Kiitos juhlavuodesta ja tervetuloa blogin vuoteen 2026!

Uudenvuoden ilotulituksia, ihmisiä nuotion äärellä, vuosi 2026 taivaalla

Pedaalin 20-vuotisjuhlavuosi ja blogin toinen kokonainen julkaisuvuosi ovat lopuillaan. Nyt on hyvä hetki kerrata kulunutta vuotta ja kääntää katseet kohti vuotta 2026.

Juhlavuoden päätapahtuma oli iloinen ja tunnelmallinen vuosijuhla Median museo ja arkisto Merkissä 9.5.2025. Juhlassa muisteltiin menneitä, kiitettiin perustajajäseniä ja julkaistiin Pedaalin uusi visuaalinen ilme viipperöineen.

Juhlassa paikalla olleet perustajajäsenet.

Pedaalin blogin toimituskunnassa haluttiin muistaa juhlavuotta myös blogin puolella. Toimituskunnan aktiivi Iisa Aaltonen teki kunnioitettavan työn kerätessään tietoa ja haastatellessaan kuluneiden vuosikymmenten puheenjohtajia artikkelisarjaa varten. Pedaalin toiminnasta voi lukea neljästä artikkelista: perustaminen, toiminta 2005-2015, toiminta 2015-2025 sekä nykyiseen ja tulevaisuuden näkymiä.

Blogin vuoden 2025 muut artikkelit käsittelivät Museoalan yleisötyöpäivien antia, tekoälyn hyödyntämistä yleisötyössä ja vuoden ainoana Vieraskynänä saimme tietää lisää vuoden 2024 Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon voittajasta, Seinäjoen Taidehallin Derby-näyttelystä. Vieraskynäksi kutsutaan tässä blogissa kirjoittajia, jotka eivät ole aktiivisesti Pedaalin toiminnan järjestämisessä mukana.

Olavinlinnan opastuksella yleisötyöpäivillä Savonlinnassa. Outi Silvennoinen

Blogia konseptoidessa määrittelimme sille seuraavia Pedaalin missiosta nousevia tehtäviä: toimii alustana kertoa onnistumisista ja opeista sekä paikkana vertaistuelle, kirjoituksissa kuuluu moninainen jäsenten ääni ja on yleisötyön äänitorvi museokentälle ja laajemmin yhteiskuntaan. Kirjoituksia ajateltiin julkaistavan laajalla skaalalla liittyen ajankohtaisiin ja yleisötyötä tunnetuksi tekeviin aiheisiin, museopedagogian historiaan ja nykytilaan, saavutettavuuteen, kestävään kehitykseen sekä digitaalisuuteen. Palvelulupauksen hissipuheeksi kirjasimme:
”Pedaalin blogi jakaa hyviä käytäntöjä yhdessä jäsenten ja kaikkien museopedagogiikasta kiinnostuneiden kanssa. Blogin avulla lisätään yleisötyöammatin arvostusta ja ymmärrystä sekä kiinnostusta sitä kohtaan.”

Miten tässä onnistuttiin tänä vuonna? Mihin panostamme ensi vuonna? Kuten kaikki muukin Pedaalin toiminta, blogia toimitetaan vapaaehtoistyönä. Siihen vaikuttavat herkästi asiaan sitoutuneiden työ- ja vapaa-ajan kiireet ja moninaisten elämänalueiden priorisointi. Toimituskuntamme on 2,5 vuodessa pienentynyt ja se on näkynyt myös harventuneessa julkaisutahdissa. Itse en päätoimittajana edes ole museoalalla enää töissä, eli ajankohtaisten aiheiden löytäminen on entistä enemmän muiden varassa. Paljon aiheita on pyöritelty, vieraskynäkirjoittajiin on oltu yhteydessä ja monta artikkelia odottaa vain kirjoittajalta löytyvää aikaa.

Vuosi 2025 oli juhlavuosi ja se näkyi Pedaalin historiaa ja nykytilaa valottavien artikkelien suurena määränä verrattuna muihin teemoihin. Kirjoittajia oli kuitenkin useita (”moninainen ääni”), olemme kertoneet ajankohtaisista kuulumisista ja onnistumisista (yleisötyöpäivät ja palkittu Derby-näyttely) ja olemme huomioineet ammatillista kehittymistä digitaalisuuden parissa (tekoäly käyttöön).

