yleisötyö

Museoalan yleisötyöpäivät 2025 tarjosivat kaksi täyttä päivää kiinnostavia tarinoita museoiden ajankohtaisista yleisötyöhankkeista. Ensimmäinen päivä Olavinlinnassa painottui pohjoismaisten linnojen ja linnoitusten yhteistyömuseoiden kokemuksiin sekä markkinoinnin ja rahoituksen pohdintaan. Toisena päivänä tutustuttiin suurten suomalaisten museoiden yleisötyöhankkeisiin ja keskusteltiin saavutettavuudesta sekä kestävän kehityksen näkökulmista.

Keskiviikko 3.9.

Keskiviikkona saimme kuulla Turun Palloseuran (TPS) yleisötyöstä ja museoiden rahoituksesta. Tauon jälkeen kuulimme yleisötyöstä Kalmarin museosta Ruotsista, Gdanskin linnoituksesta Puolasta, Hämeen linnasta sekä Bauskan linnasta Latviasta. 

Ensimmäinen luento oli nimeltään Experience first – What museums can learn from sports and festivals. Heidi Aho Riser Consultingista kertoi oman työhistoriansa kautta, kuinka hän on kehittänyt yleisökokemusta pitkäjänteisesti festivaali- ja jääkiekkokentillä. Aho muuhn muassa pohti kysymystä, kuinka paljon yleisö miettii muuta kuin näyttelyä itseään. Kuinka paljon kaikella muulla on väliä? Mitä kaikkea kokonaiselämyksessä pitäisi ajatella? Kuinka löytää yleisöjä ja sponsoreita yhteistyöhön? Voisiko näkyvyyden lisäämisessä auttaa kaupunki, kaupungin info, hotellit, muut yhteistyökumppanit?

Omassa puheenvuorossaan Hanna Forssell Kansallismuseosta kysyi, kuinka museot voisivat luoda rahoitusta itse. Forssell muistutti, että museot eivät kilpaile ainoastaan muiden museoiden kanssa vaan koko vapaa-ajan sektorin kanssa. Forssellin loppukaneetti oli, että museot eivät koskaan tule olemaan parasta bisnestä, eikä niiden kuulukaan olla, mutta ne voivat olla parhaita paikkoja kokea, tavata, inspiroitua ja oppia. Yleisön keskuudesta nousi hyvä kommentti siitä, kuinka syrjäiset museot eivät voi pyrkiä samaan kuin suuri museo kaupungin keskustassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella. 

Keskiaikaisten linnojen elävöittämisestä

Ensimmäisenä seminaaripäivänä mukana oli Itämeren alueen linnojen ja museoiden yhteistyöverkosto ja se näkyi ohjelman linnapainotteisuudessa.

Meg Nömgård Kalmarin linnasta Ruotsista kertoi, että heidän tavoitteensa on olla elävä ja innostava ympäristö myös lapsille, vaikka linna on jo melkein 800 vuotta vanha. Kalmarin linnassa onkin suunniteltu lapsille iso kokonaisuus. Nettisivuilta löytyy kutsukirje, jonka voi tulostaa kotiin, henkilöiden tutuksi tekeminen esittelyvideoilla sekä yksilöllinen tarina, jonka tekoäly luo. Linnaan saapuessa lapsille on tehtäviä, opastuksia ja mahdollisuus tavata videoilla nähtyjä hahmoja. 

Maciej Flis Gdanskin museosta kertoi, kuinka he ovat kehittäneet yleisötyötä. Heiltä löytyy muun muassa iso vuosittainen tapahtuma perheille ilotulituksineen, karttoja linnoituksesta eri vuosisadoilta sekä aarteenmetsästyspelejä koululaisille linnoituksen pihalla. Alueella järjestetään vuosittain myös teknofestivaali. Esitelmästä tärkeimpänä mieleen jäi, kuinka tapahtumien monipuolisuus houkuttelee paikalle monenlaisia kävijöitä.

Mari Vadén kertoi puheenvuorossaan lasten työpajasta, jonka he ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Hämeen linnassa. Työpajaan kuului neljä osaa: linnan seinän rakennus ja kaataminen, mökin rakennus, leikkiruoan valmistus ja syöminen sekä pukeutuminen. Työpaja avasi yleisön ja henkilökunnan vuorovaikutusta, kun kävijät uskaltautuivat kyselemään kaikenlaista, kuten montako tiiltä linnassa on, kuinka pitkä matka Hämeen linnasta on Turun linnaan ja niin edelleen. Työpaja edisti tavoitetta tulla helpommin tavoitettavaksi.

Ilona Ozola Bauskan linnasta Latviasta kertoi tanssiryhmästä nimeltä “Galms”. Tanssiryhmätoiminta museon yhteydessä on jatkunut nyt 20 vuotta. Tanssijat ovat olleet mukana museon toiminnassa myös vapaaehtoisina. He osallistuvat museon tapahtumiin, joissa he saavat esitellä pukujaan. Tanssiryhmä tuntui sitouttavan vapaaehtoisia rakkaan harrastuksen kautta museon toimintaan vahvasti.

