pedaali – Sivu 2

Museo- ja kulttuuriperintöalan äänenkäyttökoulutus 28.11

15 marraskuun, 202323 lokakuun, 2023 kirjoittaja pedaali

HUOM! Ilmoittautumista jatkettu! Voit ilmoittautua mukaan 23.11 mennessä.

***

Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali järjestävät yhdessä alan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnatun äänenkäyttökoulutuksen. Koulutukseen sisältyvä toiminnallinen luento järjestetään webinaarina tiistaina 28.11.2023 klo 13-16. Koulutukseen voivat osallistua MALn ja Pedaalin jäsenet ja se on heille maksuton. Koulutukseen on ennakkoilmoittautuminen – ilmoittaudu koulutukseen myös silloin, jos et pääse luennolle, mutta haluat katsoa koulutuksesta tallenteen ja hyödyntää koulutusmateriaaleja itsenäisesti.

Museo- ja kulttuuriperintöalan työssä ääni voi joutua kovalle koetukselle vaihtelevissa työympäristöissä. Tule marraskuussa mukaan etäkoulutukseen, jossa opit ymmärtämään syvällisemmin äänen toimintaa ja äänen hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Koulutus soveltuu niin alan yleisötyöntekijöille, asiantuntijoille kuin myös opiskelijoille.

Koulutus vastaa kysymyksiin:
Miten saan ääneni kestämään paremmin?
Miten voin palauttaa ja rentouttaa äänielimistöäni?
Miten voin itse kehittää äänenlaatuani parempaan suuntaan?
Miten äänenkäyttötapani edistää viestini perille menoa?
Millainen työympäristö on hyvä ääniergonomian kannalta?
Millaisilla apuvälineillä voin auttaa ääntäni voimaan paremmin?

Kouluttajana on kokenut laulupedagogi ja äänivalmentaja Minna Laukkanen Ääniräätäli Oy:stä. Koulutuksessa käydään läpi ääni-instrumentin toimintaa sekä havainnollisesti kerrottuna että itse kokeillen erilaisia asetuksia! Ääniergonomiatieto, eli äänen hyvinvoinnin kulmakivet käydään myös läpi ja opit ymmärtämään, miten voit suojella ääntäsi rasitukselta.
Koulutukseen kuuluu aanivalmentaja.fi -kurssialusta, johon koulutustallenne jää katsottavaksi vielä 6 kk ajaksi. Kurssialustalla on ENNAKKOKARTOITUS, joka virittää sinua pohtimaan oman äänesi vointia ja antaa kouluttajalle tärkeää tietoa osallistujien tarpeista. Kurssialustalla on myös lisämateriaalia äänesi tueksi.

Koulutukseen tulee ilmoittautua viimeistään maanantaina 23.11.2023. Ilmoittautumislomakkeeseen pääset tästä linkistä. Kurssille ilmoittautuneet saavat kutsun kurssialustalle ja ennakkokartoitukseen osallistumiseen noin kaksi viikkoa ennen koulutuksen alkua. MAL ja Pedaali pidättävät oikeuden koulutuksen peruuttamiseen, jos
ilmoittautuneita osallistujia ei tule tarpeeksi.

Lisätiedot:
Järjestökoordinaattori Tuulia-Tuulia Tummavuori
tuulia-tuulia.tummavuori@museoalanammattiliitto.fi

Inspiroivaa yhteisötyötä Skotlannin Ylämailla

22 lokakuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Ylämaannautoja kivimuurin takana, skotlantilainen maisema

Pääsin opintomatkalle Skoltannin Ylämaille Leader Ravakan tukemassa ”Juurimatkailun juurille Skotlantiin” -teemahankkeessa. Hanke liittyy opintojeni ohessa koordinoimaani ”Matka juurille Vakka-Suomi” -hankkeeseen, jossa tuotetaan tietoa juurimatkailusta sekä luodaan Vakka-Suomen alueelle verkostoa ja juurimatkailun konseptia. Matkan tarkoituksena oli tutustua maaseutumatkailuun juurimatkailijoiden näkökulmasta, eli millaisia palveluita alueelta löytyy omiin sukujuuriinsa tutustuville. Samalla tuli kuitenkin museopedagogin näkökulmasta tarkasteltua museoiden ja arkistojen yleisötyötä.

Innostavia toimintamalleja: alueellinen arkisto

Suurimman vaikutuksen minuun teki ensimmäisen aamun tutustumiskohteemme Invernessissä. Highland Archivesin arkistokeskus Ness-joen varrella on paljon muutakin kuin asiakirjojen säilytyspaikka. Kaksihuoneinen Family History Centre palvelee nimenomaan sukututkijoita ja juurimatkailijoita. Arkistossa voi tutkia alkuperäislähteitä, kuten kirjeitä, valtuustojen kokouspöytäkirjoja 1500-luvulta saakka, karttoja, sukupuita ja sukuarkistoja. Lisäksi pääsee käsiksi verkkolähteisiin, kuten väestökirjanpitoon. Keskuksessa väestötietoja saa tutkia tähän päivään saakka, kun verkossa niissä on 100 vuoden suoja-aika eli avoinna ovat tiedot vuodesta 1923 taaksepäin.

Family History Centren Fiona MacLeod ja Anne Fraser esittelevät meille yhden sukuverkoston sukupuuta tutkimushuoneessa.

Erittäin kokeneelta sukuhistorioitsijan tittelillä työskentelevältä Anne Fraserilta sai ostaa sukututkimusapua niin paikan päällä kuin etänäkin tunti kerrallaan. Asiakkaita on paljon Pohjois-Amerikasta, mutta myös ylämaalaiset käyttävät arkistoa aktiivisesti. Keskuksella on myös oma yhteisökoordinaattorinsa (Community engagement officer) Fiona MacLeod, joka vierailee kouluissa, vankiloissa ja mielenterveystoimijoiden luona viemässä historian ja sukujuurten tutkimuksen ilosanomaa. Learn with Lorna -videoita voi katsoa suorana Facebookissa ja tallenteina Youtubessa.

Pääsimme kurkistamaan myös arkiston puolelle. Virallisten asiakirjojen lisäksi sieltä löytyi kilometreittäin henkilöhistoriallista aineistoa.

Arkiston vanhin asiakirja vuodelta 1299 oli henkilökunnan mielestä ”underwhelming”. Olimme kyllä ihan vaikuttuneita!

Innostavia toimintamalleja: paikallishistoriakeskus

Paikallinen vastine alueelliselle arkistolle löytyy muutaman sadan asukkaan Helmsdale-kylästä Invernessistä pohjoiseen. Timespan-keskuksessa on tutkittavana paikallishistoriallinen kirjasto sekä kylään liittyvää tutkimustietoa, kuten jokaisesta talosta koottu historiakortti. Henkilökunta järjestää juurimatkailijoille retkiä, joilla tutustutaan kiinnostuksen kohteina oleviin paikkoihin kylän lähellä. Timespanissa on myös hieno museo ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa nykytaidenäyttelytoimintaa.

Timespanin kirjastohuone. Arkistosta koottiin liikkuva ”People´s mobile archive” pandemian aikana. Kaikki saatavilla oleva materiaali löytyi koottuna katalogista.

Jacquie Aitken esitteli paikallisen kalastajavillapaidan, jollaisia museon neulekerho neuloo tapaamisissaan. Kuvio on saanut inspiraation silliverkoista; sillien kalastus oli vastaperustetun Helmsdalen pääelinkeino 1800-luvulla. Paitojen piti olla tyköistuvia, etteivät ne jääneet kiinni purjenaruihin.

Tapaamamme digi- ja kulttuuriperintökuraattori Jacquie Aitken koordinoi rahoitus-, näyttely-, arkisto- ja yleisötyön lisäksi vapaaehtoisten sukututkijoiden työtä ja uusia teknologioita hyödyntävää Digital Hubia. Hubissa pääsimme katsomaan rautakautista taloa VR-laseilla ja tutkimaan Helmsdalea eri aikojen mallinnuksina.

Ensikertalainen virtuaalimaailmassa. Digital Hubissa testataan erilaisia uusia teknologioita ja kerätään niistä kokemuksia näyttelyuudistusta varten. Hub on yhteistuotanto paikallisen yliopiston kanssa.

Yleisö- ja yhteisötyön näkökulmasta hengästyttävää toimintaa vuosittain rahoituksen hakevalta pienen paikkakunnan toimijalta! Paikkakunnan kokoa kuvaa se, että yhden risteyksen aluella sijaitsevat Timespanin lisäksi ainoat avoinna olleet ravintola, hotelli ja kioskimainen ruokakauppa.

Timespan valko-keltaisessa talossa. Tien toisella puolella sijaitsevat hotelli ja ravintola, jossa saimme kuulla paljon paikallisjuttuja ravintolan turkkilaiselta omistajalta. Spar kuvan vasemmassa laidassa. Ylämaalainen maalaismaisema alkaa heti Timespanin takana virtaavan joen takaa.

Vapaaehtoistoiminnan varjopuolet

Skotlannissa moni kulttuuriperintötoiminta jäisi tekemättä, jollei olisi aktiivisia vapaaehtoisia ja lahjoitusvaroja. Kaikissa vierailukohteissa oli selkeät ohjeet, miten toimintaa voi tukea lahjoituksilla verkossa tai paikan päällä. Vapaaehtoistoimintaa näimme niin Timespanin kerhohuoneessa (iäkkäitä sukututkijoita asiakkaiden mysteerien kimpussa), Strathpefferin vanhan rautatieaseman yhteisöpuodin tiskin takana kuin Highland Folk Museumissa kohteita esittelemässä.

Lahjoituspyyntö Timespanin vessakopin seinällä.

Highland Folk Museum on Britannian vanhin ulkoilmamuseo. Näimme museoalueella valtavasti potentiaalia, mutta olimme aika eksyksissä ilman taustatietoa skotlantilaisesta elämäntavasta. Vain muutamassa valtavan alueen rakennuksista oli kyltti ja digitaalisesta oppaasta löytyi vain viisi kohdetta. Piipahdettuamme 1700-lukua esittelevässä olkikattoisten rakennusten kylässä näimme silmissämme kaikki ne markkinat ja muut tapahtumat, joita siellä varmasti järjestetään. Meidät pois saattanut nuori opas kuitenkin totesi ykskantaan, ettei siellä mitään järjestetä.

Folk Museumiin ensimmäisenä siirretty, saaristolaisrakentamista esittelevä rakennus oli saanut eteensä kyltin.

1700-luvun mallinnettu kylä, jossa oli joitakin toiminnallisia pisteitä, mutta kuulemma ei tapahtumia.

Vapaaehtoistoiminnallakin on rajansa ja samoja haasteita kuin Suomessakin. Olimme kuitenkin kaikki samaa mieltä, että yhteisökeskeisyys ja palveluhalu oli aivan poikkeuksellisella tavalla rakennettu sisään kulttuuriperintötoimijoiden toimintaan. Historiaa käytettiin voimavarana tässä päivässä; Jacqui Aitkenin sanoin: We do have a voice and we use it! Koko Timespanin toimintafilosofia on ihailtavasti kuvattu julisteeseen ja museokeskus kuvaa itseään toiminnan ja muutoksen museoksi. Näistä teemoista on kiinnostavaa kuulla lisää Suomen näkökulmasta Museoalan teemapäivillä marraskuussa!

Tasa-arvoa, kestävää kehitystä, saavutettavuutta, yhteistyötä ja paikallisuutta korostava Timespanin ”mission statement”.

Matkakertomuksen kirjoitti opintovapaalla Espoon kaupunginmuseosta oleva museolehtori Tiina Hero, Pedaalin varapj.

26.10. Mitä kuuluu vapaaehtoisille museoissa?

17 lokakuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Tervetuloa torstaina 26.10. Pedaalin syksyn kolmanteen Mitä kuuluu -etäiltapäivään klo 14:30-16:00.

Tällä kertaa tutustumme vapaaehtoisiin museoissa! Ota kuppi kuumaa ja istahda kuuntelemaan alustuksia ja keskustelemaan aihepiiristä muiden yleisötyön ammattilaisten kanssa. Alustukset:

Rasmus Ruohola, Opiskelijakulttuurimuseo, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta: Vapaaehtoisen vuosi

Liisa Poskiparta, Tekniikan museo: Asiakaslähtöinen vapaaehtoistyön konseptointi

Mukaan mahtuisi vielä kolmas alustus – ilmoittaudu rohkeasti (info@pedaali.fi)! Syksyn ohjelman löydät Pedaalin nettisivuilta:

https://pedaali.fi/ajankohtaista/

Tapahtuma on vain jäsenille. Liity jäseneksi täältä

Mitä kuuluu -iltapäiviä ei tallenneta. Tervetuloa mukaan!

Pedaalin jäsenilta Malvassa

5 lokakuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Tervetuloa viettämään iltaa yleisötyöntekijöiden kesken ja tutustumaan
keväällä 2022 avattuun Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvaan
keskiviikkona 8.11. klo 17–20.

Aikataulu:
Klo 17–19 Tutustuminen Tulevaisuuden puutarha -näyttelyyn ja työpajailua
näyttelyn hengessä
Klo 19–20 Pientä syötävää ja juotavaa

Osallistujamäärä: max. 20 henkeä.

Tapahtumaan on ilmoittautuminen. Varmista paikkasi ja ilmoittaudu ajoissa tästä

***

Tulevaisuuden puutarha -näyttely (6.10.2023 ‐ 3.3.2024)

Malvaan luodussa puutarhassa risteävät romanttinen luontokäsityksemme ja
vaihtoehtoinen tulevaisuuden näkymä. Tulevaisuuden puutarha tuo yhteen
kolme taiteilijaa, joiden työskentelyä yhdistää vahva materiaalisuus,
kehollisuus sekä luontosuhteemme tutkiminen. Kuvanveistäjä Emma Helteen
(s. 1979) runsaat ja ilakoivat keraamiset veistokset nostavat
valokeilaan taidehistorian sivuhenkilöitä. Tamara Piilola (s. 1977)
tunnetaan rehevistä luontomaalauksistaan, jotka kuljettavat katsojan
keskelle suloisinta loppukesän päivää. Pia Sirén (s. 1982) luo
puolestaan paikkasidonnaisia maisemallisia installaatioita, jotka
rakentuvat usein muovipressuista ja rakennustelineistä. Kolmen
taiteilijan Malvaan luomassa puutarhassa risteävät romanttinen
luontokäsityksemme ja vaihtoehtoinen tulevaisuuden näkymä, jossa luonto
on ihmisen valmistamista materiaaleista rakennettu.

Tarkastelussa yleisötyön vastuullisuus – Yleisötyöpäivät Mäntässä 6.–7.9.2023

1 lokakuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Ajankohtainen aihe, Serlachius-museoiden hienot puitteet ja mahdollisuus tavata kollegoita houkuttelivat paikalle noin 70 yleisötyöntekijää eri puolilta Suomea. Pedaali osallistui Yleisötyöpäiville neljän hallituslaisen voimin. Puheenjohtaja Tuuli Uusikukan lisäksi mukana olivat hallituksen jäsenet Iisa Aaltonen, Nina Talvela ja Jenni Siltainsuu. Tässä tekstissä nostetaan esille ajatuksia herättelevimpiä esityksiä. Koko ohjelma on tutustuttavissa Museoliiton sivuilla.

Ekologisesti kestävää yleisötyötä

Ensimmäisenä seminaaripäivänä ohjelma keskittyi vastuullisuuteen ennen kaikkea ympäristön näkökulmasta. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön (OKKA-säätiö) suunnittelupäällikkö Erkka Laininen puhui kestävää tulevaisuutta rakentavasta sivistyksestä ja pohti museoiden roolia tässä. Lainisen mukaan tarvittaisiin kulttuurinen muutos ja uudenlainen tapa ymmärtää ihmisyyttä yhdenvertaisena osana ympäröivää maailmaa. Näiden muutosten aikaansaamisessa museoilla ja erityisesti museoiden tekemällä museopedagogisella työllä on suuri merkitys.

Suunnittelija Anni Granroth (Luonnontieteellisen keskusmuseo LUOMUS) käsitteli puheenvuorossaan museoita ympäristökasvattajina ja herätteli yleisöä muun muassa pohtimaan käsityksiään luonnosta. Mitä on luonto? Mikä taas ei ole luontoa? Kaikki elämä on kietoutunut yhteen, mutta eri lajien väliset suhteet eivät ole neutraaleita: ihmislajilla on valta tuhota ja korjata.