Entä sitten ensi vuoden suunnitelmat? Ulkomaan oppeja on käsitelty edellisinä julkaisuvuosina, mutta ehkä tämänkin vuoden tai ensi vuoden opintomatkoilta joku haluaisi kirjoittaa toisille oman näkökulmansa? Juhlavuoteen oli toiveena saada artikkelisarja myös jäsenkyselyn tuloksista, mutta vastaajamäärä jäi niin pieneksi, ettei siitä voi vetää johtopäätöksiä jäsenistöstä vuonna 2025. Ehkä kirjoitamme siitä kuitenkin jotain havaintoja ensi vuonna. Jonossa ovat myös artikkelit ympäristökasvatuksesta, moniaistisuudesta yleisötyössä ja Vieraskynä vähän erilaisesta museosta ja sen yleisötyöstä. Toivottavasti saamme toisen Vieraskynä-artikkelin tulevan vuoden museopedagogisen palkinnon voittajaltakin!

Vuoden 2025 Museopedagoginen palkinto -voittaja ja blogin Vieraskynä-aihe Derby-näyttely Seinäjoen Taidehallissa. Krista Luoma.

Meitä toimituskunnan jäseniä on enää kolme, joten ottaisimme mielellämme vahvistusta joukkoomme! Kuka tahansa saa myös tarjota meille aihetta, josta haluaisi kirjoittaa oman juttunsa. Aiheitakin saa toivoa! Olkaa siis hyvät lukijat meihin aktiivisesti yhteydessä, että saamme tehtyä blogista entistä enemmän jäsenistömme näköisen sekä jäseniämme ja koko yleisötyötä palvelevan toimintamuodon. Helpointa on olla yhteydessä joko suoraan päätoimittajaan tiina.hero@gmail.com tai Pedaalin hyvin palvelevaan sähköpostiin info@pedaali.fi.

Tavataan taas ensi vuonna uusien aiheiden parissa!

Uudenvuoden juhla historiallisessa kylässä. Promptilla: Tee kuva vuoden 2026 vastaanottamisesta vanhassa kulttuuriympäristössä, Suomeen sopivasti. ChatGPT.

”Ihan uskomaton journey” – Pohdintoja Pedaalin nykyisyydestä ja tulevaisuudesta

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on tänä vuonna juhlinut 20-vuotista historiaansa. Juhlavuoden blogitekstisarjan viimeisessä osassa katse käännetään yhdistyksen ja yleisötyön nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Aiemmissa osissa on käsitelty Pedaalin perustamista ja toimintaa eri vuosikymmeninä.

Pedaalin juhlavuosi on lähestymässä loppuaan. Vuotta juhlistettiin blogisarjan lisäksi vapaamuotoisella syntymäpäiväjuhlalla toukokuussa Median museo ja arkisto Merkissä Helsingissä. Ilta toi yhteen yhdistysaktiiveja eri vuosikymmeniltä ja työurien eri vaiheista. Puheita, musiikkia ja yhteisöllistä ohjelmaa yhdistelleessä iltajuhlassa julkistettiin myös Pedaalin uusi graafinen ilme, jonka suunnittelusta vastasi graafikko Mari Kasurinen.

Juhlavuoden kunniaksi toteutetuissa sähköpostihaastatteluissa monet entiset ja nykyiset yhdistysaktiivit olivat innostutuneesti seuranneet yhdistyksen näihin päiviin jatkunutta jäsenmäärän kasvua, aktiivista toimintaa ja yhteistyötä erilaisten kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Syksyllä 2025 yhdistyksen jäsenmäärä on päälle 320.

