Seminaarin tavoitteena oli tarjota näkökulmia kulttuuri- ja taidealojen yleisötyöhön sekä innostaa ja yhdistää eri taidekentillä yleisötyötä tekeviä. Seminaarin järjestäjinä toimivat turkulaiset Aboa Vetus Ars Nova, Forum Marinum, Sibelius-museo, Tehdas Teatteri, Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kaupunginteatteri, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Svenska Teater. Koko ohjelman voi katsoa täältä: YHTEISET YLEISÖT -seminaari 24.–25.4.2023.
Pedaalia edustivat seminaarissa puheenjohtaja Tuuli Uusikukka ja varapuheenjohtaja Tiina Hero. Tässä kirjoituksissa nostamme esiin joitakin esityksiä ja niiden herättämiä ajatuksia.
Katkelma esityksestä: Minun kirjapuotini – kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin
kirjakauppaan 1810-luvun Turussa, Timo Väntsi
Tuotanto: Historian ja tulevaisuuden museo -hanke, Turun yliopiston ja Koneen säätiön Sanojen liike ja tiedon paikat -tutkimushanke, Tehdas Teatteri sekä Turun kaupunginkirjasto
Titanicin suomalaiset – kuunnelmia siirtolaisten matkalta
Maija Karhu, kehittämispäällikkö ja Hanna Niittymäki näyttelysuunnittelija, Forum Marinum
Elämyksellisissä kokemuksissa yhdistyvät moniaistisuus, osallistuminen, yksilöllisyys ja
henkilökohtaisuus sekä pysyvän muutoksen aikaansaaminen. Minun kirjapuotini -esitys oli
yksilölliseksi kustomoitu taidekokemus, jossa liikuttiin, yllätyttiin ja käytettiin kaikkia aisteja. Esitys oli interaktiivinen, useita tiloja käyttävä, pienelle ryhmälle tuotettu historiallinen näytelmä. Saimme esityksestä maistiaisen ja kuulimme kokemuksia toteutuksesta.
Titanicin suomalaiset oli myös historiaa ja teatteria yhdistävä projekti, jossa historiallisen museon näyttelyyn otettiinkin lähtökohdaksi kuunnelma. Kuunneltava näyttely on otettu hyvin vastaa Forum marinumissa. Kummatkin projektit olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten tietoa tuottavat ja tallentavat muistiorganisaatiot voivat hyödyntää esittävien taiteiden asiantuntijuutta ja sen avulla luoda yhdessä jotain, mikä resonoi aivan uudella tasolla yleisöille. Kulttuuri-, tiede- ja taidelaitosten yhteistyö on hedelmällistä kaikille osapuolille ja yhteistyön kautta edistetään koko kentän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Molemmat olivat virkistävän rohkeita uudenlaisia lähestymistapoja omassa toimintaympäristössään ja tällaisia toivoisi syntyvän yhä enemmän.
Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto
Ensimmäistä kertaa jaettu palkinto myönnettiin kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle
projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Palkinnon jakoi Horisontti-työryhmä. Horisontti on kulttuuri- ja taidealan yleisötyötahoista muodostettu
työryhmä, joka pyrkii lisäämään yleisötyön näkyvyyttä ja lisäämään yhteistyötä.
Palkinto myönnettiin tänä vuonna Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hankkeelle. Hankkeen katsottiin olevan huolellisesti ja ammattitaidolla toteutettu toimiva hankekokonaisuus, joka on tavoittanut asuinpaikasta riippumatta peruskoulun 5.- ja. 6.-luokan oppilaita. Mun Ateneum- hankkeessa etäyhteyden kautta on pystytty välittämään sisältö ja antamaan oppilaille eväitä tulkita taidetta. Hanke on saanut osallistujat tekemään itse, pohtimaan ja keskustelemaan, mutta myös huomaamaan ja ymmärtämään muiden näkökulmia. Valitsijaraati halusi nostaa esiin tärkeänä sen, että hankkeella ja sitä kautta yleisötyöllä oli vaikutusta myös Ateneumin omiin rakenteisiin. Hankkeessa kehitetyt opetusmenetelmät ovat vaikuttaneet yleisestikin museon opastustoimintaan.
Horisontti jakoi myös kaksi kunniamainintaa, joista toinen myönnettiin Kulttuurikeskus ARX:in
Osallistava Valoilmiö-festivaalille. Valoilmiö-festivaalissa osallistujat pääsivät mukaan näyttelyn tekemisen eri vaiheisiin: suunnitteluun ja teosten tekemiseen. Toinen kunniamaininta myönnettiin Taiteen Sulattamon ja Helsingin kaupunginmuseon ”Kokemuksia hulluudesta” – yhteistyöprojektille. Näyttelyn ”Rikki – kun mieli särkyy” teossa osallistettiin kokemusasiantuntijoita sekä suunnittelussa että sisällön toteuttamisessa. Yeisötyö toi näyttelyyn sitä innovatiivisesti avaavia näkökulmia. Projekti oli esimerkki siitä, miten museon yleisötyötä voi kehittää hyödyntäen eri sektoreiden välistä synergiaa.
Taide tahtoo yleisön
Marjatta Levanto, taidehistorioitsija, tietokirjailija
Silta tekijän ja kokijan välillä – Teatterikuraattorista yleisötyövastaavaksi
Pirjo Virtanen, teatterikuraattori emerita
Yleisötyön paikka – mikä on yleisötyön paikka taidelaitoksen organisaatiossa ja taiteilijan
työlistalla?
Katja Kirsi, toiminnanjohtaja, Todellisuuden tutkimuskeskus
Puheenvuorot herättivät paljon keskustelua ja ajatuksia yleisötyön roolista menneinä
vuosikymmeninä ja nykyään. Suomen ensimmäinen taidemuseon museolehtori Marjatta Levanto korosti yleisötyötä tukevan ja työntekijöiden ammattitaitoon luottavan johtajan merkitystä. Kun ala oli uusi, täytyi kokeilla ja löytää oma tapa tehdä museopedagogiaa, mihin tarvitsi johtajan luvan ja luottamuksen.
Pirjo Virtasen ja Katja Kirsin puheenvuorot taas herättivät pohtimaan, miten yleisötyö sijoittuu
taidelaitosten organisaatioon ja mihin suuntaan ollaan menossa. Tässäkin on johdon tahdolla suuri merkitys – miten tärkeänä omana työnään yleisötyö nähdään, vai ajatellaanko sen olevan esimerkiksi osa markkinointia. Markkinoinnin ja yleisötyön ammattitaito on kuitenkin aika erilaista, mitä jos ne on laitettu samaan laatikkoon tai jopa samalle ihmiselle yksin tehtäväksi?
Seuraavassa kirjoituksessa ensimmäinen Vieraskynäilijämme Marjatta Levanto avaa ammattimme alkuaikoja omasta näkökulmastaan!
Mitä kuuluu yleisötyöntekijä?
Paneelissa keskusteltiin yleisötyöntekijöiden voinnista ja mietteistä työtä kohtaan. Osallistujille lähetetyn kyselyn vastauksissa korostuvat mm. seuraavat asiat: laaja toimenkuva tuo jaksamiseen haasteita, ihmisten kanssa työskentely auttaa jaksamaan, resurssien puuttuessa tavoitteisiin päästään vain yleisötyöntekijän venyessä, asema nähtiin usein epävarmana ja osaaminen aliarvostettuna, mutta myös yleisötyötä arvostavia organisaatioita löytyi.
Pedaali tarjoaa vertaistukea haasteisiin mm. koulutusten ja Mitä kuuluu? -etätapaamisten
muodossa, muista seurata verkkosivujamme!
Kirjoittanut: Tiina Hero, Espoon kaupunginmuseo ja Tuuli Uusikukka, Museo Leikki
Kuvat: Jussi Virkkumaa, Tehdas Teatteri