Pedaalin historia

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Miten yhdistys sai alkunsa? Pedaalin historiaan keskittyvän sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään yhdistyksen perustamista. 

Syksyllä 2004 joukko helsinkiläisten taidemuseoiden yleisötyöntekijöitä matkusti opintomatkalle Englantiin. Ryhmä osallistui Engagen (National Association for Gallery Education) konferenssiin, johon Kiasman silloinen museolehtori Kaija Kaitavuori oli kutsuttu puhumaan. Englantilainen museopedagoginen kenttä oli vuosituhannen alussa aktiivinen, ja vuonna 1989 perustettu yhdistys Engage keräsi yhteen taidelaitosten yleisöjen kanssa työskenteleviä.

Omalle yhdistykselle alkoi olla tilausta myös Suomessa. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisiin museoihin oli syntynyt uusia ammattinimikkeitä. Näiden haltijat keskittyivät tehtäviin, joita museoammattilaiset olivat aiemmin tehneet muun työn ohessa. Ensimmäisiä museolehtoreita oli palkattu museoihin 1970-luvulla, ja kävijöihin oli alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Museoammattilaisten työtehtävät monipuolistuivat, kun 1990-luvulta lähtien museot ymmärrettiin yhä enemmän tiedon välittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Tämä muutos vaati uudenlaista osaamista, kuten viestinnällisiä ja pedagogisia taitoja. 1990-luku toi mukanaan yhä enemmän myös kansainvälistä verkostoitumista suomalaiselle museokentälle.

Englannin matkan aikana vierailtiin Leicesterissä, jossa tutustuttiin Leicesterin yliopiston museopedagogiseen koulutusohjelmaan. Ohjelmaan mahtui myös rennompaa oleilua. Päätös järjestäytyä ja perustaa museopedagoginen yhdistys tehtiin Revolution-nimisessä pubissa, jonka useampi perustajajäsen mainitsee erikseen nimeltä. Ehkäpä pubin nimi enteili tulevaa?

Pubissa tehdyn päätöksen jälkeen ryhdyttiin konkreettisiin toimiin. Perustamiskokous pidettiin 1.3.2005 Sinebrychoffin taidemuseon työpajatilassa. Kokouksessa oli paikalla 16 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pedaalin perustamisen aloitteentekijä Kaija Kaitavuori ja muiksi hallituksen jäseniksi Kalle Hamm, Satu Itkonen, Kaisa Kettunen, Arja Miller, Erica Othman, Erja Salo ja Minna Turtiainen.

Virallinen yhdistyksen rekisteröitymisen hyväksyminen saatiin Patentti- ja rekisterihallitukselta elokuussa. Päivämäärää 1.3.2005 voidaan pitää yhdistyksen syntymäpäivänä, ja sitä juhlistettiin heti seuraavana vuonna yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäivänä Kiasmassa. 

Perustamiskokouksessa keskusteltiin nimestä, joksi oli ehdotettu Pedaalia jo kokouskutsussa. Sellaisenaan nimi oli jo harmillisesti erään lauluyhtyeen käytössä, joten ainakin nimelle tulisi valita kuvaava täsmennys. Nimeksi päätettiin ottaa Museopedagoginen yhdistys Pedaali. Myös ehdotukset Pedafoni ja Pedafooni keräsivät kannatusta. Kokouksen esityslistan taakse on raapusteltu vielä muutamia muita ehdotuksia: Fingage, Pedanet ja Pedaset. Ensimmäinen ehdotus kertoo merkittävästä esikuvasta Englannin yleisötyökentällä. Yhdistyksen yhteydestä englantilaiseen toimijaan keskusteltiinkin kokouksessa. 

Yhdistyksen perustamisen motiiveina oli muun muassa yleisötyön kehittäminen, tiedon jakaminen ja uuden oppiminen. Järjestäytyminen tuki myös toiminnan perustelua omana alanaan, ja yhdistysmuotoisena rahoituksen hakeminen oli helpompaa. Jonkinlainen verkosto oli ollut olemassa jo ennen yhdistyksen perustamista, sillä pääkaupungin taidemuseoiden museolehtorit olivat tavanneet toisiaan usein epämuodollisissa kollegiaalisissa merkeissä.