Yhdistys kehittyy ja kulkee eteenpäin hyvällä pohjalla. Uudet tapahtumakonseptit, valtakunnallisen osallistumisen mahdollistavat etätapahtumat ja aktiivinen ote esimerkiksi pohjoismaiseen yhteistyöhön nojaavat samoihin tavoitteisiin ja toimintatapoihin, joiden pohjalta yhdistys on perustettu 20 vuotta sitten. Yhdistyksen visioon 2026 nostetut tavoitteet 1) Pidämme meteliä! 2) Osaaminen jakoon! 3) Teemme yhdessä! voisivat yhtä hyvin olla Pedaalin taipaleen alkuajoilta.

Tukevan arvopohjan ohella yhdistys on vahvasti kiinni ajassa, ja ajankohtaiset virtaukset ja trendit vaikuttavat toimintamuotoihin. Entinen hallituksen jäsen Anna Perälä (2016–2017, sihteerinä 2019–2020) muistelee, kuinka hänen Pedaali-aikoinansa ”museoissa puhuttiin paljon pelillisyydestä, pakopeleistä, vr-laseista. Lisäksi oltiin innostuneita yhteiskehittämisestä, joten myös Pedaalin ”Intoa ja ideoita – yleisötyön ideakorttipakkaa” työstettiin yhdessä jäsenten kanssa. Sittemmin museoissa tärkeiksi teemoiksi ovat nousseet saavutettavuus ja moninaisuus, ja museopedagogia-termistä on siirrytty yleisötyöhön.”  2020-luvun puolella on painotettu yhä enemmän myös kestävän kehityksen, osallisuuden ja yleisötyön kehittämisen ja yhteistyön teemoja.

Entiset ja nykyiset aktiivit näkevät yhdistyksen nykyisyyden ja tulevaisuuden valoisana, ennen kaikkea innostuneiden tekijöiden ansiosta. Innostus yhteisölliseen toimintaan jäsenten keskuudessa elää ja voi hyvin. Syksyn vuosikokouksessa 2025 Pedaalin hallitukseen olisi ollut enemmän tulijoita kuin hallituspaikkoja oli jaossa ja paikoista jouduttiin äänestämään. Väistyvän puheenjohtajan Tuuli Uusikukan (puheenjohtajana 2021–2025) mukaan tämä kertoo ”jäsenmäärän kasvun ja tapahtumien osallistujamäärien kasvun lisäksi siitä, että Pedaalia arvostetaan, sen toiminta nähdään tärkeäksi ja houkuttelevaksi, jopa niin että ihmiset haluavat vapaa-ehtoisesti ilman korvausta tehdä töitä Pedaalin, museoalan ja sen yleisötyöntekijöiden hyväksi”.

Yhdistys on juurruttanut paikkansa suomalaisella museokentällä. Pedaali on arvostettu ja haluttu yhteistyökumppani kansallisesti erimerkiksi yliopistoille ja Museoliitolle, mutta myös kansainvälisesti. Asiantuntijatoimijana yhdistys on mukana kehittämässä museoalaa. 

Nykyinen kulttuuripoliittinen tilanne rahoitusleikkauksineen luo epävarmuutta yhdistyksen toiminnan laajuudelle. Entinen puheenjohtaja Janna Jokela (2014–2017) pohtii, ”miten OKM:n ja järjestösektorin leikkaukset tulevat vaikuttamaan Pedaalin kaltaisten yhdistysten rahoitukseen ja sitä kautta toimintaan. Toki vähemmälläkin rahoituksella toiminta varmasti jatkuu, mutta esim. osa-aikainen työntekijä on mahdollistanut Pedaalin monipuolisen toiminnan. Itse näen tällaiset yhdistykset tärkeänä osana muuta museokenttää, ne rikastuttavat ja kehittävät sisältöjä ja luovat elintärkeitä yhteyksiä eri toimijoiden välille.”

Taloudellisen edellytysten lisäksi Pedaalin tulevaisuudelta toivotaan jäsenten aktiivista osallistumista ja osallistamista yhdistyksen toimintaan ja sen suunnitteluun. Viime vuosina tämä suunta on näkynyt esimerkiksi Pedaalin missiossa, blogissa sekä juhlavuoden ja kuvakorttien suunnittelussa.

