Taidemuseo etsii paikkaansa

August Schaumanin raportti 1800-luvun suomalaisen taidekentän tilasta ei paljoa lupaillut.

”Meillä ei voitu osallistua kaikkiin mahdollisiin yhdistyksiin, … , ei ollut koskaan kuultavissa matkasaarnaajia, ei ollut minkäänlaista luistelukerhoa, ei ollut edes pieniä ompeluseuroja eikä lukupiirejä – mutta sen sijaan harrastettiin niin sanottua seurustelua ja sitä hyvin laajassa mitassa”.

Suomessa lähinnä sisustettiin koteja, tilattiin alttaritauluja kirkkoihin ja maalautettiin
muotokuvia perheestä. Zachris Topelius yltyi väittämään, että maasta ei löytynyt maalauksia kuin verhoista ja tapeteista.

Apu oli kuitenkin oven takana. Vuonna 1846 perustettiin Suomen Taideyhdistys, joka
Topeliuksen sanoin ”onnistui luomaan taide-elämän Suomeen miltei tyhjästä”.

Taiteen avulla haluttiin sivistää ennen kaikkea työläisiä, joiden katsottiin olevan kuin ”tyhjiä
astioita, jotka täyttyvät joko taiteesta ja valistuksesta tai alkoholista ja turmelluksesta”
. Usko
valistuksen voimaan oli vankka. ”Mitä taiteen hyväksi tehdään, se tehdään kansakunnan
kunniaksi, sen nimen säilyttämiseksi jälkipolville. Kaikki suuret kansakunnat ovat
kunnioittaneet taiteilijoita hienoimpina saavutuksinaan.”

Ateneum-rakennuksen avaaminen vuonna 1888 oli iso askel. Liiankin iso, sillä odotukset olivat kovin korkealla. Yleisön pettynyt tyytymättömyys tuli julki vain viisi viikkoa avaamisen jälkeen. Ja jatkuva valitus oli kulkeva mukana vuodesta toiseen.

Ateneum. Daniel Nyblin / Museovirasto.

Gustaf Strengell Ateneumin intendenttinä 1910-kuvun alussa merkitsi neljän vuoden ajaksi
suuria muutoksia. Lähtökohtana oli kaikessa radikaalisuudessaan vanhan taidehistoriallisen mallin korvaaminen yleisöystävällisyydellä. Tarvittiin aivan uudenlainen museoammattilainen. Luova museotyöntekijä ymmärsi, että taidemuseo ilman hyvin hoidettua yleisöä jäi varastoksi.

Opetusnäyttelyitä, valtakunnallisia kiertonäyttelyitä, alennettuja halpispäiviä, laajennettuja
aukioloaikoja. Tulokset olivat vaikuttavat: Strengellin intendenttikauden ensimmäinen vuosi
oli kautta aikojen vilkkain, 25 121 kävijää kaksinkertaisti kaikki aikaisemmat ennätykset.

Gustaf Strengell. Goodwin / Museovirasto.

Strengell julkaisi museofilosofiastaan tulisieluisen, innostavan lehtikirjoituksen, jossa nimitti
vallitsevaa museota kvantiteettimuseoksi yleisönään lähinnä alalle vihkiytyneet tutkijat.
Kvantiteettimuseosta oli siirryttävä kvaliteettimuseoon. Strengellin kirjoitusta seurasi
hiljaisuus. Suomalainen taidemuseolaitos ei ollut kiinnostunut.

Strengellin toimikauden jälkeen museo palasi takaisin vanhaan. Kovin huonolla menestyksellä. Kuvanveistäjä Alpo Sailo aloitti lehtikirjoitusten sarjan, jossa puututtiin museon yleiseen epäjärjestykseen, onnettomaan ripustukseen, puutteellisen tiedon määrään, vähäisiin aukioloaikoihin ja teosten rikkinäiseen kuntoon. Intendentti Torsten Waenerberg katsoi, ettei arvosteluun juuri ollut aihetta. ”Minkä sille voi, että ihmiset ovat sellaisia vandaaleja.”

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Julius Ailio summasi suomalaisen museolaitoksen tasoa. Hän oli huolissaan sosiaalisen tehtävän heikosta kehittymisestä. Vasta sen kautta museosta muodostuisi se kansansivistyslaitos, jossa ”niin vanha kuin nuori voi saada elävän ja samalla huvittavan yleistajuisen kuvan kulttuurikehityksestä”.

Yleisöä tuli hoitaa aivan yhtä suurella huolella ja vakavuudella kuin esineistöä. Keinot olivat Strengellin tapaan moneen kertaan pohditut: pidennetyt aukioloajat, kunnolliset kansantajuiset luettelot, hyvä muuntautumiskykyinen opastustoiminta, pieniä syventäviä julkaisuja, lasten toimintaa. Museo oli näet jättänyt yleisönsä selviämään museossa yksin: ilman asianmukaista ohjausta ja opastusta kävijät jäivät taiteen edessä ymmälleen.

Vierailijoita Ateneumissa 1932. Valokuvaamo Pietinen / Museovirasto.

Fredr. J. Lindströmin lomakurssimuistiinpanot vuodelta 1904 ovat varhainen dokumentti
opastustoiminnan alkuajoilta. Kymmenissä käsinkirjoitetuissa liuskoissa Lindström johdatteli kuulijansa taiteen sosiaaliseen tehtävään. Hän oli kansanvalistaja, jolle oli tärkeää nähdä ohi taideteoksen esittävän aiheen. Yhä uudelleen toistuivat yksinkertaiset kysymykset: ”Mitä tunteita herättää meissä tämä taulu? Mitä on taiteilija tehnyt niiden herättämiseksi?”

Mikseivät museot sitten edelleenkään, vuosikymmenten toiminnan jälkeen oikeasti kiinnostaneet yleisöä? Aika monella oli vastaus valmiina. Ne olivat liian sidoksissa menneisyyteen. Arvostelua herätti myös museorakennuksen palatsimainen luonne ja juhlava portaikko.

Ratkaisu ongelmaan oli hyvin yksinkertainen: uusi rakennus, Alvar Aallon suunnittelemana
Töölönlahden rannalle. Ateneumin voisi purkaa poiskin. Se oli tehtävänsä tehnyt, keskustan
tontille löytyi tehokkaampaakin käyttöä.