Puheenvuoroihin mahtui myös konkreettisia esimerkkejä museoiden tekemästä ympäristökasvatustyöstä muun muassa Hyvinkään taidemuseosta, Työväenmuseo Werstaalta sekä Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton MAPPA.fi-sovelluksesta, joka kokoaa yhteen ympäristökasvatuksessa hyödynnettäviä materiaaleja muun muassa museoilta. Päivän aihe sai aikaan vilkasta keskustelua, ja näissä kuultiin tiukkojakin puheenvuoroja koskien vallanpitäjien hitautta saada näkyvää muutosta aikaan.

Erkka Lainisen puheenvuoro. Kuva: Iisa Aaltonen.

Sosiaalinen vastuullisuus

Toinen seminaaripäivä oli omistettu sosiaaliselle vastuullisuudelle. Museoiden roolista sosiaalisen vastuullisuuden suunnannäyttäjinä puhui Aura Linnapuomi Kulttuuria kaikille -palvelusta. Osana esitystään Linnapuomi haastatteli kokemusasiantuntija Eeva Lahtista taloudellisesta saavutettavuudesta ja osallisuudesta.

Sosiaalinen vastuullisuus on syrjinnän ehkäisyä sekä moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inkluusion huomioimista. Sosiaaliseen vastuullisuuteen sisältyy oikeus terveyteen, turvallisuuteen, sivistykseen ja yksityisyyteen. Museoilla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi nostamalla esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, moninaistamalla kerrottuja tarinoita, moninaisella rekrytoinnilla sekä edistämällä osallisuutta, kielitietoisuutta ja saavutettavuutta.

Yleisötyötä ja yhteisöllistä työtä monikulttuurisessa ja -kielisessä ympäristössä käsitteli yleisötyövastaava Pia Nikula Saamelaismuseo Siidasta. Nikula kertoi kokoelmien ja valokuvien kontekstitietojen keräämisestä, jota oli tehty eri puolilla Saamenmaata järjestetyissä tilaisuuksissa.

Lorna Simpsonin näyttely Haze Serlachius-museo Göstassa. Kuva: Iisa Aaltonen

Serlachius-museoiden yleisönä

Luento-ohjelman lisäksi päivien osallistujat pääsivät tutustumaan Serlachius-museoiden yleisötyöhön. Asiantuntevat oppaat johdattivat yhtiön historiaan ja kokoelmien helmiin Gösta Serlachiuksen rakennuttamassa Joenniemen kartanossa sekä tämän yhteyteen vuonna 2014 avautuneen puupaviljongin nykytaidenäyttelyihin. Museorakennus Göstan ohella kierroksella pääsi myös kurkistamaan Melasjärven rannalle rakennettuun Taidesaunaan. Taidesauna oli monien osallistujien mielestä huikean hieno elämys!

Näkymä taidesaunan terassilta. Kuva: Iisa Aaltonen

”Hands on” -osuuteen sisältyi myös tutustumista paperin valmistuksen maailmaan työpajassa sekä G. A. Serlachiuksen elämään mysteeripelin kautta ja erilaisten taitojen harjoittelemista 1800-luvun lopun apteekissa. Hauskalla draamaopastuksella etsittiin G. A. Serlachius Oy:n palvelukseen uusia työntekijöitä erilaisiin tehtäviin. Vuotta 1951 eläneen yhtiön edustajan kärkkäät kommentit 2020-luvun elämänmuodoista ja osallistujien vaatetuksesta rakensivat humoristisen pohjavireen, joka kantoi läpi opastuksen. Samalla yhtiön ja pääkonttorin historia tulivat tutuiksi.

Paperinvalmistustyöpajassa. Kuva: Iisa Aaltonen

Vuoden museopedagoginen teko 2023

Pedaali sai jakaa vuoden museopedagogisen teon palkinnon yleisötyöpäivillä. Vuoden teoksi valittiin Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -hanke ja kunniamaininta päätettiin jakaa TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle.

Gallen-Kallelan Museo sijaitsee meren rannalla Espoossa Akseli Gallen-Kallelan perheen kodissa ja taitelija-ateljeessa. Museossa on esitelty 1960-luvulta saakka Gallen-Kallelan elämäntyötä. Monet muistavat pitkään esillä olleet Afrikasta tuodut esineet eksoottisina kuriositeetteina.

Maaliskuussa 2023 avautuneen Paluu Keniaan -näyttelyn valmistelutyössä otettiin uudeksi näkökulmaksi nykykenialaisten ajankohtaiset näkemykset. Hankkeen kenialaistaustainen yhteisökoordinaattori kokosi työpajaosallistujat, jotka valitsivat näyttelyn etnografiset esineet sekä osan taideteoksista. Työpajan osallistujien haastatteluja käytettiin saliteksteissä ja näyttelykirjassa, ja ne tallennettiin museon kokoelmaan. Haastatteluaineisto toimii ylisukupolvisen tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille.

Hanke tuotettiin kokonaan yleisötyönä, vuorovaikutuksessa kenialaistaustaisen yleisön kanssa. Koko museo seisoi uudenlaisten valintojen takana prosessin ajan. Hanke kattoi laajasti museon eri toiminnot ja on hieno esimerkki siitä, miten perusteellisesti mietitty ja hyvin tehty yleisötyö hyödyttää koko museo-organisaatiota ja tukee museon eri toimintoja.

Museopedagogisen teon valinnasta käytiin tänäkin vuonna runsaasti keskustelua Pedaalin hallituksessa. Päädyimme monen hienon teon joukosta antamaan kunniamaininnan tamperelaiselle TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle, joka on suunnattu muistisairaille ja heidän läheisilleen. Erityisesti meihin teki vaikutuksen sote-alan kanssa onnistuneesti tehty pitkäjänteinen yhteistyö, joka vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja hyödyntää museoiden mahdollisuuksia ja yleisötyön ammattitaitoa monipuolisesti. Theseuksesta voit lukea lisää Tatamurin konseptoinnista. Onnea voittajille!

Voittajat museo Gustafin portaikossa. Kuva: Iisa Aaltonen

Kirjoittajat: Iisa Aaltonen ja Tiina Hero / Pedaalin hallitus

MAL& Pedaali: Äänenkäyttökoulutus 28.11.2023

25 syyskuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Jäsenkoulutus: Hyvinvointia äänelle museo- ja kulttuuriperintöalan työssä

Äänenkäytön kouluttaja Minna Laukkanen opastaa osallistujat terveeseen ja viestinnällisesti tarkoituksenmukaiseen äänenkäyttöön. Koulutus on suunniteltu erityisesti opastustehtävissä ja yleisötöiden parissa työskenteleville museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisille. Koulutus soveltuu myös alan tutkijoille ja asiantuntijoille sekä alalle opiskeleville. Mukaan ovat tervetulleita kaikki aihepiiristä kiinnostuneet jäsenet!

Koulutukseen osallistuvilla on mahdollisuus osallistua ennakkokartoitukseen ennen 28.11. klo 13-16 järjestettävää toiminnallista etäluentoa. Koulutukseen osallistuvat saavat myös käyttöönsä kouluttajan verkkoalustalla olevat materiaalit, joita voi käyttää tukena itsenäisessä äänenkäytön harjoittelussa.Koulutukseen järjestetään ennakkoilmoittautuminen, joka avataan myöhemmin syksyllä.

Lisätiedot:
Järjestökoordinaattori Tuulia-Tuulia Tummavuori
tuulia-tuulia.tummavuori@museoalanammattiliitto.fi

28.9. MItä kuuluu LGBTQIA-historialle museoissa?

26 syyskuun, 202320 syyskuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Tervetuloa torstaina 28.9.2023 Pedaalin syksyn toiseen Mitä kuuluu -iltapäivään klo 14:30-16:00. Aiheena on LGBTQIA-historia museoissa. Tapahtuman on vain jäsenille. Tietoa jäseneksi liittymisestä löydät täältä.

OHJELMA:

Homokotkien pesimäpuuhat ja muita uutisia.

Emilia Laulainen, tuottaja, museopedagogi, Postimuseo

Aikku Meura, tapahtumakoordinaattori, Päivälehden museo

Taidekoti Kirpilän queer-opastukset.

Pia Hyttinen, amanuenssi, Taidekoti Kirpilä

Sateenkaarihistoriakuukausi museossa – mahdollisuuksia ja haasteita.

Kaura Raudaskoski, koordinaattori ja järjestösihteeri

Sateenkaarihistorian ystävät ry

Tartu tarinaan! Museo eläväksi pelillistämisen keinoin – koulutuspäivän 10.10.2023

15 syyskuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Pedaalin ja Trafiikki ry:n maksuton koulutuspäivä 10.10.2023

Pedaali ry ja Trafiikki-museot ry järjestävät Tartu tarinaan! Museo eläväksi pelillistämisen keinoin – koulutuspäivän 10.10.2023 Tampereella Museokeskus Vapriikissa klo 9:30-16:45. Maksuttoman päivän aikana kuullaan salamapuheenvuoroja ja lyhyitä luentoja museotyön elävöittämisestä mm. draaman ja pelien keinoin. Samalla tutustumme haasteisiin ja ratkaisuihin, joita elävöittävään museotyöhön liittyy. Iltapäivän työpajoissa kuultua ja opittua päästään kokeilemaan käytännön tasolla.

Puhumassa tapahtumassa ovat mm. pelisuunnittelija Mike Pohjola ja 1600-luvun käräjäoikeuden pöytäkirjoihin perustuneen Talvikäräjät -liveroolipelin järjestänyt FT Jenni Lares. Päivän ohjelman kokonaisuudessaan löydät tämän viestin lopusta.

Iltapäivällä järjestetään kolme työpajaa, joista kukin ilmoittautunut pääsee osallistumaan kahteen. Valitse ilmoittautumisen yhteydessä, mitkä kaksi pajaa kiinnostavat sinua eniten. Pyrimme jakamaan pajapaikat osallistujien toiveiden mukaan.

Mukaan mahtuu 50 osallistujaa.

Ilmoittaudu mukaan tästä:

https://forms.gle/D5MH1PQekUk9be4v8

Kaikille avoin ilmoittautuminen alkaa 11.9. ja päättyy 1.10. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, joten varaathan paikkasi hyvissä ajoin.

Tartu tarinaan! Museo eläväksi pelillistämisen keinoin -ohjelma:

Järjestäjät: Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry ja Trafiikki-museot

Tiistai 10.10.2023 klo. 9.30-16.45

Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere

9.30-10.00

Aamukahvit, kokoustila Pellava/Rauta

10.00

Tervetulosanat, kokoustila Pellava/Rauta

10.15-11.30

Salamapuheenvuorot, kokoustila Pellava/Rauta

Kun muuan peli naapurisopua vahingoitti!