Kulttuuriperintöalan toimijoiden rahoituksen epävarmuudesta huolimatta yleisötyö nähdään vahvasti asiantuntijatyönä ja Pedaali koulutusta ja vertaistukea tarjoavana asiantuntijatoimijana. Asemansa vakiinnuttanut yhdistys jatkaa toimintaansa samoihin arvoihin ja tavoitteisiin perustuen myös tulevaisuudessa. 

Lämmin kiitos kaikille sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

Lähteet:

Pedaali ry:n arkisto

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Anna Perälä, Erja Salo, Tuuli Uusikukka, Päivi Venäläinen)

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen (2022–2025) ja historioitsija.

”Jos haluaa asioiden tapahtuvan ja toimivan, pitää olla niitä tekemässä” – Pedaali ry:n toiminnasta 2015–2025

Yhdistyksen historiaan keskittyvän blogisarjan kolmannessa osassa keskitytään Pedaalin toimintaan viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vahva yhdessätekemisen eetos on kulkenut mukana näihin päiviin saakka.

2010-luvulla yhdistys oli vakiinnuttanut asemansa niin suomalaisella kuin kansainväliselläkin museokentällä. 2015 järjestettiin kansainvälinen konferenssi ”From museum education to audience engagement – new approaches NOW”, jonka pohjalta julkaistiin jälleen kokoomateos. Konferenssin ja teoksen nimi kiteyttää museopedagogiikan 2000-luvun aikana kokeman muutoksen. Perinteisen museopedagogiikan rinnalle oli noussut yleisöjen osallistumista ja jaettua asiantuntijuutta korostavia työtapoja. Museot nähtiin yhä vahvemmin yhteiskunnallisina toimijoina ja mielipiteen muokkaajina. Yleisöt ymmärrettiin yhä laajemmin, samoin yleisöjen kanssa tehtävä työ.

Yleisöjen kanssa tehtävän työn muutosta kuvaa vuosina 2014–2017 puheenjohtajana toiminut Janna Jokela: ”Jäsenistö kasvoi tuolloin jatkuvasti, jäsenmäärä oli jossain yli 300:n minun puheenjohtajakaudellani. Työtehtäviltään ja nimikkeiltään muistan jäsenistön jatkuvasti monipuolistuneen: museolehtoreiden lisäksi jäseninä oli amanuensseja, kokoelmatyöntekijöitä jne.” Jäseniä saatiin yhä enenevissä määrin myös museokentän ulkopuolelta. 

2010-luvun puolivälissä Pedaalilla oli paljon meneillään. Samoihin aikoihin oli käynnissä NAME-projekti (Nordic Associations for Museum education) ruotsalaisen, norjalaisen, tanskalaisen ja islantilaisen sisaryhdistyksen kanssa. Hankkeeseen oli saatu rahoitus Pohjoismaiselta kulttuuripisteeltä, ja sillä kustannettiin myös tapaamisia ja julkaisu Nordic Inspiration – Fresh approaches to museum learning.

Entisten aktiivien kanssa tehdyissä sähköpostihaastatteluissa yhdistävänä tekijänä korostuu yhdessä tekemisen eetos ja vapaaehtoistyön arvostus. Hallituksen jäsenet ovat olleet tapahtumissa, seminaareissa ja muussa toiminnassa mukana niin sanotusti kädet savessa. Pedaalin entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen näkee, että ”että ihmisten yhteisöissä asiat tapahtuvat ihmisten toiminnasta. Jos haluaa asioiden tapahtuvan ja toimivan, pitää olla niitä tekemässä. Mikään ei tapahdu itsestään. Olen halunnut kantaa oman korteni kekoon”.

Kesäinen Saaristomuseo Pentala 2019 hemmotteli pedaalilaisia.