Uutta yhdistystä perustaessa sai kaiken suunnitella ja toteuttaa oman mielensä mukaan. Perustajajäsen Satu Itkonen muistelee, että ”Pedaalissa kukaan ei asettanut rajoja – paitsi toki me itse, ja saimme edistää asioita haluamallamme tavalla. Koin aktiivivuosina – kuten nytkin – että yleisesti yleisötyöläiset jakavat aika paljon samoja humanistisia ja inkluusioon liittyviä arvoja.” 

Ensimmäisenä toimintavuotenaan yhdistys järjesti tutustumis- ja opintomatkan Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova -museoon, jossa Turun museoiden museopedagogit kertoivat työstään. Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettiin jäsenille puolalaisen taidekasvattaja Janusz Byzewskin työpaja. Jäsentapaamisia pidettiin Helsingin kaupungin taidemuseossa ja pikkujoulut vietettiin Ateneumin työpajassa. Vuoden 2005 lopussa jäseniä oli saatu kerättyä 81.

Alkuun toiminta oli taidemuseokeskeistä, mikä on ymmärrettävää, sillä yhdistyksen primus motorit olivat taidemuseoiden museolehtoreita. Sähköpostitse lähetetty kutsu perustamiskokoukseen oli lähetetty vain taidepedagogeille, ja yhdistyksen ensimmäisissä säännöissä on taidemuseot erikseen esiin nostava maininta: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää museopedagogista toimintaa taidemuseoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa”. Lisäksi esikuvana toiminut Engage edusti nimenomaan taidelaitosten henkilökuntaa. 

Pedaalin toiminta laajeni kuitenkin nopeasti kattamaan kaikki yleisötyöläiset. ”Aluksi pohdittiin, keskittyisikö yhdistys taidekasvatukseen vai suuntautuisiko se laajemmin museopedagogiaan ottaen mukaan myös kulttuurihistorialliset ja luonnontieteelliset museot. Päädyttiin jälkimmäiseen, ja se oli oikea valinta”, muistelee yhdistyksen perustamisen alkuvaiheita perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen. 

Tietoisuuden lisääminen museopedagogiasta ja sittemmin yleisötyöstä koettiin tärkeäksi niin omien museoiden sisällä kuin laajemmin museokentällä. Uudelle ja ammatillisesti vasta kehittyvälle alalle toivat huomiota ja vakuuttavuutta esimerkiksi Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon perustaminen ja Pedafooni-julkaisut, joissa kartoitettiin alan nuorta historiaa.  

”Pedaali oli taho, joka saattoi edustaa kenttää ja esim. antaa lausuntoja kulttuuripoliittisista asioista. Se loi myös tuikitärkeälle vertaistuelle paremmat kanavat, sillä alkuaikoina yleisötyöläiset toimivat usein varsin yksinään omissa museoissaan: oli hyödyllistä tavata muita samojen asioiden kanssa painivia – unohtamatta sosiaalisten tapaamisten hauskuutta! Muistan, että tunnelma oli usein innostunut: tiesimme tekevämme muutosta ja luovamme jotain uutta”, kuvailee yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja (2005–2008) Kaija Kaitavuori. 

Vaikuttamisen, vertaistuen ja verkostoitumisen lisäksi myös nimenomaan yleisötyötä tekeville museoammattilaisille räätälöityjen koulutusten ja opintomatkojen järjestäminen olivat alusta saakka toiminnan keskiössä. Kaikki 20 vuotta sitten synnytetyt toimintamuodot ovat keskeisiä nykyäänkin. 

Sarjan seuraavassa osassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Pedaalin monipuolista toimintaa vuosien varrella. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Pedaalin verkkosivuilla julkaistaan maaliskuussa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2006

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.