Markus Henriksson, opas, museokeskus Vapriikki

Pako kulutusyhteiskunnasta – pakoa sisältöjen ehdoilla

Inka Tuominen, projektisuunnittelija, Työväenmuseo Werstas

EduLarp opetustyössä

Asla Heikkari, tutkija, Mediamuseo Rupriikki

Digitaaliset oppimispelit museossa

Sanna Reinikainen, museolehtori, Kuopion kaupungin museot

Ilopyydys, Oulun taidemuseon kokoelmanäyttelyn pakopeliseikkailu

Laura Lampinen, museolehtori / projektipäällikkö, Oulun museo- ja tiedekeskus

12-13

Omakustanteinen lounas, ravintola Valssi

13-15

Iltapäivän työpajat, ilmoittautuessa valitse 2 kpl. Yksittäisen pajan kesto on n. 1 tunti. kokoustila Pellava/Rauta

EduLarp museotyön tukena

Asla Heikkari, Mediamuseo Rupriikki

EduLarp tulee sanoista Educational Live-Action Role-Playing (Game). Larp puolestaan on hahmoihin eläytymistä, vuorovaikutusta pelaajien kesken ja improvisaatiota ilman yleisöä. Käymme läpi, miten tätä voi hyödyntää museotyössä. Halutessaan ryhmä pääsee myös kokeilemaan lyhyttä peliä.

Museodraama-työpaja

Maiju Eronen, Somana ry/Museonautit

Pelisuunnittelun perusteet

Pelisuunnittelija, kirjailija Mike Pohjola

Käymme läpi erityyppisiä pelejä sekä pelisuunnittelun perusteita ja pohdimme, milloin pelit ovat hyvä lisä museotyöhön – ja milloin eivät.

15-15.30

Iltapäiväkahvit, kokoustila Pellava/Rauta

15.30-16.30

Puheenvuorot, Vapriikin auditorio

Itämeren rehevöityminen ja zombit

pelisuunnittelija, kirjailija Mike Pohjola

Pelissä vuorovaikutteisuus on keskiössä ja liveroolipelissä vuorovaikutuksen pitäisi tapahtua fyysisessä maailmassa osallistujien välillä eikä esimerkiksi pelilaudalla. Itämeren rehevöityminen taas johtuu sinilevästä eli syanobakteerista, joka ei ole tunnettu pelillisyydestään. Kun Goethe-instituutti päätti rahoittaa kahdeksan larpin kiertueen rehevöitymisestä, piti ratkaista, miten monimutkaisen biokemiallisen prosessin kanssa voi olla fyysisessä vuorovaikutuksessa.

Talvikäräjät – tutkimuksesta peliin ja takaisin

FT Jenni Lares

Miten suunnitella historiallinen larppi ja pelillistää historiaa? Tutkija Jenni Lares kertoo hankkeestaan, jossa 1600-luvun tuomiokirjojen pohjalta suunniteltiin aikuisille suunnattu liveroolipeli. Lisäksi Talvikäräjät-hankkeessa tutkittiin historialarppien suunnittelua ja pelaajien kokemuksia niistä.

16:45

Päätössanat, ohjelma päättyy

Taidemuseo etsii paikkaansa

14 syyskuun, 2023 kirjoittaja pedaali

August Schaumanin raportti 1800-luvun suomalaisen taidekentän tilasta ei paljoa lupaillut.
”Meillä ei voitu osallistua kaikkiin mahdollisiin yhdistyksiin, … , ei ollut koskaan kuultavissa matkasaarnaajia, ei ollut minkäänlaista luistelukerhoa, ei ollut edes pieniä ompeluseuroja eikä lukupiirejä – mutta sen sijaan harrastettiin niin sanottua seurustelua ja sitä hyvin laajassa mitassa”.

Suomessa lähinnä sisustettiin koteja, tilattiin alttaritauluja kirkkoihin ja maalautettiin
muotokuvia perheestä. Zachris Topelius yltyi väittämään, että maasta ei löytynyt maalauksia kuin verhoista ja tapeteista.

Apu oli kuitenkin oven takana. Vuonna 1846 perustettiin Suomen Taideyhdistys, joka
Topeliuksen sanoin ”onnistui luomaan taide-elämän Suomeen miltei tyhjästä”.

Taiteen avulla haluttiin sivistää ennen kaikkea työläisiä, joiden katsottiin olevan kuin ”tyhjiä
astioita, jotka täyttyvät joko taiteesta ja valistuksesta tai alkoholista ja turmelluksesta”. Usko
valistuksen voimaan oli vankka. ”Mitä taiteen hyväksi tehdään, se tehdään kansakunnan
kunniaksi, sen nimen säilyttämiseksi jälkipolville. Kaikki suuret kansakunnat ovat
kunnioittaneet taiteilijoita hienoimpina saavutuksinaan.”

Ateneum-rakennuksen avaaminen vuonna 1888 oli iso askel. Liiankin iso, sillä odotukset olivat kovin korkealla. Yleisön pettynyt tyytymättömyys tuli julki vain viisi viikkoa avaamisen jälkeen. Ja jatkuva valitus oli kulkeva mukana vuodesta toiseen.

Gustaf Strengell Ateneumin intendenttinä 1910-kuvun alussa merkitsi neljän vuoden ajaksi
suuria muutoksia. Lähtökohtana oli kaikessa radikaalisuudessaan vanhan taidehistoriallisen mallin korvaaminen yleisöystävällisyydellä. Tarvittiin aivan uudenlainen museoammattilainen. Luova museotyöntekijä ymmärsi, että taidemuseo ilman hyvin hoidettua yleisöä jäi varastoksi.