”Aalto ripotteli suunnitelmaansa Hesperianpuiston rantaan, täyttömaalle, monumentaalirakennusten sarjan. Riviin tulivat muiden muassa uusi pääkirjasto, taidemuseo, teatteri, ooppera, kaupunginmuseo ja Suomen Akatemian talo.” – Marja Salomaa, HS

Kurkista Alvar Aallon keskustasuunnitelmaan Helsingin Sanomien artikkelissa.

Tulevaisuuden museon ajateltiin voivan hyvin olla taiteilijoiden käyttöön asetettu,
monipuolisin teknisin välinein varustettu tila. Siinä ei taidehistoriallista henkilökuntaa
tarvittaisi, insinöörejä kyllä. Vanhasta museomallista haluttiin siirtyä vallan pois, kohti vapaata luovuutta. Sellaista missä yleisö voisi musisoida, maalailla tauluja ja keitellä vaikka ruokaa ihan omien toiveittensa innoittamana.

Kirjoittanut: Marjatta Levanto, taidehistorioitsija, tiedekirjailija, Suomen taidemuseokentän
ensimmäinen museopedagogi.

Päiväkotilapsia Ville Vallgrenin näyttelyssä 1980. Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo.

Nykypäivän museoiden yleisötyöstä eivät musisointi, taulujen maalailu ja ruoan keittely ole
kovinkaan kaukana. Museopedagogit tosin eivät pääasiassa ole insinöörejä. Lindströmin
opastuksia hahmottelevista muistiinpanoista kesti lähes 70 vuotta ennen kuin Ateneum sai
ensimmäisen museopedagogian ammattilaisensa, museolehtori Marjatta Levannon vuonna
1973. Alvar Aallon kulttuurirakennusten sarjasta Töölönlahdella toteutuivat vain Finlandia-
talo ja Ooppera. – toim.huom.


Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan hanke on Vuoden museopedagoginen teko 2023

Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -hanke on Vuoden museopedagoginen teko 2023

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on valinnut espoolaisen Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -näyttelyn Vuoden museopedagogiseksi teoksi vuonna 2023. Vuosittain jaettavalla palkinnolla Pedaali ry nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia panostuksia suomalaisten museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan. 

Paluu Keniaan -hankkeessa tavoiteltiin vastavuoroisuutta ja antikoloniaalisten käytäntöjen tuomista museotyön arkeen yhdessä Suomessa asuvien kenialaistaustaisten henkilöiden kanssa. Hankkeessa luotiin näyttely, joka ei toista vanhaa narratiivia Akseli Gallen-Kallelan Kenian matkasta, vaan nostaa esiin nykykenialaisten ajankohtaisia näkemyksiä. Hankkeen kenialaistaustainen yhteisökoordinaattori kokosi työpajaosallistujat, jotka valitsivat näyttelyn etnografiset esineet sekä osan taideteoksista. Työpajan osallistujien haastatteluja käytettiin saliteksteissä ja näyttelykirjassa ja ne tallennettiin Gallen-Kallelan Museon kokoelmaan. Haastatteluaineisto toimii ylisukupolvisen tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille. Näyttely on osoittanut, että vaikeitakin historiallisia aiheita voidaan käsitellä museoissa uusista näkökulmasta, yhteisöjä yhdistävällä tavalla. Hanke tuotettiin kokonaan yleisötyönä, vuorovaikutuksessa kenialaistaustaisen yleisön kanssa. Koko museo seisoi uudenlaisten valintojen takana prosessin ajan. Näyttely sai tukea Espoon kaupungilta sekä Koneen Säätiöltä.

Pedaali ry perustelee palkinnon saajan valintaa seuraavanlaisesti: 

Paluu Keniaan -hankkeessa on rohkeasti tavoitettu uusi asiantuntijayleisö ja onnistuttu yhdessä tekemisessä monimutkaisen ja haastavan aiheen tiimoilta. Museossa kuunneltiin ennakkoluulottomasti ja aidosti kenialaistaustaisia asiantuntijoita. Hanke osoitti, kuinka yleisön kanssa tehdyn yhteistyön avulla kokoelmatietoja voidaan täydentää ja tietoa tallentaa myös tulevaisuuden suomalaisia varten. Hanke kattoi laajasti museon eri toiminnot ja on hieno esimerkki siitä, miten perusteellisesti mietitty ja hyvin tehty yleisötyö hyödyttää koko museo-organisaatiota ja tukee museon eri toimintoja.

Kunniamaininta TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle

Lisäksi Pedaali ry antaa kunniamaininnan tamperelaiselle TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle, joka on suunnattu muistisairaille ja heidän läheisilleen. TATAMURI® (Taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla) -menetelmän tavoite on lisätä muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia, kommunikointia ja ryhmäytymistä. Menetelmän käyttö tukee sairastuneiden identiteettiä ja tarjoaa omaisille vertaistukea. Menetelmän ovat alun perin kehittäneet ryhmätaideterapeutit Tiina Butter ja Marjatta Hiltunen. Tapaamisia on toteutettu Konkarit – ikäihmisten museopalveluna tamperelaisissa museoissa. Tapaamisessa muistisairaat ja läheiset tutustuvat ohjaajan kanssa näyttelyyn ja keskustelua jatketaan taidetyöpajassa hyödyntäen museoiden näyttelyissä nähtyjä valokuvia, esineitä, tuoksuja ja ääniä. Päähuomio ei ole muistisairaudessa vaan elämässä, jossa voi kokea elämyksiä ja oppia uutta. Osallistujat ovat iloinneet uusista ystävyyssuhteista sekä kokeneet pienryhmätoiminnan tunnelman helpottavan arkea. 

TATAMURI® museossa saa Pedaali ry:n kunniamaininnan sydämellisesti ja kunnianhimoisesti taiteen ja sote-alan välimaastossa tehdystä merkittävästä työstä. Hanke on hieno esimerkki siitä, miten museot voivat palvella hyvin erilaisia ja eri ikäisiä yleisöjä uudenlaisen yleisötyön keinoin ja yhteistyön avulla.

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto

Tunnustuspalkinto jaetaan nyt kahdeksannentoista kerran Suomen Museoliiton Yleisötyöpäivillä 6.9.2023 Mäntässä. Palkinto sisältää kunniakirjan ja Hanna Kaisa Vainion suunnitteleman kiertopalkinnon,  Liitelijä – Girddášit -veistoksen. Palkinnon saajaa voi ehdottaa kuka tahansa. Yhdistyksen hallitus valitsee voittajan saatujen ehdotusten joukosta. Tänä vuonna palkintoa tavoitteli yhteensä 14 ehdokasta. Kaikki ehdokkaat ja aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.pedaali.fi. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n tavoitteena on edistää museopedagogista toimintaa, vahvistaa museoiden yleisötyötä tekevien ammatillista identiteettiä ja arvostusta sekä tukea jäsentensä ammatillista kehittymistä. Yhdistys toimii alan keskustelufoorumina ja tarjoaa jäsenistölleen koulutusta ja verkostoja.

Lataa tiedote PDF-muodossa tästä

Lisätietoja:

Tuuli Uusikukka
Pedaali ry:n puheenjohtaja
tuuli.uusikukka@museoleikki.fi
+358 50 5503911

Minna Turunen
Museolehtori Gallen-Kallelan Museo
minna.turunen@gallen-kallela.fi
+358 10 406 8846

Lila Heinola
Museolehtori Tampereen kaupunki
lila.heinola@tampere.fi
+358 40 806 3079

Yhteiset yleisöt -seminaari Turussa 24.-25.4.2023

Ihmisiä teatterissa.

Seminaarin tavoitteena oli tarjota näkökulmia kulttuuri- ja taidealojen yleisötyöhön sekä innostaa ja yhdistää eri taidekentillä yleisötyötä tekeviä. Seminaarin järjestäjinä toimivat turkulaiset Aboa Vetus Ars Nova, Forum Marinum, Sibelius-museo, Tehdas Teatteri, Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kaupunginteatteri, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Svenska Teater.  Koko ohjelman voi katsoa täältä: YHTEISET YLEISÖT -seminaari 24.–25.4.2023.

Pedaalia edustivat seminaarissa puheenjohtaja Tuuli Uusikukka ja varapuheenjohtaja Tiina Hero. Tässä kirjoituksissa nostamme esiin joitakin esityksiä ja niiden herättämiä ajatuksia.

Katkelma esityksestä: Minun kirjapuotini – kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin
kirjakauppaan 1810-luvun Turussa
, Timo Väntsi
Tuotanto: Historian ja tulevaisuuden museo -hanke, Turun yliopiston ja Koneen säätiön Sanojen liike ja tiedon paikat -tutkimushanke, Tehdas Teatteri sekä Turun kaupunginkirjasto 

Titanicin suomalaiset – kuunnelmia siirtolaisten matkalta 
Maija Karhu, kehittämispäällikkö ja Hanna Niittymäki näyttelysuunnittelija, Forum Marinum

Elämyksellisissä kokemuksissa yhdistyvät moniaistisuus, osallistuminen, yksilöllisyys ja
henkilökohtaisuus sekä pysyvän muutoksen aikaansaaminen. Minun kirjapuotini -esitys oli
yksilölliseksi kustomoitu taidekokemus, jossa liikuttiin, yllätyttiin ja käytettiin kaikkia aisteja. Esitys oli interaktiivinen, useita tiloja käyttävä, pienelle ryhmälle tuotettu historiallinen näytelmä. Saimme esityksestä maistiaisen ja kuulimme kokemuksia toteutuksesta.

Titanicin suomalaiset oli myös historiaa ja teatteria yhdistävä projekti, jossa historiallisen museon näyttelyyn otettiinkin lähtökohdaksi kuunnelma. Kuunneltava näyttely on otettu hyvin vastaa Forum marinumissa. Kummatkin projektit olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten tietoa tuottavat ja tallentavat muistiorganisaatiot voivat hyödyntää esittävien taiteiden asiantuntijuutta ja sen avulla luoda yhdessä jotain, mikä resonoi aivan uudella tasolla yleisöille. Kulttuuri-, tiede- ja taidelaitosten yhteistyö on hedelmällistä kaikille osapuolille ja yhteistyön kautta edistetään koko kentän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Molemmat olivat virkistävän rohkeita uudenlaisia lähestymistapoja omassa toimintaympäristössään ja tällaisia toivoisi syntyvän yhä enemmän.

Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto

Ensimmäistä kertaa jaettu palkinto myönnettiin kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle
projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Palkinnon jakoi Horisontti-työryhmä. Horisontti on kulttuuri- ja taidealan yleisötyötahoista muodostettu
työryhmä, joka pyrkii lisäämään yleisötyön näkyvyyttä ja lisäämään yhteistyötä.

Palkinto myönnettiin tänä vuonna Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hankkeelle. Hankkeen katsottiin olevan huolellisesti ja ammattitaidolla toteutettu toimiva hankekokonaisuus, joka on tavoittanut asuinpaikasta riippumatta peruskoulun 5.- ja. 6.-luokan oppilaita. Mun Ateneum- hankkeessa etäyhteyden kautta on pystytty välittämään sisältö ja antamaan oppilaille eväitä tulkita taidetta. Hanke on saanut osallistujat tekemään itse, pohtimaan ja keskustelemaan, mutta myös huomaamaan ja ymmärtämään muiden näkökulmia. Valitsijaraati halusi nostaa esiin tärkeänä sen, että hankkeella ja sitä kautta yleisötyöllä oli vaikutusta myös Ateneumin omiin rakenteisiin. Hankkeessa kehitetyt opetusmenetelmät ovat vaikuttaneet yleisestikin museon opastustoimintaan.

Horisontti jakoi myös kaksi kunniamainintaa, joista toinen myönnettiin Kulttuurikeskus ARX:in
Osallistava Valoilmiö-festivaalille. Valoilmiö-festivaalissa osallistujat pääsivät mukaan näyttelyn tekemisen eri vaiheisiin: suunnitteluun ja teosten tekemiseen. Toinen kunniamaininta myönnettiin Taiteen Sulattamon ja Helsingin kaupunginmuseon ”Kokemuksia hulluudesta” – yhteistyöprojektille. Näyttelyn ”Rikki – kun mieli särkyy” teossa osallistettiin kokemusasiantuntijoita sekä suunnittelussa että sisällön toteuttamisessa. Yeisötyö toi näyttelyyn sitä innovatiivisesti avaavia näkökulmia. Projekti oli esimerkki siitä, miten museon yleisötyötä voi kehittää hyödyntäen eri sektoreiden välistä synergiaa.

Taide tahtoo yleisön
Marjatta Levanto, taidehistorioitsija, tietokirjailija 

Silta tekijän ja kokijan välillä – Teatterikuraattorista yleisötyövastaavaksi
Pirjo Virtanen, teatterikuraattori emerita 

Yleisötyön paikka – mikä on yleisötyön paikka taidelaitoksen organisaatiossa ja taiteilijan
työlistalla?

Katja Kirsi, toiminnanjohtaja, Todellisuuden tutkimuskeskus 

Puheenvuorot herättivät paljon keskustelua ja ajatuksia yleisötyön roolista menneinä
vuosikymmeninä ja nykyään. Suomen ensimmäinen taidemuseon museolehtori Marjatta Levanto korosti yleisötyötä tukevan ja työntekijöiden ammattitaitoon luottavan johtajan merkitystä. Kun ala oli uusi, täytyi kokeilla ja löytää oma tapa tehdä museopedagogiaa, mihin tarvitsi johtajan luvan ja luottamuksen.

Pirjo Virtasen ja Katja Kirsin puheenvuorot taas herättivät pohtimaan, miten yleisötyö sijoittuu
taidelaitosten organisaatioon ja mihin suuntaan ollaan menossa. Tässäkin on johdon tahdolla suuri merkitys – miten tärkeänä omana työnään yleisötyö nähdään, vai ajatellaanko sen olevan esimerkiksi osa markkinointia. Markkinoinnin ja yleisötyön ammattitaito on kuitenkin aika erilaista, mitä jos ne on laitettu samaan laatikkoon tai jopa samalle ihmiselle yksin tehtäväksi?

Seuraavassa kirjoituksessa ensimmäinen Vieraskynäilijämme Marjatta Levanto avaa ammattimme alkuaikoja omasta näkökulmastaan!

Mitä kuuluu yleisötyöntekijä?

Paneelissa keskusteltiin yleisötyöntekijöiden voinnista ja mietteistä työtä kohtaan. Osallistujille lähetetyn kyselyn vastauksissa korostuvat mm. seuraavat asiat: laaja toimenkuva tuo jaksamiseen haasteita, ihmisten kanssa työskentely auttaa jaksamaan, resurssien puuttuessa tavoitteisiin päästään vain yleisötyöntekijän venyessä, asema nähtiin usein epävarmana ja osaaminen aliarvostettuna, mutta myös yleisötyötä arvostavia organisaatioita löytyi.

Pedaali tarjoaa vertaistukea haasteisiin mm. koulutusten ja Mitä kuuluu? -etätapaamisten
muodossa, muista seurata 
verkkosivujamme!

Kirjoittanut: Tiina Hero, Espoon kaupunginmuseo ja Tuuli Uusikukka, Museo Leikki

Kuvat: Jussi Virkkumaa, Tehdas Teatteri

31.8. Mitä kuuluu henkilöhistoriaa esitteleville museoille?

Tervetuloa Pedaalin Mitä kuuluu -sarjan iltapäivään 31.8 klo 14:30-16.

Tapahtuma on verkkotapahtuma jäsenille Zoom alustalla. Liity jäseneksi tästä. Tiedustelut: info@pedaali.fi

OHJELMA:

Fredrika Runeberg – suuri ihminen suurmieskodissa / Laura Svärd, J. L. Runebergin koti

Saaren yksinäinen – miten puhua mielenterveydestä? / Nina Talvela, Saaristomuseo Pentala KAMU

Esittelyssä Alvar Aallon kotitalomuseo / Hanna Pärnä, Alvar Aallon kotitalo, Alvar Aalto -museo

Tiedustelut: info@pedaali.fi

Foto / repro: Janne Rentola / SLS

MAL & Pedaali: Yleisötyön ammattilaisaamu: teemana etätyö

Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali järjestävät yhdessä yleisötyön ammattilaisaamun kesäkuussa. Etätapaaminen järjestetään torstaina 31.8. klo 9-10. Tervetuloa mukaan! Elokuun tapaamisen teemana on etätyön tekeminen yleisötöissä.

MAL selvitti korona-ajan kyselyissään etätöiden tekemistä eri museoalan työkentillä. Elokuun tapaamisessa käsitellään kyselyn tuloksia yleisötyön parissa työskentelevien osalta. Miten yleisötyön parissa työskentelevät kokivat etätyöskentelyn vai oliko se ylipäänsä mahdollista? Entä miten työyhteisön hyvinvoinnista voidaan huolehtia, jos osa työntekijöistä työskentelee etänä ja osa lähitöissä?

Keskustelemme tapaamisessa myös osallistujien omista kokemuksista sekä eri työyhteisöjen haasteista ja ratkaisuista etätyön suhteen. Tule mukaan ammattilaisaamuun jakamaan kokemuksia ja keskustelemaan etä- ja lähityön tulevaisuudesta yleisötöissä.

Ilmoittaudu tapahtumaan & lisätiedot:

Järjestökoordinaattori Tuulia-Tuulia Tummavuori

tuulia-tuulia.tummavuori@museoalanammattiliitto.fi

Haluatko oman ammattiryhmäsi tapaamisen? Ota yhteyttä Tuulia-Tuuliaan. Aiemmin olemme järjestäneet ammattilaisaamuja yleisötyön ammattilaisten lisäksi muun muassa konservaattoreille, arkeologeille, museonjohtajille, museokauppavastaaville ja museoassistenteille. Kuulemme mielellämme eri ammattilaisten työarjesta ja ammatin haasteista sekä tarpeista ja toiveista edunvalvontaan. Ole siis yhteydessä!

TIEDOTE 27.6.2023: Vuoden museopedagoginenteko 2023 ehdokkaat on julkistettu! 