Torstai 4.9.

Torstaiaamu Kulttuurikellarissa alkoi Pedaalin museopedagoginen teko -palkinnon jaolla. Palkinnon sai Rauman merimuseon Kohti vieraita satamia -hanke, ja Tekniikan museolle annettiin kunniamaininta HOW LUMATE -oppimisympäristöstä. 

Aamun ensimmäisen esittelyn piti Melanie Orenius Amos Rexistä. Larissa Sansourin näyttelyn yhteyteen toteutettiin tulevaisuuskoulu yhteistyössä Lasten ja nuorten säätiön kanssa. Museo lähti pohtimaan, kuinka yleisöä voi tukea myös näyttelykäynnin jälkeen. Hankkeessa haluttiin luoda mahdollisimman monta visuaalista apuvälinettä tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamiseen. Materiaalisuus oli yksi tärkeimmistä lähtökohdista, ja se näkyi läpi hankkeen erilaisina pintoina ja esineinä työpajassa. Koska kaikkea ei voi sanoittaa, erilaiset pinnat ja materiaalit saattoivat antaa välineitä asian käsittelylle. Hanke sai kiitosta siitä, että se tarjosi turvallisen tilan näyttelyn herättämien tunteiden käsittelyyn.

Vallan jakamisesta

Aamua jatkoivat Inka Yli-Tepsa ja Karoliina Arola Ateneumista kertomalla Ateneum omaksi -yhteisöohjelmasta, johon on tähän mennessä osallistunut yli 12 000 kävijää. Hankkeessa halutaan kehittää ja vahvistaa saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä, esteettömyyttä, edistää kotoutumista ja vähentää yksinäisyyttä. Valtaa on jaettu osallistujille muun muassa niin, että osallistujat ovat itse saaneet toimia vertaisoppaina. Näin on saatu monikielisiä opastuksia tarjolle. Yli-Tepsa ja Arola pitivät tärkeänä sitä, että prosessille on aikaa, koska sitä luottamuksen rakentaminen tarvitsee. He myös nostivat esille kysymyksen: “Odotammeko kiitollisuutta asiakkailta vai onko tämä ihan perustyötä, jota pitäisi tehdä kaikissa museoissa?” 

Kestävää kehitystä museoiden yleisötyössä

Mari Wikholm kertoi Kuopion Luonnontieteellisen museon keinoista käsitellä luontoa museossa. Hanna Korhonen Kansallismuseosta kertoi aistien puutarhakierroksesta Hvitträskissä. Tuuli Uusikukka kertoi ilmastoaiheisesta pakopelistä Museo Leikissä. Oppilaat ovat pelissä ilmastoagentteja, jotka tulevat pelastamaan maailman. Tavoite on ollut saada oppilaat itse aktiiviseen toimijan rooliin ja samalla kestävän kehityksen sanastoa tutuksi heille. Pakopelit ovat olleet tosi suosittuja ja lisänneet toivottuja yläkoululaisten vierailumääriä. Opettajat ovat kiitelleet aihetta ja käsittelytapaa. Esittelyjen jälkeisestä paneelikeskustelusta päällimmäisenä jäi mieleen, kuinka tunnekokemusten valjastaminen osaksi oppimiskokemuksia syventää kävijän kokemusta sekä Mari Wikholmin sanapari “hellä tuuppaus” ja pohdinta siitä, voisiko museokahvila ja -kauppa auttaa ihmisiä tekemään kestävämpiä valintoja ottamalla valikoimaansa kestävämpiä tuotteita.

Esitelmien välissä kävimme happihyppelyllä Riihisaaressa, jossa saimme kuulla heidän yleisötyöstään ja pääsimme myös tutustumaan museohöyrylaivoihin.

Toisen seminaaripäivän viimeisenä puheenvuorona Kaura Raudaskoski & Jemina Vainikka Lindholm Arkkitehtuuri- ja Designmuseosta kertoivat museon osallisuuden tasoista, mukaillen Roger Hartin luomaa kansalaisosallisuuden tikapuumallia. Osallisuuden tasot esiteltiin konkreettisin esimerkein, joihin museon toimintaa oli helppo peilata. Tärkein muistutus heidän esitelmässään oli, että on ymmärrettävä ja kommunikoitava myös ulospäin, millä osallisuuden tasolla museon toiminnassa liikutaan. Vaikka hierarkioista ei pääse eroon, on toiminnan oltava aina tietoista ja rehellistä myös yleisöjen suuntaan. 

Kiitos Museoliitolle Yleisötyöpäivistä! Tapahtuma tarjosi runsaasti inspiraatiota ja synnytti uusia oivalluksia sekä yhteyksiä asioiden välillä.

Outi Silvennoinen

Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen.