Varrella virran – ympäristökasvatusta Glimsinjoen äärellä Talomuseo Glimsissä

Voiko museolehtori toimia työssään myös ympäristökasvattajana? Millaista ympäristökasvatus on kulttuurihistoriallisen museon toimintaympäristössä Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa? Näitä kysymyksiä mietin aloittaessani keväällä 2023 ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnon opinnot Suomen ympäristökasvatusopisto Syklissä. Olin työskennellyt KAMU Espoon kaupunginmuseossa tuolloin yhteensä 16 vuotta, joista museolehtorinakin jo 10 vuotta. Kun työskentelee pitkään samassa organisaatiossa, tulee aika-ajoin eteen tarve uudistua omassa työssä. Innostuin ympäristökasvattajan opinnoista koulutuksen jo käyneiden museolehtori-kollegoiden kertomusten perusteella.

Samaan aikaan työpaikkani Talomuseo Glims -kohteesta puuttui seuraava näyttelyaihe. Glimsiin oli jo useita vuosia valittu näyttelyaiheet kestävän kehityksen piiristä. Pöydälle nostetuista ideoista kehittelyyn valikoitui lähellä museota sijaitseva Glimsinjoki. Opintojen ja töiden yhteen törmäyksestä syntyi projekti, jossa tarkasteltiin ihmisen ja luonnonympäristön yhteiseloa sekä kehitettiin kulttuurihistoriallisen museon toteuttamaa ympäristökasvatusta. Projektin tärkeimmäksi työkaluksi tuotettiin Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttely. Tässä blogikirjoituksessa tutustutaan tarkemmin oppeihin, joita museopedagogina ja yleisötyöntekijänä projektista sain.

KAMU Espoon kaupunginmuseon henkilökunta työpajailemassa kestävästä kehityksestä. Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Kestävän kehityksen kartoituksella ja suunnitelmalla ryhdikkyyttä kestävyystyöhön

Glimsinjoki -projekti rakennettiin alusta alkaen ympäristökasvatus ja ennen kaikkea kestävän kehityksen työ edellä. Jotta kestävän kehityksen työtä voidaan kehittää museossa, on ensin tunnistettava mitä työtä jo tehdään ja mitkä työn osa-alueet tarvitsevat vielä kehittämistä. Talomuseo Glimsin ympäristökasvatustyön pohjaksi tehtiin laaja kestävän kehityksen kartoitus, jolla tutkittiin organisaation toimintaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmista. Kartoituksen jälkeen koko museon henkilökunta työpajaili yhdessä tulosten pohjalta. Työpajassa henkilökunnasta muodostetut ryhmät tekivät tunnissa kartoituksen pohjalta Talomuseo Glimsille kestävän kehityksen suunnitelman. Ryhmien tekemissä suunnitelmissa toistuivat samanlaiset asiat, joten niiden pohjalta oli helppo rakentaa yksi yhteinen suunnitelma museokohteelle. Työpajan tärkeimpiä oivalluksia oli, että henkilökunnalla on yhteinen tahtotila kestävän kehityksen työn kehittämiseen.

Talomuseo Glimsin yleisöpalveluiden henkilökunta kouluttautuu kestävästä kehityksestä Glimsin tunnelmallisessa tuvassa. Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Kestävyyskasvatuksen suunnitelma, museon oma opetussuunnitelma

KAMU Espoon kaupunginmuseossa ympäristökasvatukselliset metodit ovat olleet osa yleisötyötä jo pitkään. Glimsinjoki -projektitiimissä todettiin kuitenkin, että on tärkeätä kouluttaa avoinnapidon henkilökuntaa, jotta kaikki ymmärtävät uuden vaihtuvan näyttelyn taustalla tehtyjä valintoja sekä yleisötyössä käytettäviä ympäristökasvatuksellisia metodeja. Koulutukseen lisättiin myös osuus, jossa yhdessä pohdimme vaihtuvan näyttelyn lisäksi Talomuseo Glimsin ympäristökasvatuksen arvoja, tavoitteita ja sisältöjä koko museokohteen osalta. Näiden yhteisten pohdintojen pohjalta projektitiimi laati Talomuseo Glimsille kestävyyskasvatuksen suunnitelman. Koulutuksen ansiosta ympäristökasvatuksen tavoitteet tulivat yhteisesti ymmärretyksi ja osaksi koko henkilökunnan työtä.

Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttelyn maskotiksi valittiin sympaattinen Sasu Saukko. Näyttelyn ilmekuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Pulahdus jokeen Sasu Saukon matkassa

Projektin isoin ja suurelle yleisölle näkyvin tuotos, Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttely oli avoinna Talomuseo Glimsissä 23.4.2024–23.2.2025. Näyttely suunniteltiin lähtökohdiltaan ympäristökasvatukselliseksi ottaen tarkasti huomioon Talomuseo Glimsin suurimman kävijäryhmän eli perheiden tarpeet. Glimsinjoki -projektin tiimissä työskenteli useampi museopedagogiikan ammattilainen ja esimerkiksi näyttelytekstit kirjoitettiin niin, että ne on mahdollista lukea lapselle ääneen. Näyttelytilaan suunniteltiin useampi toiminnallinen piste, joista jo heti näyttelyn ensimmäisinä päivinä hyvin suosituksi muodostui saukonpesä ja sen yhteyteen saukkopehmoleluille rakennettu liukumäki. Näyttelyyn palattiin useita kertoja leikkimään ja se innosti tutustumaan tarkemmin Glimsinjoen varressa kulkevaan luontopolkuun. Näyttelyn maskotti Sasu Saukko sai niin isot kuin pienetkin näyttelykävijät eläytymään joen varrella eläneiden ihmisten ja eläinten elämään.

Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan Luontotalo Villa Elfvikissä vuodenvaihteessa 2025/2026. Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Miten tehdä näyttelyistä ekologisesti kestävämpiä?

Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttely oli avoinna Talomuseo Glimsissä 10 kuukautta. Vaikka Glimsin näyttelykiertoa on pidennetty, on vaihtuvan näyttelyn tuottaminen lähtökohdiltaan kestämätöntä. Talomuseo Glimsissä tähän on pyritty kiinnittämään huomiota siten, että näyttelyn seinille tulevat tekstit tulostetaan kierrätettävälle materiaalille ja näyttelyiden somisteita sekä toiminnallisten pisteiden tarvikkeita käytetään uudelleen. Glimsinjoki -projektin yhteydessä päästiin toteamaan, että innostava näyttelyaihe saattaa myös tuottaa jatkokäyttöä näyttelyn sisällöille. Näin kävi myös Loiskiksen kohdalla, sillä espoolaisen Villa Elfvikin luontotalon suunnittelija kävi katsomassa näyttelyn ja innostui ottamaan näyttelyn esille luontotaloon. Sasu Saukko lähti maailmalle ja näyttely oli esillä Elfvikissä 3.12.2025–25.1.2026.Tämä sai projektitiimin miettimään, että jatkossa näyttelyä tuottaessa kannattaa miettiä sen soveltuvuutta kiertonäyttelyksi jo heti näyttelyn tuotantovaiheen aikana.

Loiskis! Pulahdus Glimsinjoen tarinaan -näyttelyn suosituin toiminnallinen piste oli saukonpesä ja siihen saukoille rakennettu liukumäki. Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Museopedagogista kulttuuriympäristökasvattajaksi

Mutta mitä tapahtui projektin kiireissä museopedagogille, joka projektin alussa mietti, että miten museolehtori voi toimia ympäristökasvattajana? Projektin kuluessa kävi hyvin selväksi, että ympäristökasvatus kuuluu tässä ajassa meille kaikille, myös kulttuurihistoriallisille museoille ja niiden yleisötyöntekijöille. Kestävyyskasvatuksen avulla museo lisää ihmisten hyvinvointia edistämällä kulttuuriympäristö- ja kulttuuriperintötietoisuutta. Kulttuuriympäristökasvatus vahvistaa kaupunkiin ja yhteisöön kuulumisen tunnetta sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hyvin merkitykselliseksi koettu projekti tuki yleisötyöntekijöiden työhyvinvointia sekä elinikäistä oppimista myös työelämässä.