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto myönnetään museopedagogiaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen kuluneen vuoden aikana. Pedaali haluaa palkinnolla nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia satsauksia museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan sekä lisätä alaan liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.

Vuonna 2023 ehdotuksia Vuoden museopedagogiseksi teoksi tuli 14. Palkinnon saaja julkaistaan 6.-7.9.2023 järjestettävillä Museoliiton yleisötyöpäivillä Serlachius-museoiden kotikaupungissa Mäntässä.  

“Ehdokaslista antaa kattavan kuvan siitä, miten Suomessa, niin isot kuin pienetkin museot kehittävät yleisötyötä innovatiivisesti, ovat kiinni ajassa ja ottavat erilaiset  yleisöt  ennakkoluulottomasti huomioon. Vuoden museopedagoginen teko -kandidaattien kirjo on jälleen monipuolinen ja ehdolla on 14 mielenkiintoista hanketta. On ilahduttavaa, että hankkeissa on otettu kohteeksi haastavampia kohderyhmiä kuten ikäihmisiä, nuoria ja monikulttuurisia ryhmiä. Hankkeissa pureudutaan rohkeasti myös ajankohtaisiin aiheisiin, huomioidaan saavutettavuus sekä tehdään monipuolista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa. Tänäkin vuonna ehdokkaiden maantieteellinen jakautuminen on varsin kattava – mukana on projekteja aina Tampereelta Seinäjoelle ja Helsingistä Raumaan”, toteaa Pedaalin hallituksen puheenjohtaja Tuuli Uusikukka.

Lista ehdokkaista:

  1. Seinäjoen taidehalli: Derby 

Derby tutkii Seinäjoen urheiluilmiöitä kysyen, mitä yhteistä taiteella ja urheilulla on? Taiteilijoille annettiin vapaat kädet työskennellä urheiluseurojen kanssa. Näyttelyprojekti kesti pari vuotta, jossa osa taiteilijoista teki teoksia havainnoinnin pohjalta, osa taas toteutti pitkäkestoisemman yhteistyöprojektin. Teema näkyy myös näyttelyilmeessä, jossa urheilun visuaalisuutta on hyödynnetty. Urheiluseurat ovat olleet mukana toteuttamassa näyttelyn oheisohjelmaa; yhdessä on ideoitu sisältöjä ja osa niistä syntyi täysin seuroista lähtöisin. Näyttelyllä on ollut laaja vaikuttavuus; aihe on ajankohtainen, uusia yleisöjä kiinnostava sekä paikallisesti merkittävä. Uusien yleisöjen saavuttamisessa on onnistuttu hyvin ja mm. palaute koululaisvierailuista on ollut poikkeuksellisen hyvää. Näyttely on tuottanut erilaisia teoksia kuin myös dokumenttielokuvan, jonka osassa on tuotettu avoin kirje jopa presidentti Putinille. 

  1. Sinebbrychoffin taidemuseo: Kirsikkapuun alla

Näyttely Kirsikkapuun alla esitteli japanilaisia puupiirroksia vei katsojan kiehtovalle matkalle Edo-kauden (1600–1868) Japaniin. Esillä oli puupiirrostaidetta ajalta, jolloin Japanin kulttuurilla oli tilaa kehittyä omaleimaiseksi. Näyttelykokonaisuus oli hieno ja houkutteli eri ikäisiä kävijöitä tutkimaan teoksia ja aihetta. Näyttely toi hyvin esiin kirsikkapuun merkitystä japanilaisessa kulttuurissa. Taidemuseon lukuisat yleisötapahtumat avasivat japanilaisen kulttuurin maailmaa monipuolisella tavalla. Näyttelyn oheistapahtumissa oli huomioitu eri ikäiset kävijät lapsista aikuisiin. 

  1. Museo Kruunu: Koru on peli, peli on koru! 

Peli, joka on joka koru. Koru, joka on pelattavissa! on peli-projekti, joka saadaan aikaan kun pelitaiteen läänintaiteilija, taideasiantuntija korumuotoilija, graafikko ja museoammattilaiset antavat luovuudelleen vallan. Pelattava koru toimii kulttuurihyvinvoinnin edistäjänä. Museo Kruunulla onkin tavoitteena viedä korupeli esimerkiksi päiväkeskuksiin tai vanhaikoteihin, jonne peli-iltapäiviä on jo sovittuna.  Museon henkilöstö on työstänyt peliin museopedagogisen ulottuvuuden kysymysten, muistojen jakamisen ja tietokorttien avulla. Idean saattaminen konkreettisen pelin muotoon on toteutettu 3D-mallinnuksen ja -tulostamisen avulla. Pelin eri osaset on valmistettu jauhetulostusmenetelmällä ja viimeistelty käsityönä.

  1. Sagalundin museon lastenkulttuuritoiminta – Sagalunds barnkulturverksamhet 

Museo on luonut omaleimaisen ja ainutlaatuisen lastenkulttuurikeskuksen, jonka keskeisenä tavoitteena korkeatasoinen kulttuuriperintö ja -ympäristökasvatus, kestävän kehityksen kriteereitä noudattaen (Vihreä Lippu). Toimintaan kuuluvat työpajat ja taimitarhat, jotka antavat jokaiselle mahdollisuuden kokeilla, tehdä omia havaintoja, osallistua ja kokea onnistumisen iloa. Kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, joten toiminta vaikuttaa välittömästi ja välillisesti sekä nykyiseen että tulevaan. Pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja uusille asioille avoin toimintatapa tuo jatkuvuutta ja samalla kestävyyttä. Också på svenska!

