monipuolisuus houkuttelee paikalle monenlaisia kävijöitä.

Mari Vadén kertoi puheenvuorossaan lasten työpajasta, jonka he ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Hämeen linnassa. Työpajaan kuului neljä osaa: linnan seinän rakennus ja kaataminen, mökin rakennus, leikkiruoan valmistus ja syöminen sekä pukeutuminen. Työpaja avasi yleisön ja henkilökunnan vuorovaikutusta, kun kävijät uskaltautuivat kyselemään kaikenlaista, kuten montako tiiltä linnassa on, kuinka pitkä matka Hämeen linnasta on Turun linnaan ja niin edelleen. Työpaja edisti tavoitetta tulla helpommin tavoitettavaksi.

Ilona Ozola Bauskan linnasta Latviasta kertoi tanssiryhmästä nimeltä “Galms”. Tanssiryhmätoiminta museon yhteydessä on jatkunut nyt 20 vuotta. Tanssijat ovat olleet mukana museon toiminnassa myös vapaaehtoisina. He osallistuvat museon tapahtumiin, joissa he saavat esitellä pukujaan. Tanssiryhmä tuntui sitouttavan vapaaehtoisia rakkaan harrastuksen kautta museon toimintaan vahvasti.

Torstai 4.9.

Torstaiaamu Kulttuurikellarissa alkoi Pedaalin museopedagoginen teko -palkinnon jaolla. Palkinnon sai Rauman merimuseon Kohti vieraita satamia -hanke, ja Tekniikan museolle annettiin kunniamaininta HOW LUMATE -oppimisympäristöstä. 

Melanie Orenius kertoo Amos Rexin tulevaisuuskoulusta. Valokuva: Outi Silvennoinen.

Aamun ensimmäisen esittelyn piti Melanie Orenius Amos Rexistä. Larissa Sansourin näyttelyn yhteyteen toteutettiin tulevaisuuskoulu yhteistyössä Lasten ja nuorten säätiön kanssa. Museo lähti pohtimaan, kuinka yleisöä voi tukea myös näyttelykäynnin jälkeen. Hankkeessa haluttiin luoda mahdollisimman monta visuaalista apuvälinettä tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamiseen. Materiaalisuus oli yksi tärkeimmistä lähtökohdista, ja se näkyi läpi hankkeen erilaisina pintoina ja esineinä työpajassa. Koska kaikkea ei voi sanoittaa, erilaiset pinnat ja materiaalit saattoivat antaa välineitä asian käsittelylle. Hanke sai kiitosta siitä, että se tarjosi turvallisen tilan näyttelyn herättämien tunteiden käsittelyyn.

Vallan jakamisesta

Aamua jatkoivat Inka Yli-Tepsa ja Karoliina Arola Ateneumista kertomalla Ateneum omaksi -yhteisöohjelmasta, johon on tähän mennessä osallistunut yli 12 000 kävijää. Hankkeessa halutaan kehittää ja vahvistaa saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä, esteettömyyttä, edistää kotoutumista ja vähentää yksinäisyyttä. Valtaa on jaettu osallistujille muun muassa niin, että osallistujat ovat itse saaneet toimia vertaisoppaina. Näin on saatu monikielisiä opastuksia tarjolle. Yli-Tepsa ja Arola pitivät tärkeänä sitä, että prosessille on aikaa, koska sitä luottamuksen rakentaminen tarvitsee. He myös nostivat esille kysymyksen: “Odotammeko kiitollisuutta asiakkailta vai onko tämä ihan perustyötä, jota pitäisi tehdä kaikissa museoissa?” 

Kestävää kehitystä museoiden yleisötyössä

Mari Wikholm kertoi Kuopion Luonnontieteellisen museon keinoista käsitellä luontoa museossa. Hanna Korhonen Kansallismuseosta kertoi aistien puutarhakierroksesta Hvitträskissä. Tuuli Uusikukka kertoi ilmastoaiheisesta pakopelistä Museo Leikissä. Oppilaat ovat pelissä ilmastoagentteja, jotka tulevat pelastamaan maailman. Tavoite on ollut saada oppilaat itse aktiiviseen toimijan rooliin ja samalla kestävän kehityksen sanastoa tutuksi heille. Pakopelit ovat olleet tosi suosittuja ja lisänneet toivottuja yläkoululaisten vierailumääriä. Opettajat ovat kiitelleet aihetta ja käsittelytapaa. Esittelyjen jälkeisestä paneelikeskustelusta päällimmäisenä jäi mieleen, kuinka tunnekokemusten valjastaminen osaksi oppimiskokemuksia syventää kävijän kokemusta sekä Mari Wikholmin sanapari “hellä tuuppaus” ja pohdinta siitä, voisiko museokahvila ja -kauppa auttaa ihmisiä tekemään kestävämpiä valintoja ottamalla valikoimaansa kestävämpiä tuotteita.

Esitelmien välissä kävimme happihyppelyllä Riihisaaressa, jossa saimme kuulla heidän yleisötyöstään ja pääsimme myös tutustumaan museohöyrylaivoihin.

Riihisaari. Valokuva: Outi Silvennoinen.

Toisen seminaaripäivän viimeisenä puheenvuorona Kaura Raudaskoski & Jemina Vainikka Lindholm Arkkitehtuuri- ja Designmuseosta kertoivat museon osallisuuden tasoista, mukaillen Roger Hartin luomaa kansalaisosallisuuden tikapuumallia. Osallisuuden tasot esiteltiin konkreettisin esimerkein, joihin museon toimintaa oli helppo peilata. Tärkein muistutus heidän esitelmässään oli, että on ymmärrettävä ja kommunikoitava myös ulospäin, millä osallisuuden tasolla museon toiminnassa liikutaan. Vaikka hierarkioista ei pääse eroon, on toiminnan oltava aina tietoista ja rehellistä myös yleisöjen suuntaan. 

Kiitos Museoliitolle Yleisötyöpäivistä! Tapahtuma tarjosi runsaasti inspiraatiota ja synnytti uusia oivalluksia sekä yhteyksiä asioiden välillä.

Outi Silvennoinen

Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen.

”Jos haluaa asioiden tapahtuvan ja toimivan, pitää olla niitä tekemässä” – Pedaali ry:n toiminnasta 2015–2025

kirjoittaja

Yhdistyksen historiaan keskittyvän blogisarjan kolmannessa osassa keskitytään Pedaalin toimintaan viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vahva yhdessätekemisen eetos on kulkenut mukana näihin päiviin saakka.