Museolehtori Jenni Siltainsuu
Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen ja museolehtori KAMU Espoon kaupunginmuseossa. Kirjoittaja toimi Glimsinjoki -projektin päällikkönä 05/2023–04/2026 ja valmistui ympäristökasvattajaksi 05/2024.

Yleisötyötä seinättömässä museossa – Nykytaideprojekti Kelluva saari

Värivalokuva keinotekoisesta saaresta rantavedessä.

Olen töissä säätiön ylläpitämässä Lönnströmin taidemuseossa Raumalla. Toimin museossa yleisötyöntekijänä keskittyen työssäni museomme tuottamiin isoihin nykytaideprojekteihin. Säätiömme toimintaan kuuluu myös Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon ylläpito. Työssäni teen paljon opastuksia ja työpajoja sekä tuotan tapahtumia nykytaideprojekteihin liittyen. Tässä blogitekstissä tulen kertomaan tarkemmin neljännestä Lönnström-projektista, taiteilija Raimo Saarisen Kelluvasta saaresta ja siihen liittyvästä yleisötyöstä.

Kelluva saari

Raimo Saarisen teos Kelluva saari on suurikokoinen veistos ja ympäristötaideteos, joka kelluu Rauman Otanlahdella. Saari näyttää erehdyttävästi oikealta, vaikka se on valettu betonista. Saari on pinta-alaltaan 25 neliötä ja siihen on istutettu oikeita puita ja kasveja. Teos ankkuroitiin lahdelle vuonna 2022. Teos saa elää ja muuttua ympäristön vaikutuksien alaisena. Otanlahti on perinteistä raumalaista merimaisemaa. Rauman merimaisema ja rantasaunat ovat osa tärkeää maisemallista kulttuuriperintöä Raumalla. Kelluva saari on julkinen teos, joka luo uusia maisemallisia arvoja ja ulottuvuuksia Otanlahdella. Saari on tullut osaksi ympäristöä: kesäisin saunojat kiertävät saaren uiden ja meriharakka pesii siihen keväisin. 

Värivalokuva uima-asuisista ihmisistä uimassa keinotekoisen kelluvan saaren edustalla rantavedessä.
Saunaopastus. Kuva: Elina Tiainen.

Miten tehdä yleisötyötä seinättömässä museossa?

Olen tehnyt yleisötyötä seinättömässä museossa vuodesta 2022. Nykytaideprojektit, joita museomme tuottaa, ovat hyvin erilaisia keskenään. Teokset voivat olla esimerkiksi 26- kanavainen videoteos hylätyssä tehdashallissa tai suuri julkinen veistos. Teosten yleisötyö eroaa toinen toisistaan aina palvellen yksilöllisesti teosta. Museon tärkeitä yleisötyön tavoitteita on luoda pitkäjänteinen suhde Lönnströmin taidemuseon ja nykytaiteen moninaisten yleisöjen välille sekä tavoittaa eri yhteisöjä. 

Kelluvan saaren yleisötyön määrittelee kolme asiaa: ympäristö, teoksen teemat ja yhteisöt. Saaren ympäristö määrittelee paljon sitä mitä teoksella voi toteuttaa. Ympäristö rajoittaa, mutta se antaa myös uusia mahdollisuuksia. Koululaisille olen opastanut saarta paljon paikan päällä. Opastuksilla toteutetaan yksi ympäristötaidetehtävä. Tehtävänä on muotoilla oma pienoismalli mielikuvitussaaresta käyttäen vain rannalla olevia materiaaleja. Rannalle syntyy pienoisnäyttely täynnä mitä omatakeisimpia saaria. Oppilaat esittelevät saaret muille ryhmäläisille ja kertovat, millaisia kasveja ja eläimiä voisi saarella todellisuudessa elää. Ryhmät jatkavat työskentelyään luokissa eri ikäasteille suunniteluilla teoksiin liittyvillä tehtäväpaketeilla.