  1. Suomen Kansallisgalleria: Sinebrychoffin taidemuseon draamallinen nuorten taidemuseokierros

Elämyksellinen kierros tutustuttaa nuoret vanhoihin taideaarteisiin uudella tavalla. Taidetestaajat-elämyksenä toimiva museokierros on vuorovaikutteinen puolitoistatuntinen, jonka aikana Paulin ja Fannyn kaupunkipalatsin hovimestari eli museon draamaopas johdattelee taidetestaajia selvittämään kadonneen medaljongin arvoitusta. Opastus herättää Sinebrychoffien kodin ja siellä olevat taideteokset eloon; kierroksella jokainen saa oman roolin ja näin alkaa aikamatka kahdensadan vuoden taakse. Kaikki roolihenkilöt ovat todellisia ihmisiä ja olivat osa Sinebrychoffien elämää. Osallistuminen on tehty helpoksi, ja draamaopas johdattelee tarinan etenemistä. Taideteoksia tulkitaan tableau vivant -menetelmällä, eli narri-ilveilemällä. Ketään ei pakoteta näyttelemään. Taidekierros sai todella hyvää kävijäpalautetta ja nuoret arvostivat erityisesti sitä, että kierros oli kivalla tavalla erilainen. Museokierros on osa valtakunnallista Taidetestaajat -kulttuurikasvatusohjelmaa, jossa taidemuseoon saapuu nuoria testaamaan taidetta eri puolelta Suomea. 

  1. Maailmanperintökohde Suomenlinna: Majakanvartijan reitti

Reitti on moniaistillinen, omatoiminen ja maksuton kierros, jossa kävijät, erityisesti lapset, pääsivät perehtymään linnoituselämään kolmen vuosisadan aikana kahdeksan tarinallisen pisteen kautta samalla ulkoillen historiallisessa miljöössä. Kierros tarjosi osallistujille tietoutta aidossa ympäristössä, jolloin linnoituksessa vallitsevan menneisyyden ja nykyisyyden kerroksellisuuden havaitseminen on helpompaa.  Lasten huomioinnissa käytettiin apuna nukkeja, jotka kertoivat tarinoita minä-muodossa. Eri aikakausia havainnollistettiin miljöillä pisteissä kertoen miltä arkiset asiat, kuten pukeutuminen ja huonekalut, ovat näyttäneet. Kierros voi toimia innoittajana historiaan ja samalla synnyttää kulttuuriperinnön arvostusta. Pisteet toimivat myös itsenäisinä kokonaisuuksina. Tarinaa oli mahdollista seurata kolmella kielellä (fi, se, eng).

  1. Hotelli- ja ravintolamuseon selkokieliopastus

Hotelli- ja ravintolamuseon kehittämät selkokieliset palvelut ja museovierailun tukimateriaalit ovat ajankohtaisia ja vastaavat paitsi todelliseen asiakastarpeeseen, myös laajempaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Projekti on nostanut esille selkokielisyyden ja selkokielisten palveluiden tarvetta koko yhteiskunnassa. Aloite tuli majoitus- ja ravitsemisalan ammattikouluilta; selkosisältöjen tarve on ammattiin opiskelevien keskuudessa suuri. Selkokielisille palveluille oli kuitenkin kysyntää myös muiden yleisöryhmien keskuudessa. Laaja yhteiskunnallinen tarve selkokielisyydelle on ollut viime aikoina laajasti esillä esim. mediassa. Kehitetyt selkokielisen opastuksen ja museovierailun tukimateriaalit tullaan jakamaan koko museokentän käyttöön. Tulemme myös järjestämään museoalalle suunnatun seminaarin selkokieliseminaarin kesäkuussa. Näin koko suomalaisen museokentän on mahdollista lisätä selkokielisyyttä toiminnassaan sekä selkokielisyyden osaamistaan.

  1. TATAMURI® museossa -ryhmätoiminta muistisairaille ja läheisille

TATAMURI® -nimitys tulee sanoista taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla. Toiminnassa on tuotettu muistisairaille ja heidän läheisilleen ryhmätoimintaa. Päätavoite on lisätä muistisairaan ja hänen läheisensä hyvinvointia, kommunikointia ja ryhmäytymistä. Toiminta soveltuu muistisairaille, joilla sairaus ei ole edennyt pitkälle, eli he pystyvät kommunikoimaan ja liikkumaan näyttelytilassa läheisensä avustamana. Toimintamalli sisältää osallistujien tapaamiskertoja viikon välein eri museoissa. Tapaamisessa muistisairaat ja läheiset tutustuvat ohjaajan kanssa näyttelyyn. Tehtyjen havaintojen pohjalta keskustelua jatketaan taidetyöpajassa, joka pohjautuu TATAMURI® -menetelmään hyödyntäen museoiden näyttelyissä nähtyjä valokuvia, esineitä, tuoksuja ja ääniä. Päähuomio ei ole muistisairaudessa vaan elämässä, jossa voi kokea elämyksiä ja oppia uutta. Toiminta on ollut Tampereen kaupungin strategian mukaista, laadukasta palvelua, jota johto ja taustaorganisaatiot tukevat. Palaute mallista on ollut hyvää; osallistujat ovat iloinneet uusista ystävyyssuhteista sekä kokeneet ryhmätoiminnan tunnelman helpottavan arkea. 

  1. Ateneumin taidemuseo: Mun Ateneum -hanke (2021-2022)

Hankkeessa luotiin museovierailun etätoteutuksen toimintamalli koululaisille, jota museon yleisötyön tiimi ja oppaat olivat alusta asti mukana suunnittelemassa. Käytössä olivat osallistavat ja toiminnalliset menetelmät, kuten selkokieli ja keskusteleva kuvantarkastelu, havaintopiirustus opetusmenetelmänä ja vahvuuspedagogiikka. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, kuten MOK huomioitiin museovierailun suunnittelussa. Hanke oli saavutettava ollessaan valtakunnallinen. Toiminnan keskiössä oli kohdata oppilas huomioimalla erilaisten oppijoiden tarpeet. Hanke osallisti myös museo-oppaita ja muuta museon henkilökuntaa. Toimintamallista luotiin osallistavan etäopetuksen käsikirja kolmella kielellä (fi, se, eng) niin painettuna ja kuin digitaalisena versiona. Lisäksi painettiin myös Uusi taidepakka, joka sisälsi taidekuvia ja tehtäviä kuvien käyttöön. Palaute oli toiminnasta oli enimmäkseen kiittävää. Syksyllä 2023 Mun Ateneum -toiminta saakin jatkoa, kun 100 kouluryhmälle tarjotaan ohjelmaa.