2010-luvulla yhdistys oli vakiinnuttanut asemansa niin suomalaisella kuin kansainväliselläkin museokentällä. 2015 järjestettiin kansainvälinen konferenssi ”From museum education to audience engagement – new approaches NOW”, jonka pohjalta julkaistiin jälleen kokoomateos. Konferenssin ja teoksen nimi kiteyttää museopedagogiikan 2000-luvun aikana kokeman muutoksen. Perinteisen museopedagogiikan rinnalle oli noussut yleisöjen osallistumista ja jaettua asiantuntijuutta korostavia työtapoja. Museot nähtiin yhä vahvemmin yhteiskunnallisina toimijoina ja mielipiteen muokkaajina. Yleisöt ymmärrettiin yhä laajemmin, samoin yleisöjen kanssa tehtävä työ.

Yleisöjen kanssa tehtävän työn muutosta kuvaa vuosina 2014–2017 puheenjohtajana toiminut Janna Jokela: ”Jäsenistö kasvoi tuolloin jatkuvasti, jäsenmäärä oli jossain yli 300:n minun puheenjohtajakaudellani. Työtehtäviltään ja nimikkeiltään muistan jäsenistön jatkuvasti monipuolistuneen: museolehtoreiden lisäksi jäseninä oli amanuensseja, kokoelmatyöntekijöitä jne.” Jäseniä saatiin yhä enenevissä määrin myös museokentän ulkopuolelta. 

2010-luvun puolivälissä Pedaalilla oli paljon meneillään. Samoihin aikoihin oli käynnissä NAME-projekti (Nordic Associations for Museum education) ruotsalaisen, norjalaisen, tanskalaisen ja islantilaisen sisaryhdistyksen kanssa. Hankkeeseen oli saatu rahoitus Pohjoismaiselta kulttuuripisteeltä, ja sillä kustannettiin myös tapaamisia ja julkaisu Nordic Inspiration – Fresh approaches to museum learning.

Entisten aktiivien kanssa tehdyissä sähköpostihaastatteluissa yhdistävänä tekijänä korostuu yhdessä tekemisen eetos ja vapaaehtoistyön arvostus. Hallituksen jäsenet ovat olleet tapahtumissa, seminaareissa ja muussa toiminnassa mukana niin sanotusti kädet savessa. Pedaalin entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen näkee, että ”että ihmisten yhteisöissä asiat tapahtuvat ihmisten toiminnasta. Jos haluaa asioiden tapahtuvan ja toimivan, pitää olla niitä tekemässä. Mikään ei tapahdu itsestään. Olen halunnut kantaa oman korteni kekoon”.

Kesäinen Saaristomuseo Pentala 2019 hemmotteli pedaalilaisia.

Keväällä 2020 korona iski kovaa kulttuurialalle ja tahoihin, joiden toiminta perustui tapahtumiin ja yhdessäoloon. Yleisötyöläisille kekseliääseen tapaan pedaalilaiset sopeutuivat uuteen tilanteeseen nopeasti. Pedaalin hallituksen entinen jäsen Anna Perälä muistelee korona-ajan ohjelmaa: ”Olin kaikkein ylpein ohjelmasta, jota keksimme järjestää korona-aikana. Koronasulun aikana yhdistystoiminta siirrettiin pikavauhtia verkkoon. Pedaali reagoi uudessa tilanteessa tosi ripeästi, ja kokeili esimerkiksi järjestää jäsenillan sijaan virtuaalivierailun Uuteen-Seelantiin. Se oli ihan mahtavaa! Samana vuonna myös yhdistyksen pikkujoulut piti järjestää etänä. Pelkkä ruutujen äärellä kököttäminen tuntui meistä valjulta, joten keksimme postittaa pikkujoulujuhlien osallistujille pienen rasian käsintehtyjä suklaakonvehteja. Niitä maisteltiin yhdessä ruutujen äärellä. Vedin pikkujoulujen osallistujille pienen mindfulness-harjoituksen, jossa oikein syvennyttiin suklaan maisteluun.”

Poikkeusaikojen mukanaan tuomat etätilaisuudet ovat jääneet osaksi toimintaa, ja jäsenistöllä on aiempaa paremmin mahdollisuuksia osallistua toimintaan myös Etelä-Suomen ulkopuolelta. Yhdessä tekeminen on ollut ja tulee olemaan yhdistyksen toiminnan keskiössä. Yhdistyksen entisen hallituksen jäsenen Satu Itkosen sanoin Pedaalin ”toiminta on ollut aina merkityksellistä ja hyvää. Pedaalin kautta toki on jaettu, opittu, kehitytty yhdessä, koko ala”.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen 22.4.2025 asti Pedaalin verkkosivuilla. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! 

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2015–2024

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Anna Perälä, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Jokela, Janna 2015: From museum education to audience engagement – new approaches NOW. Pedaali ry. 

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

Yhdessä oppimista ja vaikuttamista – Pedaali ry:n toiminnasta 2005–2015

kirjoittaja

Yhdistyksen historiaan keskittyvän sarjan toinen osa tarkastelee tänä vuonna 20 vuotta täyttävän Pedaalin monipuolista toimintaa sen alkuvuosina. Monet tänäkin päivänä olemassa olevat käytännöt luotiin jo ensimmäisten vuosien aikana.

Vuonna 2005 perustettu Pedaali ry alkoi jo heti ensimmäisenä toimintavuotenaan järjestää aktiivisesti erilaisia tilaisuuksia jäsenilleen, ja yhdistyksestä tiedottaminen ja valtakunnallisen verkoston luominen aloitettiin ripeästi. Viestintää varten perustettiin oma tiedotusryhmä, joka alkoi puuhaamaan verkkosivuja ja omaa sähköpostilistaa. Hallituksen jäsen Kalle Hammin suunnittelema logo saatiin käyttöön keväällä 2006.

Jäsenmäärää kasvatettiin alusta saakka aktiivisesti. Pedaalilaiset kutsuivat itseään kylään museoihin ympäri maata. Jäseniltoja ja pikkujouluja järjestettiin ensimmäisestä vuodesta alkaen. Vaikka jäsentapaamisia ja retkiä pyrittiin järjestämään, ja järjestettiinkin, eri puolella Suomea, toiminta oli pitkälti pääkaupunkikeskeistä. 

Vuosikertomuksessa vuotta 2006 luonnehditaan ”ensimmäistä kertaa -asioiden ja tapahtumien” vuodeksi. Ensimmäinen seminaari ”Museot yhteiskunnallisina toimijoina” järjestettiin toukokuussa 2006 Ateneumissa. Seminaarin yhteydessä jaettiin myös historian ensimmäinen Vuoden museopedagoginen teko -palkinto, joka myönnettiin Turun opetustoimen Kulttuuripolku-työryhmälle. Palkintona ojennettiin Kalle Hammin tekemä Pedaali-saippuaveistos yhdessä kunniakirjan kanssa. 

Monien muiden asioiden lisäksi yhdistys järjesti vuoden 2006 aikana ensimmäisen ulkomaanmatkansa, joka suuntautui Tallinnan museoihin. Kotimaan opintomatkoilla käytiin Porissa ja Mäntässä. Oppiminen ja oman osaamisen kehittäminen vierailemalla koti- ja ulkomaisissa museoissa ja tapaamalla kollegoita on ollut jäsenille tarjotun toiminnan keskiössä alusta lähtien.

2006 valmistui edellisenä vuonna aloitettu työ museopedagogisen mission kirjoittamisen ohjeistukseksi. Ohjeistuksen avulla museopedagogit saivat työkalun, jonka avulla kirjata ja perustella museopedagogisia tavoitteitaan. Ensimmäinen Pedafooni-julkaisu ilmestyi vuonna 2007. Aiheena oli museoissa haastavaksi yleisöryhmäksi koettu nuoriso ja heidän osallistamisensa. 

Rahoitusta haettiin alkuaikoina ahkerasti monilta säätiöiltä, opetusministeriöltä, Helsingin kaupungilta ja Uudenmaan taidetoimikunnalta. Jäsenmaksut olivat aivan alussa ainoa tulonlähde. Alkuvuodesta 2008 opetusministeriöltä saatiin toiminta-avusta 6000 euroa, jota käytettiin toimistotilan vuokraamiseen Korjaamolta. Yhdistykselle hankittiin tietokone, ja syyskuussa 2009 aloitti osa-aikainen järjestösihteeri. Yksittäisille hankkeille, seminaareille ja julkaisuille alettiin vähitellen saada myös erilaisia apurahoja.

Yhdistyksen toimintaan kuului yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja museopedagogian puolustaminen muun muassa lausuntoja antamalla. 2008 yhdistys myönsi ensimmäisen kerran Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon vastapainona Vuoden jarrupala -huomionosoituksen museopedagogista toimintaa haittaavasta teosta tai toimenpiteestä. Tunnustus annettiin Espoon suomenkieliselle opetuslautakunnalle, joka oli päättänyt, että Helinä Rautavaaran museossa vierailevien oppilaiden vanhemmilta oli erikseen pyydettävä lupa.

Tiedon kokoamiseksi Pedaali teki museoiden yleisötyötä tukevia kartoituksia ja selvityksiä, esimerkiksi museo-oppaiden työsuhteista. Tavoitteena oli perustaa myös arkisto, johon kerätään tietoa museopedagogian historiasta ja perustaa museopedagogian tietopankki. Myös historiikin toimittaminen oli suunnitelmissa. Tämä toteutuikin Pedafoonin numerossa 2B ”Opastamisen historiaa” (2010). Osa 2B käsitteli puolestaan opastamisen nykykäytäntöjä. Julkaisut perustuivat aiheesta pidettyyn seminaariin, joka keräsi paljon kiinnostuneita osallistujia.

Erilaiset sidosryhmät ja verkostot ovat koko Pedaalin olemassaolon ajan olleet tärkeässä roolissa. Perustamisen jälkeen brittiläinen yhdistys Engage (National Association for Gallery Education) toimi verrokkina. Pian myös pohjoismaalaiset yhdistykset tulivat merkittäviksi kanssatoimijoiksi. Suomalaiset museot ja niiden yleisötyöntekijät ympäri maata sekä suomalaiset museoalan yhdistykset Museoliitto ja MAL ovat niinikään olleet tärkeitä yhteistyötahoja. Myös ICOM:in alainen CECA on ollut verkostoissa jo 2000-luvun ensimmäiseltä kymmenluvulta lähtien. Sittemmin yhteistyötahojen määrä on kasvanut moniin kymmeniin.

Yleisötyöntekijät ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, mitä muiden maiden museopedagogisilla kentillä tapahtuu, ja kokemuksia jaetaan mielellään ulkomaisten kollegoiden kanssa. 2010-luvulla Pedaali osallistui useisiin kansainvälisiin konferensseihin. Vuonna 2012 It’s All Mediating -konferenssissa Pedaali oli mukana ideoimisessa, ja Pedaali-aktiivi ja entinen puheenjohtaja Kaija Kaitavuori moderoi ja oli mukana toimittamassa puheenvuoroista samannimistä julkaisua. 

Blogin seuraavassa osassa jatketaan Pedaalin toiminnan tarkastelua viimeisten kymmenen vuoden osalta.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen 22.4.2025 asti Pedaalin verkkosivuilla. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! 

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2014

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

Tekoäly käyttöön!

kirjoittaja
Kivinen kaarisilta, jonka takana vanhaa kaupunkia

”AI is not taking your job. The person who uses AI is taking your job.”

Yhdysvaltalaisen tekoäly-yrityksen toimitusjohtaja (Valkama, T. Tekoäly vetää Kakolaan. Projektimaailma 1/2025)

Ensimmäinen kuva on Copilotin luoma akvarellimaalausmainen kuva englantilaisesta vanhasta kaupungista.

Puolitoista vuotta sitten en ollut koskenutkaan tekoälyyn. Olin työmatkalla, johon toinen matkanvetäjä oli tehnyt kohdemaasta visailun illanviettoon ChatGPT:llä. En hetkeen ollut nauranut niin paljon, kuin illallisella visailun kysymyksiä kuunnellessa – niin sekavia ne olivat. Se ei herättänyt suurta luottamusta tekoälyn kykyihin. Työkaveri kuitenkin väitti, että tekoälyn kanssa keskustelu on auttanut häntä monessa työasiassa.

Pienen skotlantilaisen kylän ravintolassa söimme ravintolan kuuluisia Fish and chipsejä ja vastailimme tekoälyn tekemään Skotlanti-aiheiseen visailuun. Joskus oikea vastaus tuli jo kysymyksenasettelussa.

Ensimmäisen tekoälykoulutuksen tullessa Museoliiton tarjonnassa vastaan, päätin tarttua härkää sarvista. Sen jälkeen olen kuunnellut koulutuksia tekoälyn hyödyntämisestä viestinnässä, asiantuntijatyössä, matkailun kehittämisessä ja projektijohtamisessa. Tässä artikkelissa on nyt koontia saaliistani ja vinkkejä muille, jotka painiskelevat tekoälyn käytön aloittamisen kanssa.

Tekoälyn hyödyntämistä organisaatioissa voi jaotella usealla tavalla, mutta ainakin Karoliina Jarenko (DNA:n Tekoälyn edistysaskeleet ja jarrukapulat -webinaari) ja Tero Ojanperä (Näin yritykset voivat hyödyntää tekoälyä, Projektimaailma 1/2025, 36) jaottelevat tekoälyn tuottavuuden aallot kolmeen: 1. yksilöt hyödyntävät tekoälyä oman työnsä tehostamiseen (josta kirjoitan tässä), 2. organisaation prosesseja tehostetaan tekoälyn avulla, esimerkiksi automatisoimalla raportointia ja 3. tekoäly integroidaan osaksi organisaation tuotteita tai palveluita, mikä mahdollistaa skaalaamista isommaksi ilman työntekijämäärän kasvattamista.