Keväällä 2020 korona iski kovaa kulttuurialalle ja tahoihin, joiden toiminta perustui tapahtumiin ja yhdessäoloon. Yleisötyöläisille kekseliääseen tapaan pedaalilaiset sopeutuivat uuteen tilanteeseen nopeasti. Pedaalin hallituksen entinen jäsen Anna Perälä muistelee korona-ajan ohjelmaa: ”Olin kaikkein ylpein ohjelmasta, jota keksimme järjestää korona-aikana. Koronasulun aikana yhdistystoiminta siirrettiin pikavauhtia verkkoon. Pedaali reagoi uudessa tilanteessa tosi ripeästi, ja kokeili esimerkiksi järjestää jäsenillan sijaan virtuaalivierailun Uuteen-Seelantiin. Se oli ihan mahtavaa! Samana vuonna myös yhdistyksen pikkujoulut piti järjestää etänä. Pelkkä ruutujen äärellä kököttäminen tuntui meistä valjulta, joten keksimme postittaa pikkujoulujuhlien osallistujille pienen rasian käsintehtyjä suklaakonvehteja. Niitä maisteltiin yhdessä ruutujen äärellä. Vedin pikkujoulujen osallistujille pienen mindfulness-harjoituksen, jossa oikein syvennyttiin suklaan maisteluun.”

Poikkeusaikojen mukanaan tuomat etätilaisuudet ovat jääneet osaksi toimintaa, ja jäsenistöllä on aiempaa paremmin mahdollisuuksia osallistua toimintaan myös Etelä-Suomen ulkopuolelta. Yhdessä tekeminen on ollut ja tulee olemaan yhdistyksen toiminnan keskiössä. Yhdistyksen entisen hallituksen jäsenen Satu Itkosen sanoin Pedaalin ”toiminta on ollut aina merkityksellistä ja hyvää. Pedaalin kautta toki on jaettu, opittu, kehitytty yhdessä, koko ala”.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen 22.4.2025 asti Pedaalin verkkosivuilla. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! 

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2015–2024

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Anna Perälä, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Jokela, Janna 2015: From museum education to audience engagement – new approaches NOW. Pedaali ry. 

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

Yhdessä oppimista ja vaikuttamista – Pedaali ry:n toiminnasta 2005–2015

Yhdistyksen historiaan keskittyvän sarjan toinen osa tarkastelee tänä vuonna 20 vuotta täyttävän Pedaalin monipuolista toimintaa sen alkuvuosina. Monet tänäkin päivänä olemassa olevat käytännöt luotiin jo ensimmäisten vuosien aikana.

Vuonna 2005 perustettu Pedaali ry alkoi jo heti ensimmäisenä toimintavuotenaan järjestää aktiivisesti erilaisia tilaisuuksia jäsenilleen, ja yhdistyksestä tiedottaminen ja valtakunnallisen verkoston luominen aloitettiin ripeästi. Viestintää varten perustettiin oma tiedotusryhmä, joka alkoi puuhaamaan verkkosivuja ja omaa sähköpostilistaa. Hallituksen jäsen Kalle Hammin suunnittelema logo saatiin käyttöön keväällä 2006.

Jäsenmäärää kasvatettiin alusta saakka aktiivisesti. Pedaalilaiset kutsuivat itseään kylään museoihin ympäri maata. Jäseniltoja ja pikkujouluja järjestettiin ensimmäisestä vuodesta alkaen. Vaikka jäsentapaamisia ja retkiä pyrittiin järjestämään, ja järjestettiinkin, eri puolella Suomea, toiminta oli pitkälti pääkaupunkikeskeistä. 

Vuosikertomuksessa vuotta 2006 luonnehditaan ”ensimmäistä kertaa -asioiden ja tapahtumien” vuodeksi. Ensimmäinen seminaari ”Museot yhteiskunnallisina toimijoina” järjestettiin toukokuussa 2006 Ateneumissa. Seminaarin yhteydessä jaettiin myös historian ensimmäinen Vuoden museopedagoginen teko -palkinto, joka myönnettiin Turun opetustoimen Kulttuuripolku-työryhmälle. Palkintona ojennettiin Kalle Hammin tekemä Pedaali-saippuaveistos yhdessä kunniakirjan kanssa. 

Monien muiden asioiden lisäksi yhdistys järjesti vuoden 2006 aikana ensimmäisen ulkomaanmatkansa, joka suuntautui Tallinnan museoihin. Kotimaan opintomatkoilla käytiin Porissa ja Mäntässä. Oppiminen ja oman osaamisen kehittäminen vierailemalla koti- ja ulkomaisissa museoissa ja tapaamalla kollegoita on ollut jäsenille tarjotun toiminnan keskiössä alusta lähtien.