  1. Työväenmuseo Werstas: Pako kulutusyhteiskunnasta-hanke 

Hanke on uudenlainen pedagoginen pakopeli museossa, joka yhdistää teollisuushistorian ympäristökasvatukseen; Tampereen teollisesta historiasta edetään tämän päivän globaalin etelän ongelmiin. Peli haastaa jatkuvaa kasvua ja kehitystä korostavan kertomuksen ja etsii ratkaisuja tulevaisuuden kestävän kehityksen yhteiskuntiin. Uudenlainen toimintamalli luotiin museoympäristöön kun pakopelin elementit tuotiin näyttelytilaan. Ajankohtaiset teemat saivat kiinnostavan ja konkreettisen käsittelytavan kohderyhmälleen eli 5.-7.-luokkalaisille. Peli kannustetaan kilpailemisen sijasta yhteistyöhön kehittäen yhteistyötaitoja. Pelistä tehtiin myös kouluissa pelattava verkkoversio, jota voidaan hyödyntää eri puolilla Suomea. Huhtikuussa 2023 järjestettiin myös ympäristökasvatuksen teemaviikko yhteistyössä Tampereen yliopiston käsityötieteen oppiaineen kanssa. 

  1. Lönnströmin taidemuseo: Yleisötyötä ilman seiniä toimivassa taidemuseossa

Ilman omia taidenäyttelytiloja toimivassa museossa on hankkeen myötä voitu tehdä keskittyneesti nykytaideteoksiin liittyvää yleisötyötä, jossa on kokeiltu erilaisia tapoja viedä nykytaidetta sellaisten ihmisten luo, jotka eivät pääse teoksen äärelle. Yleisötyöntekijä on suunnitellut lukuisia erilaisia, myös kokeilevia sisältöjä, kuten taidevierailuja, opastuksia, työpajoja ja muita tapahtumia. Hoivakotien ikäihmiset pääsevät harvoin luontoon, joten heille oli erityisen tärkeää saada kosketella luonnonmateriaaleja heille järjestetyissä työpajoissa. Soppahetkillä ja yllätysjuhlilla tavoitettiin henkilöitä, jotka eivät aiemmin olleet välttämättä lainkaan kiinnostuneita nykytaiteesta; Selviytymisopas maailmanlopun lapselle -teosta kävikin katsomassa ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan käyneet videotaidenäyttelyssä. Sisältöjä on ollut tarjolla kaikille ikäryhmille päiväkoti-ikäisistä hoivakotien asukkaisiin. Raumalaiset koulut ovat ottaneet museon tarjonnan hyvin vastaan. Myös Turun yliopiston Rauman kampuksen opettajankoulutuslaitos on hyödyntänyt tuotettuja sisältöjä taidekasvatuksen kursseillaan. 

  1. Lohjan & Lohilammen museot: IHAN PIHALLA! – Elämyksiä museoiden pihoissa ja puutarhoissa – hanke

Museokäyntikokemuksen historiaan voi saavuttaa museon myös ulkona ja museon aukioloaikojen ulkopuolella omatoimisesti. Alueille pystytetyt infotaulut kertovat alueen historiasta kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina kolmella kielellä. Ulkoalue mahdollistaa näyttelyiden saavutettavuuden kaikille ollen maksuttomia ja esteettömiä. Yhteistyö paikallisten kulttuuritoimijoiden, yhdistysten, yritysten ja lähialueen koulujen ja päiväkotien kanssa on laajentunut; piha-alueella on vietetty päiväkodin joulujuhlia ja joogattu taiteen äärellä. Museoalue luo hyvinvointia ympäristöinä ja sisältöinä sekä on tuottanut uusia asiakaslähtöisiä tapoja tutustua kulttuuriperintöön, nostanut kulttuuriympäristötietoisuutta ja luonut vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Hanke tarjosi uusia tapoja kokea ympäristöä, sen historiaa sekä pysähtyä nauttimaan ympäröivästä museomiljööstä myös museon aukioloaikojen ulkopuolella.

  1. Gallen-Kallelan Museo: Paluu Keniaan 

Hankkeessa luotiin näyttely, joka ei toistaisi vanhaa narratiiviä Gallen-Kallelan Kenian-matkasta, vaan nostaisi esiin nykykenialaisten ajankohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena oli tuoda antikoloniaalisia käytäntöjä museotyön arkeen, joka olisi aidosti vastavuoroinen. Toimintamalli luotiin yhdessä työpajoihin osallistuneiden kenialaisten kanssa. Hankkeessa oli kenialaistaustainen yhteisökuraattori, joka kokosi työpajoihin osallistujat. Kenialaiset valitsivat näyttelyyn etnografiset esineet ja osin myös taideteokset ja heidän haastattelujaan käytettiin näyttelyn niin saliteksteissä sekä näyttelykirjassa. Haastattelutieto vietiin myös museon kokoelmahallintajärjestelmään. Kokoelma toimii myös ylisukupolvisena tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille ja on luonut yhteyden maahanmuuttajataustaisen, hieman vaikeasti saavutettavan, kohderyhmään. Näyttely on osoittanut, että vaikeitakin historiallisia aiheita voidaan käsitellä museoissa uusista näkökulmista, yhteisöjä yhdistävillä tavoilla.   

  1. Suomen valokuvataiteen museo: Baana 

Baana on valokuvallisia menetelmiä käyttävä, julkisen tilan osallisuutta ja toimijuutta tukeva toimintamalli, joka edistää lasten ja nuorten tasavertaista osallistumista taiteeseen ja kulttuuriin sekä vahvistaa taide-, kulttuuri- ja opetusalan alan toimijoiden yhteistyötä. Hanke vastaa kysymykseen, ”mikä on minulle tärkeää” ja mihin haluan vaikuttaa tuoden samalla lasten ja nuorten kuvakulttuuria näkyviin kaupunkitilassa antaen sen heille käyttöön ja tapahtumatuotantoon. Koulut ja kulttuuritoimija esim. museo yhdessä taiteilijoiden kanssa, tuottavat kaupunkitilaan paikkasidonnaisen teoksen yhteiskehittelynä. Toimintamalli muodostuu työpajoista kouluilla, museossa ja ulkotilassa sekä julkisen tilan näyttelykokonaisuudesta ja siihen liittyvästä ohjelmistosta Helsingin Ruoholahdessa. Kohderyhmänä on ala- ja yläkouluikäiset lapset ja nuoret ja opettajat sekä välillisesti kaupungin julkisesta taiteesta päättävät tahot. Hankkeen malli on sovellettavissa myös valtakunnallisesti.