Muista nämä perusasiat:

  1. Käyttämämme chat-tekoälyt kuten ChatGPT ja Microsoft Copilotin chat ovat käyttöliittymiä laajoihin kielimalleihin, eivät varsinaisia tekoälyjä. Ne perustavat vastauksensa valtaisaan määrään tekstiä, jolla kielimalleja (kuten GPT4 tai Google Gemini) on koulutettu, eli päättelevät mitä sanoja tyypillisesti sanojen jälkeen tulee. Luovan tekoälyn kokonaisuus koostuu kielimallien ja chat-työkalujen lisäksi valtavalla tietomassalla koulutetusta ns. syväoppivasta algoritmista (Niemijärvi, V. Johdanto luovaan tekoälyyn -koulutus 30.1.2025, Flowhouse), mutta tässä käsittelen chat-apureita ja piipahdan kuvien luomisen puolella.
  2. Varmista mikä tekoälyapuri organisaatiossasi on jo käytössä. Microsoft-ympäristössä toimivilla on osana 365-kokonaisuutta Copilotin chat, joillakin voi olla lisäksi maksullisena lisäpalveluna Copilot osana Officen työkaluja (eli linkittyy esim. exceliin). Google-ympäristössä saatetaan jo käyttää Geminiä, joka toimii yhteen mm. Googlen sähköpostin, kalenterin ja dokumenttien kanssa.
  3. Muista tietoturva. Tekoälyjä opetetaan jatkuvasti käyttäjien sisällöillä, joten on mahdollista, että kaikki tekoälylle antamasi materiaali on vieraan yrityksen hallussa ulkomailla. Älä siis anna tekoälylle mitään arkaluonteista, salaista tai tietosuojan alaista tietoa. Organisaation 365-kokonaisuuteen sisältyvä Copilot on lähtökohtaisesti tietoturvallinen (ylhäällä näkyvä vihreä kilpi tarkoittaa, että suojaus on päällä). ChatGPT:ssä voi opetustoiminnon laittaa pois päältä (asetukset – tiedonhallinta – ”auta parantamaan malllia kaikille” pois päältä). Silti on hyvä muistaa, että mikään yksityisyys ei ole pomminvarmaa.
  4. Varo hallusinointia. Kun tekoälyä pyytää vastaamaan kysymykseen kuten Googlella, se saattaa keksiä vastauksia, jos sillä ei ole tarvittavaa tietoa. Tätä kutsutaan hallusinoimiseksi. Tekoälyä voi pyytää merkitsemään käyttämänsä lähteet vastaukseensa, jolloin ne voi tarkistaa. Kohdat, joissa ei ole lähdemerkintää, ovat epäilyttäviä. Tekoäly on luotettavampaa, kun sitä käytetään apurina muokkaamaan omia lähdetekstejä (ja pyydetään, ettei se keksi omiaan).
  5. Oman lähdetekstin voi antaa tekoälylle joko liittämällä sen suoraan viestikenttään, liittämällä sen liitetiedostona tai antamalla linkin. Ilmaisversioissa kaikki ei ole mahdollista, ainakaan kovin montaa keskustelukierrosta vuorokaudessa.
  6. Harjoittele promptausta. Promptaus, eli käskyn (tai pyynnön) anto, kannattaa tehdä mahdollisimman kattavasti. Kerro tekoälylle missä roolissa se toimii (olet organisaatio x:n viestintäassistentti), anna sille tietoa organisaatiosta (x on paikassa y toimiva alan z museo), anna sille selkeä tehtävä (auta luomaan mikä? ideoi mitä?). Sen jälkeen voit pyytää konkreettisen asian, esim. tuotekuvauksen tietylle palvelulle tiettyä alustaa varten. Voit kertoa sille kohderyhmän ja toivomasi tyylin (kirjoitetaanko asiatekstiä, toivotko keveyttä tai innostavuutta?). Kannattaa aloittaa perusasioista ja lisätä toivomuksia, kun saat ensimmäisen version, jos ohjeita uhkaa tulla paljon heti ensimmäiseen promptiin.
  7. Kokeile ensin ilmaisia tekoälyapureita ja etsi omaan käyttöösi paras. Yhdellä maksullisella pärjää pitkälle, kaikista ei kannata maksaa.
  8. Älä jää odottamaan jotain seuraavaa kehitysaaltoa. Tekoäly kehittyy valtaisaa vauhtia, nyt kannattaa hypätä kyytiin jollain yksinkertaisella tavalla. On hyvä myös muistaa, että kehityksessä on hyvä yrittää pysyä mukana, sillä ensi vuonna voi olla aivan erilaisia mahdollisuuksia kuin tänä vuonna.
Edge-selaimen etusivulla olevan Hae verkosta -kentän oikeassa reunassa oleva värikäs symboli vie suoraan Copilotin chatiin.

Aloita vaikka tästä – 10 + 1 vinkkiä tekoälyapurin käyttöön museoiden yleisötyössä ja viestinnässä!

  1. Pyydä ideoita.
    Joskus lyö tyhjää, kun pitäisi keksiä naseva nimi uudelle opastukselle tai näyttelylle. Tekoälyltä eivät ideat lopu – tosin ne alkavat jossain vaiheessa toistaa itseään. Saatuasi ensimmäiset 10 nimiehdotusta, voit antaa samassa keskustelussa tekoälylle toiveita, mihin suuntaan pitäisi mennä (vältä jotain tiettyä sanaa, keksi lisää ehdotuksen nro 3 kaltaisia jne). Työkaveri vinkkasi pyytämään ehdotuksia paneelikeskustelun teemoiksi ja kysymyksiksi valitusta laajemmasta teemasta.
  2. Selkeytä ja oikolueta tekstiä.
    Voit pyytää muokkaamaan omaa tekstiäsi selkokieliseksi tai sisältämään vähemmän toistoa tai vaikeita termejä.
  3. Käännä valmista tekstiä eri kielille
    Tekoälyt ovat parempia kääntäjiä kuin esim. Google Translate, sillä niille voi antaa ohjeita ja ne ymmärtävät asiayhteydestä mitä sanoja valita. Hyvä ohje tekoälylle on esim. pyytää käännettävälle kielelle ominaisia muotoja ja mainita, ettei tekstiä tarvitse kääntää sanasta sanaan.
  4. Luo erilaisia viestintätekstejä ja tuotekuvauksia valmiista materiaalista
    Tekoäly tuntee suoraan erilaiset formaatit, esim. Google-mainonnan tai Instagramin eri julkaisumuodot, joten sille ei tarvitse kertoa missä muodossa tekstiä toivoo. Samasta työkavereiden kanssa ideoidusta opastuksesta voi muistiinpanojen perusteella pyytää esim. tuotekuvauksen, nettisivutekstin, Facebook-mainoksen ja Instagram-stoori-idean. Olen pyytänyt ChatGPT:ltä mm. nuorille suunnatun tiktok-videon käsikirjoituksen.
  5. Muunna tietoa valmiisiin pohjiin ja formaatteihin
    Tekoälylle voi antaa sekavassa muodossa olevaa tietoa ja valmiin raporttipohjan, johon se tiivistää ja siirtää tietoa oikeiden otsikoiden alle. Raporttipohjista on hyvä tehdä versiot, joissa otsikoiden alla on lyhyesti kerrottuna mitä niihin halutaan. Samaa pohjaa voi käyttää sen jälkeen aina, kun sille halutaan siirtää tietoa.
  6. Analysoi ja tiivistä suurta määrää tietoa
    Tekoäly on hyvä poimimaan olennaisia asioita, tekemään tiivistelmiä ja analysoimaan tekstimassoja, joiden omaksumiseen menee ihmiseltä paljon aikaa. Kokeile vaikka yhdistyksen viime vuoden toiminnan kokoamista Facebook-sivulta!
  7. Luo tai muokkaa kuvia
    Aidon valokuvan näköisten kuvien tekeminen tekoälyllä vaatii paljon osaamista valokuvauksesta, jotta promptin osaa antaa tarkasti. Jos kuvaksi kelpaa animoidumman näköinen kuva, kuvien tekeminen on helppoa. Mitä enemmän ohjeita antaa, sitä parempia vaihtoehtoja saa. ChatGPT ja Copilot eivät ole parhaita kuvien tekemiseen, mutta toimivat ilmaisversioissakin. Suomen kielen tekstin lisääminen kuviin on vielä haastavaa. Maksullista Midjourney:tä on kehuttu.
Midjourneyllä luotu kuva 1300-luvun naissotilaasta. Kuva etusivulta (käyttäjä gieogwi97).
ChatGPT:llä luoto 1800-luvun realistista maalaustyyliä ”edustava” kuva 1600-luvun postinkantajasta suomalaisella metsätiellä.