Värivalokuva lapsista leikkimässä rantahiekalla.
Kelluvan saaren työpajalaisia tekemässä omaa saarta Otanlahden rannalla. Kuva: Elina Tiainen.

Yhteistyön voima ja ainutlaatuisia elämyksiä

Koululaisille suunnattujen opastuksien lisäksi saarella on toteutettu myös erikoisempia opastuksia. Kesällä 2024 Kelluvan saaren kasviopastuksella maisematutkija Ilona Hankonen kertoi saaren ja ympäristön kasveista. Opastuksen lopuksi nautittiin Vanhan Rauman Leipomon lanseeraamia teoksen nimikkokeksejä, joissa oli käytetty Selkämeren rakkolevää. Saarella on järjestetty myös kahtena kesänä saunaopastus, jossa saunoen opastetaan teos ja kierretään uiden saari yhdessä. Tässä tärkeänä yhteistyökumppanina on toiminut saaren vierellä toimiva julkinen Merikylpylän sauna– yhteisö. Toinen tärkeä yhteistyökumppani on Rauman Seudun Lintuharrastajat, joiden kanssa järjestämme tänä keväänä jo neljännen kerran Kelluvan saaren linturetken, jossa nykytaide kohtaa luontoharrastuksen. Yhteistyö on myös tuonut mahdollisuuksia hyvin erityisten tapahtumien syntyyn. Paikallisen kamarimusiikkifestivaalin Rauma Festivon kanssa toteutettiin saarella erityislaatuinen konsertti elokuussa vuonna 2023. Yleisö kuunteli rannalta, kun oopperalaulaja lauloi kirkkoveneestä Myrskyluodon Maijan sävelmää viulistin säestäessä saarelta. 

Värivalokuva merimaisemasta, jossa musiikkiorkesteri esiintyy keinotekoisella kelluvalla saarella ja veneessä rantavedessä.
Rauma Festivon konsertista saarella. Kuva: Diego Casiraghi.

Jalkautuvat työpajat

Lönnströmin taidemuseo haluaa huomioida laajasti eri-ikäiset kävijät ja myös ne, jotka eivät pääse fyysisesti katsomaan projekteja: kauempana sijaitsevat koulut, mielenterveyskuntoutujien tukitalo ja hoivakodit.  Kelluvaan saareen keskittyvät jalkautuvat työpajat antoivat mahdollisuuden nykytaiteen ja näiden yleisöjen kohtaamiselle. Pajoissa muisteltiin omia saarikokemuksia, harjoitettiin luovaa työskentelyä luonnonmateriaalien kanssa sekä tutustuttiin Raimo Saarisen teokseen kuvien ja eri havaintomateriaalien kautta. Jalkautuvatyöpajamalli on tullut osaksi museon perusyleisötyötä, ja eri nykytaideprojektit ovat tätä kautta tavoittaneet jälleen uusia yleisöjä.

Kokeileva yleisötyö kehittää Lönnström-projektien konseptia merkittävästi. Rohkeat ja ennakkoluulottomat kokeilut vievät yleisötyötämme aina uusiin suuntiin yhteisöjä kuunnellen.

Värivalokuva ikääntyneistä käsistä askartelemassa hiekasta ja oksista valkean paperilautasen päällä.
Jalkautuva työpaja hoivakodissa. Kuva: Elina Tiainen.

Elina Tiainen

Kirjoittaja Lönnströmin taidemuseon yleisötyöntekijä.
Lue lisää Kelluva saari -nykytaideprojektista museon verkkosivuilta.