13.6.2023 MALn ja Pedaalin yleisötyön ammattilaisaamu: teemana työyhteisön toiminta

Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali järjestävät yhdessä yleisötyön ammattilaisaamun kesäkuussa. Etätapaaminen järjestetään tiistaina 13.6. klo 9-10. Tervetuloa mukaan! Kesäkuun tapaamisen teemana on työyhteisön toiminta.

Miltä museoiden työyhteisöt näyttävät yleisötyön parissa työskentelevien näkövinkkelistä? Miten yhteisöllisyyttä voidaan tukea, jos toimipaikkoja ja toimenkuvia on monia? Kuinka yleisötyön kausityöntekijät ja keikkatyöläiset pääsevät osaksi museon työyhteisöä?

Tule mukaan yleisötyön ammattilaisaamuun jakamaan kokemuksia ja vinkkejä työyhteisöjen toiminnasta. Vinkkaathan tapaamisesta myös muille yleisötyöntekijöille!

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä

Pedaalin KESÄRETKI 2023 Sagalundiin ja Söderlångvikiin

Hei Pedaalin jäsen!

Tervetuloa Pedaalin kesäretkelle ma 19.6.2023 Sagalundiin ja Söderlångvikiin. Matka on vain jäsenille. Matka ja ohjelma ovat maksuttomia ja sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 25 ensimmäisenä ilmoittautunutta!
LISÄTIETOA ohjelmasta ja aikatauluista PDF liitteestä.

Kiinnostaako Pedaalin jäsenyys? Lue lisää

Blogin avulla mission kimppuun

Ihmisiä istuu rannalla

Hei Pedaalin jäsenet ja muut museoiden yleisötyöstä kiinnostuneet.

Tervetuloa uuden blogimme pariin!

Ajatus blogista syntyi osana kahden vuoden missiotyöskentelyä. Keskusteluissa jäsenten kanssa nousi yhteinen huoli yleisötyön tunnettuuden ja arvostuksen puolesta. Totesimme missiotyöryhmässä, että Pedaalilta oikeastaan puuttuu kanava, jossa voisimme puhua alallemme tärkeistä asioista. Pyrimmekin nyt starttaavalla blogilla edesauttamaan missioon kirjattuja olemassaolomme syitä:

Opimme ja innostumme yhdessä! Blogi toimii alustana kertoa onnistumisista ja opeista sekä paikkana vertaistuelle ja keskustelullekin.
Blogiin kirjoittavat vieraskynäilijät taas tuovat terveisiä muilta aloilta ja uusia näkökulmia.
Avoimesti ja arvostavasti! Blogi on avoinna kaikille jäsenille ja toivottavasti siinä kuuluu mahdollisimman moninaisia ääniä kentältämme.
Yleisötyö näkyväksi! Blogi on yksi keino toimia yleisötyön äänitorvena niin museokentällä kuin laajemminkin yhteiskunnassa.

Tulevaisuuden visiossamme Pidämme meteliä entistä enemmän, Jaamme osaamista ajankohtaisissa asioissa mm. blogin avulla sekä Teemme yhdessä kaikkien jäsenien kesken. Toivottavasti blogi saa innokkaita kirjoittajia ja lukijoita alusta saakka!
Pedaalin mission löydät nettisivuiltamme kohdasta Yhdistys, Pedaalin missio.

Yleisötyön ajankohtaisten ja työtä tunnetuksi tekevien aiheiden lisäksi toivomme kirjoituksia mm. museopedagogian historiasta ja nykytilasta, saavutettavuudesta, kestävästä kehityksestä ja digitaalisuudesta. Myös vinkkejä muiden alojen vieraskynäilijöistä otetaan vastaan!

Miten blogin konseptia työstettiin?

Työryhmässä hahmottelimme blogille konseptia hyödyntäen yksinkertaisia työkaluja, kuten
sidosryhmä- ja toimintaympäristökarttaa, asiakasprofiileja sekä suunnittelimme blogin rakennetta ja resursseja.
Palvelulupauksen hissipuheeksi kirjasimme:
”Pedaalin blogi jakaa hyviä käytäntöjä yhdessä jäsenten ja kaikkien museopedagogiikasta kiinnostuneiden kanssa. Blogin avulla lisätään yleisötyöammatin arvostusta ja ymmärrystä sekä kiinnostusta sitä kohtaan.”

Pidetään nyt tässäkin kirjoituksessa kiinni yhdessä oppimisen tavoitteesta ja laitetaan muutama konseptoinnin linkkivinkki jakoon:

Maijala, R. 2018. Palvelukonsepti – ideasta kokonaisuudeksi.

Passi & Ripatti: Työkalut muutokset tekijöille.

SDT 2012. Palvelumuotoilun työkalupakki. Prosessi ja työpohjat. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Pedaalin blogin päätoimittajana toimii ensimmäisen vuoden ajan konseptointia luotsannut Tiina Hero ja toimituskuntaan kuuluvat Iris Hyyrynen, Jenni Siltainsuu ja viestinnän osalta Outi Puolanne.
Kirjoittajaehdotukset ja kaikki toiveet kannattaa laittaa suoraan Tiinalle, yhteystiedot löytyvät bloginaloitussivulta. Kirjoittajille on tarjolla selkeät ohjeet ja aiheet saavat tosiaan olla laidasta laitaan museoiden yleisötyöhön ja museopedagogiaan liittyen! Jos blogin toimittaminen kiinnostaa, sekoitamme mielellämme pakkaa heti kun olemme saaneet julkaisemisen hyvään vauhtiin.

Seuraavassa kirjoituksessa kerromme Pedaalin puheenjohtajan Tuuli Uusikukan kanssa parhaita paloja Yhteiset yleisöt 3 -seminaarista Turusta.

Laita osoite muistiin ja palaa kuukausittain lukemaan uusia tuulia alaltamme!

Innostunein terveisin,

Blogitiimi