8. Etsi yhteistyökumppaneita tai kohderyhmiä
Kun olet aloittamassa projektia uudesta aiheesta – esim. näyttelyä, tapahtumaa tai yhteisöprojektia – pyydä tekoälyltä ehdotuksia sopiviksi yhteistyökumppaneiksi. Valmiille palveluillesi voit kysyä ideoita uusiksi kohderyhmiksi, tai ideoita uusiksi palveluiksi valitsemillesi kohderyhmille.
9. Kokeile eri apureita tarpeen mukaan
Ilmaisia tekoälyapureita kannattaa kokeilla rohkeasti. Joku voi antaa mielestäsi parempaa suomenkielistä selkokieltä, toinen sopii analyysiin ja kolmas tiivistää muistiinpanoistasi valmiiksi puhutun podcast-jakson. Koulutuksissa on mainittu ChatGPT:n, CoPilotin ja Geminin lisäksi mm. Mistral, Claude, Le Chat, NotebookLM (dokumenttihaut), GammaAI (Powerpoint-esitykset), DeepL (käännökset) ja Midjourney (kuvat).

Akvarellimaalauksen tyyliin tehty kuva englantilaisesta kaupungista. Midjourneyn etusivulta (käyttäjä u9311492617)
Cipilotilla sarjakuvatyyliin tehty kuva perheestä suomalaisella maaseudulla.
Fotorealistinen versio samasta aiheesta näyttää Copilotin mielestä tältä.
ChatGPT:n versio realistisesta perheestä maaseudulla. Onneksi on vielä valokuvapankkeja.

10. Pyydä tekoälyltä ideoita tekoälyn hyödyntämiseen
Kuka paremmin osaisi kertoa, mihin voit omassa elämässäsi tekoälyä hyödyntää, kuin tekoäly itse?

Kirjoittaja Tiina Hero on blogin päätoimittajanakin toimiva pitkän linjan museolehtori, joka työskentelee nykyään maaseudun kehittämisyhdistyksessä. Tiina käyttää tekoälyä apuna ideoinnissa ja isojen tekstimäärien tiivistämisessä.

”Kaikki alkoi pienen ryhmän itse organisoimasta opintomatkasta Lontoon museoihin, siten syntyi idea ja verkosto” – Pedaali ry:n perustaminen 

kirjoittaja

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Miten yhdistys sai alkunsa? Pedaalin historiaan keskittyvän sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään yhdistyksen perustamista. 

Syksyllä 2004 joukko helsinkiläisten taidemuseoiden yleisötyöntekijöitä matkusti opintomatkalle Englantiin. Ryhmä osallistui Engagen (National Association for Gallery Education) konferenssiin, johon Kiasman silloinen museolehtori Kaija Kaitavuori oli kutsuttu puhumaan. Englantilainen museopedagoginen kenttä oli vuosituhannen alussa aktiivinen, ja vuonna 1989 perustettu yhdistys Engage keräsi yhteen taidelaitosten yleisöjen kanssa työskenteleviä.

Omalle yhdistykselle alkoi olla tilausta myös Suomessa. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisiin museoihin oli syntynyt uusia ammattinimikkeitä. Näiden haltijat keskittyivät tehtäviin, joita museoammattilaiset olivat aiemmin tehneet muun työn ohessa. Ensimmäisiä museolehtoreita oli palkattu museoihin 1970-luvulla, ja kävijöihin oli alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Museoammattilaisten työtehtävät monipuolistuivat, kun 1990-luvulta lähtien museot ymmärrettiin yhä enemmän tiedon välittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Tämä muutos vaati uudenlaista osaamista, kuten viestinnällisiä ja pedagogisia taitoja. 1990-luku toi mukanaan yhä enemmän myös kansainvälistä verkostoitumista suomalaiselle museokentälle.

Englannin matkan aikana vierailtiin Leicesterissä, jossa tutustuttiin Leicesterin yliopiston museopedagogiseen koulutusohjelmaan. Ohjelmaan mahtui myös rennompaa oleilua. Päätös järjestäytyä ja perustaa museopedagoginen yhdistys tehtiin Revolution-nimisessä pubissa, jonka useampi perustajajäsen mainitsee erikseen nimeltä. Ehkäpä pubin nimi enteili tulevaa?

Pubissa tehdyn päätöksen jälkeen ryhdyttiin konkreettisiin toimiin. Perustamiskokous pidettiin 1.3.2005 Sinebrychoffin taidemuseon työpajatilassa. Kokouksessa oli paikalla 16 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pedaalin perustamisen aloitteentekijä Kaija Kaitavuori ja muiksi hallituksen jäseniksi Kalle Hamm, Satu Itkonen, Kaisa Kettunen, Arja Miller, Erica Othman, Erja Salo ja Minna Turtiainen.

Virallinen yhdistyksen rekisteröitymisen hyväksyminen saatiin Patentti- ja rekisterihallitukselta elokuussa. Päivämäärää 1.3.2005 voidaan pitää yhdistyksen syntymäpäivänä, ja sitä juhlistettiin heti seuraavana vuonna yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäivänä Kiasmassa. 