2006 valmistui edellisenä vuonna aloitettu työ museopedagogisen mission kirjoittamisen ohjeistukseksi. Ohjeistuksen avulla museopedagogit saivat työkalun, jonka avulla kirjata ja perustella museopedagogisia tavoitteitaan. Ensimmäinen Pedafooni-julkaisu ilmestyi vuonna 2007. Aiheena oli museoissa haastavaksi yleisöryhmäksi koettu nuoriso ja heidän osallistamisensa. 

Rahoitusta haettiin alkuaikoina ahkerasti monilta säätiöiltä, opetusministeriöltä, Helsingin kaupungilta ja Uudenmaan taidetoimikunnalta. Jäsenmaksut olivat aivan alussa ainoa tulonlähde. Alkuvuodesta 2008 opetusministeriöltä saatiin toiminta-avusta 6000 euroa, jota käytettiin toimistotilan vuokraamiseen Korjaamolta. Yhdistykselle hankittiin tietokone, ja syyskuussa 2009 aloitti osa-aikainen järjestösihteeri. Yksittäisille hankkeille, seminaareille ja julkaisuille alettiin vähitellen saada myös erilaisia apurahoja.

Yhdistyksen toimintaan kuului yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja museopedagogian puolustaminen muun muassa lausuntoja antamalla. 2008 yhdistys myönsi ensimmäisen kerran Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon vastapainona Vuoden jarrupala -huomionosoituksen museopedagogista toimintaa haittaavasta teosta tai toimenpiteestä. Tunnustus annettiin Espoon suomenkieliselle opetuslautakunnalle, joka oli päättänyt, että Helinä Rautavaaran museossa vierailevien oppilaiden vanhemmilta oli erikseen pyydettävä lupa.

Tiedon kokoamiseksi Pedaali teki museoiden yleisötyötä tukevia kartoituksia ja selvityksiä, esimerkiksi museo-oppaiden työsuhteista. Tavoitteena oli perustaa myös arkisto, johon kerätään tietoa museopedagogian historiasta ja perustaa museopedagogian tietopankki. Myös historiikin toimittaminen oli suunnitelmissa. Tämä toteutuikin Pedafoonin numerossa 2B ”Opastamisen historiaa” (2010). Osa 2B käsitteli puolestaan opastamisen nykykäytäntöjä. Julkaisut perustuivat aiheesta pidettyyn seminaariin, joka keräsi paljon kiinnostuneita osallistujia.

Erilaiset sidosryhmät ja verkostot ovat koko Pedaalin olemassaolon ajan olleet tärkeässä roolissa. Perustamisen jälkeen brittiläinen yhdistys Engage (National Association for Gallery Education) toimi verrokkina. Pian myös pohjoismaalaiset yhdistykset tulivat merkittäviksi kanssatoimijoiksi. Suomalaiset museot ja niiden yleisötyöntekijät ympäri maata sekä suomalaiset museoalan yhdistykset Museoliitto ja MAL ovat niinikään olleet tärkeitä yhteistyötahoja. Myös ICOM:in alainen CECA on ollut verkostoissa jo 2000-luvun ensimmäiseltä kymmenluvulta lähtien. Sittemmin yhteistyötahojen määrä on kasvanut moniin kymmeniin.

Yleisötyöntekijät ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, mitä muiden maiden museopedagogisilla kentillä tapahtuu, ja kokemuksia jaetaan mielellään ulkomaisten kollegoiden kanssa. 2010-luvulla Pedaali osallistui useisiin kansainvälisiin konferensseihin. Vuonna 2012 It’s All Mediating -konferenssissa Pedaali oli mukana ideoimisessa, ja Pedaali-aktiivi ja entinen puheenjohtaja Kaija Kaitavuori moderoi ja oli mukana toimittamassa puheenvuoroista samannimistä julkaisua. 

Blogin seuraavassa osassa jatketaan Pedaalin toiminnan tarkastelua viimeisten kymmenen vuoden osalta.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen 22.4.2025 asti Pedaalin verkkosivuilla. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! 

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2014

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Janna Jokela, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

”Kaikki alkoi pienen ryhmän itse organisoimasta opintomatkasta Lontoon museoihin, siten syntyi idea ja verkosto” – Pedaali ry:n perustaminen 

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Miten yhdistys sai alkunsa? Pedaalin historiaan keskittyvän sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään yhdistyksen perustamista. 

Syksyllä 2004 joukko helsinkiläisten taidemuseoiden yleisötyöntekijöitä matkusti opintomatkalle Englantiin. Ryhmä osallistui Engagen (National Association for Gallery Education) konferenssiin, johon Kiasman silloinen museolehtori Kaija Kaitavuori oli kutsuttu puhumaan. Englantilainen museopedagoginen kenttä oli vuosituhannen alussa aktiivinen, ja vuonna 1989 perustettu yhdistys Engage keräsi yhteen taidelaitosten yleisöjen kanssa työskenteleviä.

Omalle yhdistykselle alkoi olla tilausta myös Suomessa. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisiin museoihin oli syntynyt uusia ammattinimikkeitä. Näiden haltijat keskittyivät tehtäviin, joita museoammattilaiset olivat aiemmin tehneet muun työn ohessa. Ensimmäisiä museolehtoreita oli palkattu museoihin 1970-luvulla, ja kävijöihin oli alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Museoammattilaisten työtehtävät monipuolistuivat, kun 1990-luvulta lähtien museot ymmärrettiin yhä enemmän tiedon välittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Tämä muutos vaati uudenlaista osaamista, kuten viestinnällisiä ja pedagogisia taitoja. 1990-luku toi mukanaan yhä enemmän myös kansainvälistä verkostoitumista suomalaiselle museokentälle.

Englannin matkan aikana vierailtiin Leicesterissä, jossa tutustuttiin Leicesterin yliopiston museopedagogiseen koulutusohjelmaan. Ohjelmaan mahtui myös rennompaa oleilua. Päätös järjestäytyä ja perustaa museopedagoginen yhdistys tehtiin Revolution-nimisessä pubissa, jonka useampi perustajajäsen mainitsee erikseen nimeltä. Ehkäpä pubin nimi enteili tulevaa?

Pubissa tehdyn päätöksen jälkeen ryhdyttiin konkreettisiin toimiin. Perustamiskokous pidettiin 1.3.2005 Sinebrychoffin taidemuseon työpajatilassa. Kokouksessa oli paikalla 16 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pedaalin perustamisen aloitteentekijä Kaija Kaitavuori ja muiksi hallituksen jäseniksi Kalle Hamm, Satu Itkonen, Kaisa Kettunen, Arja Miller, Erica Othman, Erja Salo ja Minna Turtiainen.

Virallinen yhdistyksen rekisteröitymisen hyväksyminen saatiin Patentti- ja rekisterihallitukselta elokuussa. Päivämäärää 1.3.2005 voidaan pitää yhdistyksen syntymäpäivänä, ja sitä juhlistettiin heti seuraavana vuonna yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäivänä Kiasmassa. 

Perustamiskokouksessa keskusteltiin nimestä, joksi oli ehdotettu Pedaalia jo kokouskutsussa. Sellaisenaan nimi oli jo harmillisesti erään lauluyhtyeen käytössä, joten ainakin nimelle tulisi valita kuvaava täsmennys. Nimeksi päätettiin ottaa Museopedagoginen yhdistys Pedaali. Myös ehdotukset Pedafoni ja Pedafooni keräsivät kannatusta. Kokouksen esityslistan taakse on raapusteltu vielä muutamia muita ehdotuksia: Fingage, Pedanet ja Pedaset. Ensimmäinen ehdotus kertoo merkittävästä esikuvasta Englannin yleisötyökentällä. Yhdistyksen yhteydestä englantilaiseen toimijaan keskusteltiinkin kokouksessa. 

Yhdistyksen perustamisen motiiveina oli muun muassa yleisötyön kehittäminen, tiedon jakaminen ja uuden oppiminen. Järjestäytyminen tuki myös toiminnan perustelua omana alanaan, ja yhdistysmuotoisena rahoituksen hakeminen oli helpompaa. Jonkinlainen verkosto oli ollut olemassa jo ennen yhdistyksen perustamista, sillä pääkaupungin taidemuseoiden museolehtorit olivat tavanneet toisiaan usein epämuodollisissa kollegiaalisissa merkeissä.

Uutta yhdistystä perustaessa sai kaiken suunnitella ja toteuttaa oman mielensä mukaan. Perustajajäsen Satu Itkonen muistelee, että ”Pedaalissa kukaan ei asettanut rajoja – paitsi toki me itse, ja saimme edistää asioita haluamallamme tavalla. Koin aktiivivuosina – kuten nytkin – että yleisesti yleisötyöläiset jakavat aika paljon samoja humanistisia ja inkluusioon liittyviä arvoja.” 

Ensimmäisenä toimintavuotenaan yhdistys järjesti tutustumis- ja opintomatkan Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova -museoon, jossa Turun museoiden museopedagogit kertoivat työstään. Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettiin jäsenille puolalaisen taidekasvattaja Janusz Byzewskin työpaja. Jäsentapaamisia pidettiin Helsingin kaupungin taidemuseossa ja pikkujoulut vietettiin Ateneumin työpajassa. Vuoden 2005 lopussa jäseniä oli saatu kerättyä 81.

Pedaali sai oman logon 2006. Kuvassa erilaisia versioita Kalle Hammin tekemästä logosta.

Alkuun toiminta oli taidemuseokeskeistä, mikä on ymmärrettävää, sillä yhdistyksen primus motorit olivat taidemuseoiden museolehtoreita. Sähköpostitse lähetetty kutsu perustamiskokoukseen oli lähetetty vain taidepedagogeille, ja yhdistyksen ensimmäisissä säännöissä on taidemuseot erikseen esiin nostava maininta: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää museopedagogista toimintaa taidemuseoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa”. Lisäksi esikuvana toiminut Engage edusti nimenomaan taidelaitosten henkilökuntaa. 

Pedaalin toiminta laajeni kuitenkin nopeasti kattamaan kaikki yleisötyöläiset. ”Aluksi pohdittiin, keskittyisikö yhdistys taidekasvatukseen vai suuntautuisiko se laajemmin museopedagogiaan ottaen mukaan myös kulttuurihistorialliset ja luonnontieteelliset museot. Päädyttiin jälkimmäiseen, ja se oli oikea valinta”, muistelee yhdistyksen perustamisen alkuvaiheita perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen. 

Tietoisuuden lisääminen museopedagogiasta ja sittemmin yleisötyöstä koettiin tärkeäksi niin omien museoiden sisällä kuin laajemmin museokentällä. Uudelle ja ammatillisesti vasta kehittyvälle alalle toivat huomiota ja vakuuttavuutta esimerkiksi Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon perustaminen ja Pedafooni-julkaisut, joissa kartoitettiin alan nuorta historiaa.  

”Pedaali oli taho, joka saattoi edustaa kenttää ja esim. antaa lausuntoja kulttuuripoliittisista asioista. Se loi myös tuikitärkeälle vertaistuelle paremmat kanavat, sillä alkuaikoina yleisötyöläiset toimivat usein varsin yksinään omissa museoissaan: oli hyödyllistä tavata muita samojen asioiden kanssa painivia – unohtamatta sosiaalisten tapaamisten hauskuutta! Muistan, että tunnelma oli usein innostunut: tiesimme tekevämme muutosta ja luovamme jotain uutta”, kuvailee yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja (2005–2008) Kaija Kaitavuori. 

Vaikuttamisen, vertaistuen ja verkostoitumisen lisäksi myös nimenomaan yleisötyötä tekeville museoammattilaisille räätälöityjen koulutusten ja opintomatkojen järjestäminen olivat alusta saakka toiminnan keskiössä. Kaikki 20 vuotta sitten synnytetyt toimintamuodot ovat keskeisiä nykyäänkin. 

Sarjan seuraavassa osassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Pedaalin monipuolista toimintaa vuosien varrella. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Pedaalin verkkosivuilla julkaistaan maaliskuussa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2006

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.