Perustamiskokouksessa keskusteltiin nimestä, joksi oli ehdotettu Pedaalia jo kokouskutsussa. Sellaisenaan nimi oli jo harmillisesti erään lauluyhtyeen käytössä, joten ainakin nimelle tulisi valita kuvaava täsmennys. Nimeksi päätettiin ottaa Museopedagoginen yhdistys Pedaali. Myös ehdotukset Pedafoni ja Pedafooni keräsivät kannatusta. Kokouksen esityslistan taakse on raapusteltu vielä muutamia muita ehdotuksia: Fingage, Pedanet ja Pedaset. Ensimmäinen ehdotus kertoo merkittävästä esikuvasta Englannin yleisötyökentällä. Yhdistyksen yhteydestä englantilaiseen toimijaan keskusteltiinkin kokouksessa. 

Yhdistyksen perustamisen motiiveina oli muun muassa yleisötyön kehittäminen, tiedon jakaminen ja uuden oppiminen. Järjestäytyminen tuki myös toiminnan perustelua omana alanaan, ja yhdistysmuotoisena rahoituksen hakeminen oli helpompaa. Jonkinlainen verkosto oli ollut olemassa jo ennen yhdistyksen perustamista, sillä pääkaupungin taidemuseoiden museolehtorit olivat tavanneet toisiaan usein epämuodollisissa kollegiaalisissa merkeissä.

Uutta yhdistystä perustaessa sai kaiken suunnitella ja toteuttaa oman mielensä mukaan. Perustajajäsen Satu Itkonen muistelee, että ”Pedaalissa kukaan ei asettanut rajoja – paitsi toki me itse, ja saimme edistää asioita haluamallamme tavalla. Koin aktiivivuosina – kuten nytkin – että yleisesti yleisötyöläiset jakavat aika paljon samoja humanistisia ja inkluusioon liittyviä arvoja.” 

Ensimmäisenä toimintavuotenaan yhdistys järjesti tutustumis- ja opintomatkan Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova -museoon, jossa Turun museoiden museopedagogit kertoivat työstään. Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettiin jäsenille puolalaisen taidekasvattaja Janusz Byzewskin työpaja. Jäsentapaamisia pidettiin Helsingin kaupungin taidemuseossa ja pikkujoulut vietettiin Ateneumin työpajassa. Vuoden 2005 lopussa jäseniä oli saatu kerättyä 81.

Pedaali sai oman logon 2006. Kuvassa erilaisia versioita Kalle Hammin tekemästä logosta.

Alkuun toiminta oli taidemuseokeskeistä, mikä on ymmärrettävää, sillä yhdistyksen primus motorit olivat taidemuseoiden museolehtoreita. Sähköpostitse lähetetty kutsu perustamiskokoukseen oli lähetetty vain taidepedagogeille, ja yhdistyksen ensimmäisissä säännöissä on taidemuseot erikseen esiin nostava maininta: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää museopedagogista toimintaa taidemuseoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa”. Lisäksi esikuvana toiminut Engage edusti nimenomaan taidelaitosten henkilökuntaa. 

Pedaalin toiminta laajeni kuitenkin nopeasti kattamaan kaikki yleisötyöläiset. ”Aluksi pohdittiin, keskittyisikö yhdistys taidekasvatukseen vai suuntautuisiko se laajemmin museopedagogiaan ottaen mukaan myös kulttuurihistorialliset ja luonnontieteelliset museot. Päädyttiin jälkimmäiseen, ja se oli oikea valinta”, muistelee yhdistyksen perustamisen alkuvaiheita perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen. 

Tietoisuuden lisääminen museopedagogiasta ja sittemmin yleisötyöstä koettiin tärkeäksi niin omien museoiden sisällä kuin laajemmin museokentällä. Uudelle ja ammatillisesti vasta kehittyvälle alalle toivat huomiota ja vakuuttavuutta esimerkiksi Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon perustaminen ja Pedafooni-julkaisut, joissa kartoitettiin alan nuorta historiaa.  

”Pedaali oli taho, joka saattoi edustaa kenttää ja esim. antaa lausuntoja kulttuuripoliittisista asioista. Se loi myös tuikitärkeälle vertaistuelle paremmat kanavat, sillä alkuaikoina yleisötyöläiset toimivat usein varsin yksinään omissa museoissaan: oli hyödyllistä tavata muita samojen asioiden kanssa painivia – unohtamatta sosiaalisten tapaamisten hauskuutta! Muistan, että tunnelma oli usein innostunut: tiesimme tekevämme muutosta ja luovamme jotain uutta”, kuvailee yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja (2005–2008) Kaija Kaitavuori. 

Vaikuttamisen, vertaistuen ja verkostoitumisen lisäksi myös nimenomaan yleisötyötä tekeville museoammattilaisille räätälöityjen koulutusten ja opintomatkojen järjestäminen olivat alusta saakka toiminnan keskiössä. Kaikki 20 vuotta sitten synnytetyt toimintamuodot ovat keskeisiä nykyäänkin. 

Sarjan seuraavassa osassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Pedaalin monipuolista toimintaa vuosien varrella. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Pedaalin verkkosivuilla julkaistaan maaliskuussa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2006

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

Vieraskynä: Seinäjoen taidehallin Derby-näyttely

kirjoittaja

Seinäjoen taidehallin Derby-näyttely palkittiin Vuoden 2024 Museopedagoginen teko -palkinnolla. Olemme palkinnosta huikean ylpeitä! Derby oli hauska, poikkeuksellinenkin projekti. Näyttely oli esillä Halli-näyttelytilassa keväällä 2023. 

Taidehalli on Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluihin kuuluva taidelaitos, joka sijaitsee Seinäjoen Itikanmäellä taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetassa. Taidehalli järjestää nykytaiteen taidenäyttelyitä, niihin liittyvää oheisohjelmaa ja hallinnoi kaupungin taidekokoelmaa ja julkisen taiteen hankkeita kaupungissa. 

Derby oli taidenäyttely urheilusta. Taide ja urheilu nähdään usein vastakkaisina elämän aloina, mutta näyttely haluttiin kuitenkin rakentaa yhtäläisyyksien varaan. Taidehallin näyttelyohjelmassa toteutetaankin säännöllisesti kokonaisuuksia, joiden teemat ammentavat paikallisuudesta ja joissa rakennetaan yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa. 

Muodostelmaluistelujoukkue RiverBullsin harjoitukset. Valokuva: Rene Luhtala.

Näyttelyyn kutsuttiin kuusi taiteilijaa ja viisi paikallista urheilujoukkuetta tai -seuraa, jotka edustivat Seinäjoen urheiluelämää monipuolisesti.  Mukana olivat työpari Krister Gråhn ja Hannamari Matikainen sekä Seinäjoen Maila-Jussien T06-08-pesäpallojoukkue, Anne Lehtelä ja suunnistusseura Rasti-Jussit, Teemu Mäki ja Seinäjoen Taitoluistelijoiden miesten muodostelmaluistelujoukkue RiverBulls, Alina Sinivaara ja SJK:n edustusjoukkue ja Maria Stereo ja skeittiyhdistys Lakeuden WallRiver SK8Boarding ry (LWRS). Taiteilijoiden tehtävänä oli toteuttaa oman joukkueensa toiminnasta tai lajista ammentaen taideteos. Osa havainnoi toimintaa ja toteutti teoksensa sen pohjalta, osa käynnisti syvällisen, osallistavan taideprojektin. Näyttelyn teokset porautuivat seinäjokelaisiin urheiluilmiöihin, etsivät taiteesta ja urheilulajeista yhteistä ja jopa ottivat kantaa isoihinkin kysymyksiin: Sotaan ja miehen malliin pureutuva Teemu Mäen Riverbulls (Kirje Vladimir Putinille) -dokumenttielokuva on katsottavissa YLE Areenassa vuoteen 2026 saakka. 

Teemu Mäen teos Luistellaan kuoleman kanssa. Valokuva: Krista Luoma.

Derbyn tavoitteina oli tavoittaa uusia yleisöjä ja kehittää uudenlaista yleisötyötä. Toimintaan saatiin Kuortaneen Säästöpankkisäätiöltä avustus, jolla rahoitettiin yhdessä urheiluseurojen kanssa järjestettäviä, taidetta ja urheilua yhdistäviä tapahtumia. RiverBullsien luistelijat olivat malleina croquis-piirustuspajassa. LWRS esitteli toimintaansa ja järjesti skeittileffanäytöksen. Rasti-Jussit järjesti taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetalla iltarastit, jota varten teetettiin uudet kartat Itikanmäen alueelta. Yhteistyö Rasti-Jussien kanssa on jatkunut Derbyn jälkeenkin suunnistusta ja julkista taidetta yhdistäen. Näyttelyssä vierailivat muun muassa Taidetestaajat Etelä-Pohjanmaan eri kunnista ja seinäjokelaiset kolmosluokkalaiset paikallisen kulttuurikasvatussuunnitelman puitteissa. Näyttelyavajaisia edeltävänä iltana näyttelyssä järjestettiin kutsuvierasillallinen, johon kutsuttiin paikallisia urheilualan toimijoita keskustelemaan yhteistyön mahdollisuuksista.

Derby-yhteistyön onnistumisesta kertonee jotain, että kun saimme tiedon palkinnosta, kutsuimme mukana olleet urheiluseurat juhlimaan kanssamme kertomatta, mikä juhlan aihe oli. ”Mitalikahveilla” oli paikalla mittava seurojen ja muiden yhteistyökumppaneiden edustus. Derby oli onnistunut esimerkki siitä, mitä yhteistyö parhaimmillaan on ja miten nykytaiteen ja laadukkaan yleisötyön äärellä on mahdollista kohdata ja oppia uutta. 

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto jaettiin vuonna 2024 yhdeksännentoista kerran. Kunniamaininnan sai espoolaisen Helinä Rautavaaran museon From Zero to Hero -hanke.

Kirjoittaja: Elina Teitti, ts. taidekuraattori / Seinäjoen taidehalli.

Työkaluja monenlaisten ja moninaisten yleisöjen kohtaamiseen

kirjoittaja

Pedaali järjesti lokakuussa 2024 jäsenilleen koulutuksen monenlaisten ja moninaisten yleisöjen kohtaamisesta yhdessä Teatterimuseon kanssa. Päivän aikana kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja ja päästiin tekemään konkreettisia harjoituksia teatterin keinoin. 

Lokakuisena tiistaina pedaalilaiset kokoontuivat oppimaan erilaisten yleisöjen kohtaamisesta Teatterimuseolle Helsingin Kaapelitehtaalle. Ilmaiseen, puolenpäivän pituiseen koulutukseen osallistui 35 yleisötyön ammattilaista. Päivä jatkui vielä Pedaalin syyskokouksen merkeissä, jossa yhdistyksen hallitukseen valittiin kolme uutta jäsentä.

Aamupäivä oli varattu kolmelle asiantuntijapuheenvuorolle ja keskustelulle. Yleisöpalvelupäällikkö Maria Saarikoski puhui autismiystävällisyydestä Amos Rexissä. Puheenvuorossaan Saarikoski esitteli konkreettisia autismiystävällisiä tekoja esimerkiksi selkeistä ohjeista ja tiedottamisesta sekä henkilökunnan koulutuksesta ja suunnitteilla olevista hiljaisista aamuista. Saarikoski kertoi rehellisesti myös haasteista (esimerkiksi jonottamisen kuormittavuudesta), joiden jakamisen koen itse aina erityisen tärkeäksi osaksi ammatillisissa vertaiskeskusteluissa. Amos Rex tekee yhteistyötä Autismiyhdistys PAUT ry:n Nuorien Aktivistien kanssa. He antavat palautetta näyttelyistä ja kouluttavat museon henkilökuntaa.

Kuvat: Iisa Aaltonen.

Toisessa puheenvuorossa museolehtori ja Pedaalin puheenjohtaja Tuuli Uusikukka puhui otsikolla Museo Leikki goes Queer. Uusikukka kertoi museon monipuolisesta työstä sateenkaariteeman parissa Pride-kumppanuuden, Sateenkaarilapsuus-kyselyn ja yleisötyön kautta esimerkiksi yhteistyöstä erilaisten yhteisöjen kanssa tapahtumissa.

Museopedagogi, moninaisuusagentti Daria Agapova käsitteli vastavuoroisuutta esityksessään In Search of Reciprocity: Diverse Audiences Engagement as a Source of Development. On hyvä muistaa, että uusien yleisöjen lisäksi moninaisuustyö hyödyttää museoita myös yhteisöjen asiantuntijuuden kautta. Agapova myös muistutti hienoksi kokonaisuudeksi rakennetussa puheessaan, miksi tämän teeman parissa oikeasti työskennellään. Maailma on jo lähtökohtaisesti moninainen, ja varsinainen tavoitteemme on yhdenvertaisuus. Tähän päästäksemme tarvitsemme inkluusiota ja mahdollisuuksia osallistumiseen.

Paikalla oli myös kulttuurituottaja Liubov Sidorova Vantaan kaupunginmuseosta, joka mainitsi lyhyesti heidän hankkeensa Museo kaikille ja Mielellään museoon, jotka tähtäävät siihen, että museon löytäisi yhä useampi vantaalainen. 

Aamupäivän osio oli ajallisesti tiukka, ja kiinnostavalle keskustelulle oli ollut hyvä varata hieman enemmänkin aikaa. Tästä kirjoittaja voi syyttää ainoastaan itseään, sillä toimi myös tilaisuuden tuottajana. Innokas keskustelu kertoi siitä, että erilaisille ammatillisille kohtaamisille näiden aiheiden äärellä on tilausta. 

Lounastauon jälkeen osallistujat jaettiin kahteen ryhmään osallistumaan työpajoihin Teatterimuseon teatteripedagogi Milla Kortemaan ja teatteriopettaja Loviisa
Grubertin ohjauksessa. Työpajat tarjosivat konkreettisia keinoja erilaisiin kohtaamisiin ja saavutettavuuden lisäämiseksi teatterin keinoin.

Itse osallistuin ensin Grubertin pitämään työpajaan, jossa aihetta lähestyttiin leikin kautta tekemällä monenlaisia harjoitteita. Itseäni kiehtoi työpajassa sanoitettu ajatus leikistä sosiaalisia hierarkioita ravistelevana toimintana. Hierarkiat voivat tarjota myös turvaa sosiaalisissa tilanteissa, mutta niiden purkaminen (tai edes pyrkimys tähän) on ajoittain välttämätöntä, jotta voimme kohdata toisemme aidosti. Oma kokemukseni on, että tällaiselle hierarkioiden toisinkatsomiselle olisi tilausta myös museoalan työyhteisöjen sisällä ja se lisäisi erilaisten kokemuskulmien ymmärtämistä.  

Milla Kortemaan työpajassa pohdimme sitä, miten oma suhtautumisemme, kehonkielemme ja energiatasomme vaikuttavat kaikkiin kohtaamisiin ja siihen, millaista viestiä välitämme itsestämme esimerkiksi opastaessa. Itselleni tämä osio oli kiireisen ja uuvuttavan työsyksyn keskellä herättävä muistutus siitä, miten paljon oma olotila vaikuttaa läsnäoloon ja sitä kautta uusissa tilanteissa rakentuviin sosiaalisiin suhteisiin. Väsyneenä omat defenssit pyrkivät puntaan ja luottamuksen synnyttäminen on vaikeampaa. 

Työpajat toimivat hyvin yhteen asiantuntijapuheenvuorojen kanssa. Päivään mahtui myös kuulumisten vaihtoa kollegoiden kanssa ja paljon naurua. Koulutus toi selkeästi esille sen, miten kiinnostavien teemojen parissa työskenteleviä ja heittäytyviä ammattilaisia yleisöjen parissa Suomessa työskentelee.

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen, joka ajoittain pyrkii ulos väitöskirjatutkijan kammiostaan merkityksellisten kohtaamisten äärelle freelancer-tuottajana ja opettajana.

Pedaalin matkassa Tukholmassa

kirjoittaja
Matkan osallistujia museonäyttelyssä

Pedaalin perinteinen syysretki suuntasi tänä vuonna tutustumaan läntisen naapurin museoihin. Lokakuun 3.-5. päivän aikana koluttiin viisi museota, tavattiin paikallisia kollegoita ja tutustuttiin niin digitaaliseen kuin perinteisempään yleisötyöhön.

Reilun viidentoista pedaalilaisen retkue aloitti urakkansa Ersta Museumista, joka kertoo Ruotsin diakonissalaitoksen historiasta. Museo sijaitsee diakonialaitoksen omistamassa korttelissa Erstabergetin päällä heti Viking Linen terminaalilta mäkeä ylös. Samassa korttelissa sijaitsee myös ihastuttava Hotel Ersta, jossa osa matkalaisista yöpyi – harvoinpa sitä samasta korttelista löytyy museota ja toisaalta hotellin kanssa samasta rapusta diakonialaitoksen yksityisen sairaalan osastoja.

Kun lämmittelykierros oli otettu pienessä Erstassa, oli aika siirtyä kuninkaanlinnan kellariin Livrustkammareniin. Livrustkammaren on tullut monelle tutuksi oivaltavasta ja hauskasta somestaan, joka hyödyntää meemejä. Jonas Lindwal johdatteli ryhmämme ajan hermolla ja ”internetiä puhuvan” somepresenssin saloihin, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan Kustaa II Aadolfista kertovaan Teaterkungen-näyttelyyn Magdalena Piotrowskan opastamana.

Perjantai aloitettiin Halwyllska museetissa, 1800-luvun lopun Ruotsin rikkaimman pariskunnan rakennuttamassa hulppeassa kaupunkikodissa, jossa he viettivät talvet. Ihastusta herätti niin aikanaan huippumoderni teknologia kuten sähkövalaistus ja henkilökunnan hissi että herrasväen salongit, joista ei loistoa puuttunut. Kiehtovaa Hallvwylskassa oli myös, että talon rouva halusi tehdä talosta museon ja palkkasi ammattilaisia luetteloimaan koko talon irtaimiston jo elinaikanaan, kaikki kattiloista taiteeseen ja ylellisiin kylpytakkeihin oli kirjoissa ja kansissa. Hänellä oli tarkka visio museosta, joka määrittää yhä talon toimintaa. Hallwylska museet on kehittänyt etäkierroksia, jossa koululaiset pääsevät tutustumaan talon elämään koulusta käsin esimerkiksi piian johdattamana.

Iltapäivällä ryhmämme hyppäsi lähijunaan ja suuntasi Uppsalaan, jossa tutustuimme Bror Hjortin ateljeekotiin ja sen monipuoliseen yleisötyöhön museolehtori Maria Malmberg Wallinin johdattamana. Kaunis 1940-luvun rakennus oli toiminut museona Hjortin kuolemasta lähtien ja se järjestää esimerkiksi työpajatoimintaa niin lapsille kuin aikuisille.

Bror Hjort Husetin museolehtori Maria Malmberg Wallin johdattaa ryhmää Hjortin taiteeseen.

Lauantaille jäljellä oli käynti Hylkymuseo Vrakissa. Erityisesti meitä kiinnosti hylyssä sukeltelu virtuaalitodellisuuskypärän avulla. Vrak käyttää tekniikkaa myös yleisötyön viemiseen museon seinien ulkopuolille. Kypärä ja arkullinen sukeltajan varusteita tapaavat potentiaalisia museokävijöitä milloin messuilla, milloin Tukholman lähiöiden toreilla. Näin tavoitetaan ihmisiä, jotka muuten eivät tulisi lähteneeksi museoon tutustumaan Itämeren salaisuuksiin.

Virtuaalikypärä tarjosi pelillistetyn sukelluskokemuksen.

Alkuperäisessä ohjelmassa oli myös illanvietto Pedaalin ruotsalaisen sisaryhdistyksen FUISM:n kanssa, joka kuitenkin peruuntui FUISM:n aikataulujen takia. Vaikka varsinainen möötte ei onnistunutkaan, vierailukohteet oli valittu fuismilaisten vinkkien perusteella ja muutamassa museossa meitä kierrättäneet lehtorikollegamme olivat fuismilaisia. Yhteistyö jatkuu tulevaisuudessa ja Tukholmassa on nähtävää useammallekin museoreissulle!

Kirjoittaja Inka Tuominen on Pedaalin hallituksen jäsen.