Opetusnäyttelyitä, valtakunnallisia kiertonäyttelyitä, alennettuja halpispäiviä, laajennettuja
aukioloaikoja. Tulokset olivat vaikuttavat: Strengellin intendenttikauden ensimmäinen vuosi
oli kautta aikojen vilkkain, 25 121 kävijää kaksinkertaisti kaikki aikaisemmat ennätykset.

Gustaf Strengell. Goodwin / Museovirasto.

Strengell julkaisi museofilosofiastaan tulisieluisen, innostavan lehtikirjoituksen, jossa nimitti
vallitsevaa museota kvantiteettimuseoksi yleisönään lähinnä alalle vihkiytyneet tutkijat.
Kvantiteettimuseosta oli siirryttävä kvaliteettimuseoon. Strengellin kirjoitusta seurasi
hiljaisuus. Suomalainen taidemuseolaitos ei ollut kiinnostunut.

Strengellin toimikauden jälkeen museo palasi takaisin vanhaan. Kovin huonolla menestyksellä. Kuvanveistäjä Alpo Sailo aloitti lehtikirjoitusten sarjan, jossa puututtiin museon yleiseen epäjärjestykseen, onnettomaan ripustukseen, puutteellisen tiedon määrään, vähäisiin aukioloaikoihin ja teosten rikkinäiseen kuntoon. Intendentti Torsten Waenerberg katsoi, ettei arvosteluun juuri ollut aihetta. ”Minkä sille voi, että ihmiset ovat sellaisia vandaaleja.”

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Julius Ailio summasi suomalaisen museolaitoksen tasoa. Hän oli huolissaan sosiaalisen tehtävän heikosta kehittymisestä. Vasta sen kautta museosta muodostuisi se kansansivistyslaitos, jossa ”niin vanha kuin nuori voi saada elävän ja samalla huvittavan yleistajuisen kuvan kulttuurikehityksestä”.

Yleisöä tuli hoitaa aivan yhtä suurella huolella ja vakavuudella kuin esineistöä. Keinot olivat Strengellin tapaan moneen kertaan pohditut: pidennetyt aukioloajat, kunnolliset kansantajuiset luettelot, hyvä muuntautumiskykyinen opastustoiminta, pieniä syventäviä julkaisuja, lasten toimintaa. Museo oli näet jättänyt yleisönsä selviämään museossa yksin: ilman asianmukaista ohjausta ja opastusta kävijät jäivät taiteen edessä ymmälleen.

Vierailijoita Ateneumissa 1932. Valokuvaamo Pietinen / Museovirasto.

Fredr. J. Lindströmin lomakurssimuistiinpanot vuodelta 1904 ovat varhainen dokumentti
opastustoiminnan alkuajoilta. Kymmenissä käsinkirjoitetuissa liuskoissa Lindström johdatteli kuulijansa taiteen sosiaaliseen tehtävään. Hän oli kansanvalistaja, jolle oli tärkeää nähdä ohi taideteoksen esittävän aiheen. Yhä uudelleen toistuivat yksinkertaiset kysymykset: ”Mitä tunteita herättää meissä tämä taulu? Mitä on taiteilija tehnyt niiden herättämiseksi?”

Mikseivät museot sitten edelleenkään, vuosikymmenten toiminnan jälkeen oikeasti kiinnostaneet yleisöä? Aika monella oli vastaus valmiina. Ne olivat liian sidoksissa menneisyyteen. Arvostelua herätti myös museorakennuksen palatsimainen luonne ja juhlava portaikko.

Ratkaisu ongelmaan oli hyvin yksinkertainen: uusi rakennus, Alvar Aallon suunnittelemana
Töölönlahden rannalle. Ateneumin voisi purkaa poiskin. Se oli tehtävänsä tehnyt, keskustan
tontille löytyi tehokkaampaakin käyttöä.

”Aalto ripotteli suunnitelmaansa Hesperianpuiston rantaan, täyttömaalle, monumentaalirakennusten sarjan. Riviin tulivat muiden muassa uusi pääkirjasto, taidemuseo, teatteri, ooppera, kaupunginmuseo ja Suomen Akatemian talo.” – Marja Salomaa, HS

Kurkista Alvar Aallon keskustasuunnitelmaan Helsingin Sanomien artikkelissa.

Tulevaisuuden museon ajateltiin voivan hyvin olla taiteilijoiden käyttöön asetettu,
monipuolisin teknisin välinein varustettu tila. Siinä ei taidehistoriallista henkilökuntaa
tarvittaisi, insinöörejä kyllä. Vanhasta museomallista haluttiin siirtyä vallan pois, kohti vapaata luovuutta. Sellaista missä yleisö voisi musisoida, maalailla tauluja ja keitellä vaikka ruokaa ihan omien toiveittensa innoittamana.

Kirjoittanut: Marjatta Levanto, taidehistorioitsija, tiedekirjailija, Suomen taidemuseokentän
ensimmäinen museopedagogi.

Päiväkotilapsia Ville Vallgrenin näyttelyssä 1980. Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo.

Nykypäivän museoiden yleisötyöstä eivät musisointi, taulujen maalailu ja ruoan keittely ole
kovinkaan kaukana. Museopedagogit tosin eivät pääasiassa ole insinöörejä. Lindströmin
opastuksia hahmottelevista muistiinpanoista kesti lähes 70 vuotta ennen kuin Ateneum sai
ensimmäisen museopedagogian ammattilaisensa, museolehtori Marjatta Levannon vuonna
1973. Alvar Aallon kulttuurirakennusten sarjasta Töölönlahdella toteutuivat vain Finlandia-
talo ja Ooppera. – toim.huom.

Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan hanke on Vuoden museopedagoginen teko 2023

6 syyskuun, 2023 kirjoittaja pedaali

Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -hanke on Vuoden museopedagoginen teko 2023

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry on valinnut espoolaisen Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -näyttelyn Vuoden museopedagogiseksi teoksi vuonna 2023. Vuosittain jaettavalla palkinnolla Pedaali ry nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia panostuksia suomalaisten museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan.

Paluu Keniaan -hankkeessa tavoiteltiin vastavuoroisuutta ja antikoloniaalisten käytäntöjen tuomista museotyön arkeen yhdessä Suomessa asuvien kenialaistaustaisten henkilöiden kanssa. Hankkeessa luotiin näyttely, joka ei toista vanhaa narratiivia Akseli Gallen-Kallelan Kenian matkasta, vaan nostaa esiin nykykenialaisten ajankohtaisia näkemyksiä. Hankkeen kenialaistaustainen yhteisökoordinaattori kokosi työpajaosallistujat, jotka valitsivat näyttelyn etnografiset esineet sekä osan taideteoksista. Työpajan osallistujien haastatteluja käytettiin saliteksteissä ja näyttelykirjassa ja ne tallennettiin Gallen-Kallelan Museon kokoelmaan. Haastatteluaineisto toimii ylisukupolvisen tiedon siirtäjänä Suomessa syntyneille kenialaistaustaisille henkilöille. Näyttely on osoittanut, että vaikeitakin historiallisia aiheita voidaan käsitellä museoissa uusista näkökulmasta, yhteisöjä yhdistävällä tavalla. Hanke tuotettiin kokonaan yleisötyönä, vuorovaikutuksessa kenialaistaustaisen yleisön kanssa. Koko museo seisoi uudenlaisten valintojen takana prosessin ajan. Näyttely sai tukea Espoon kaupungilta sekä Koneen Säätiöltä.

Pedaali ry perustelee palkinnon saajan valintaa seuraavanlaisesti:

Paluu Keniaan -hankkeessa on rohkeasti tavoitettu uusi asiantuntijayleisö ja onnistuttu yhdessä tekemisessä monimutkaisen ja haastavan aiheen tiimoilta. Museossa kuunneltiin ennakkoluulottomasti ja aidosti kenialaistaustaisia asiantuntijoita. Hanke osoitti, kuinka yleisön kanssa tehdyn yhteistyön avulla kokoelmatietoja voidaan täydentää ja tietoa tallentaa myös tulevaisuuden suomalaisia varten. Hanke kattoi laajasti museon eri toiminnot ja on hieno esimerkki siitä, miten perusteellisesti mietitty ja hyvin tehty yleisötyö hyödyttää koko museo-organisaatiota ja tukee museon eri toimintoja.

Kunniamaininta TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle

Lisäksi Pedaali ry antaa kunniamaininnan tamperelaiselle TATAMURI® museossa -ryhmätoiminnalle, joka on suunnattu muistisairaille ja heidän läheisilleen. TATAMURI® (Taidetta ja tarinoita muistisairaan rinnalla) -menetelmän tavoite on lisätä muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia, kommunikointia ja ryhmäytymistä. Menetelmän käyttö tukee sairastuneiden identiteettiä ja tarjoaa omaisille vertaistukea. Menetelmän ovat alun perin kehittäneet ryhmätaideterapeutit Tiina Butter ja Marjatta Hiltunen. Tapaamisia on toteutettu Konkarit – ikäihmisten museopalveluna tamperelaisissa museoissa. Tapaamisessa muistisairaat ja läheiset tutustuvat ohjaajan kanssa näyttelyyn ja keskustelua jatketaan taidetyöpajassa hyödyntäen museoiden näyttelyissä nähtyjä valokuvia, esineitä, tuoksuja ja ääniä. Päähuomio ei ole muistisairaudessa vaan elämässä, jossa voi kokea elämyksiä ja oppia uutta. Osallistujat ovat iloinneet uusista ystävyyssuhteista sekä kokeneet pienryhmätoiminnan tunnelman helpottavan arkea.

TATAMURI® museossa saa Pedaali ry:n kunniamaininnan sydämellisesti ja kunnianhimoisesti taiteen ja sote-alan välimaastossa tehdystä merkittävästä työstä. Hanke on hieno esimerkki siitä, miten museot voivat palvella hyvin erilaisia ja eri ikäisiä yleisöjä uudenlaisen yleisötyön keinoin ja yhteistyön avulla.

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto

Tunnustuspalkinto jaetaan nyt kahdeksannentoista kerran Suomen Museoliiton Yleisötyöpäivillä 6.9.2023 Mäntässä. Palkinto sisältää kunniakirjan ja Hanna Kaisa Vainion suunnitteleman kiertopalkinnon, Liitelijä – Girddášit -veistoksen. Palkinnon saajaa voi ehdottaa kuka tahansa. Yhdistyksen hallitus valitsee voittajan saatujen ehdotusten joukosta. Tänä vuonna palkintoa tavoitteli yhteensä 14 ehdokasta. Kaikki ehdokkaat ja aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.pedaali.fi. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n tavoitteena on edistää museopedagogista toimintaa, vahvistaa museoiden yleisötyötä tekevien ammatillista identiteettiä ja arvostusta sekä tukea jäsentensä ammatillista kehittymistä. Yhdistys toimii alan keskustelufoorumina ja tarjoaa jäsenistölleen koulutusta ja verkostoja.

Lataa tiedote PDF-muodossa tästä

Lisätietoja:

Tuuli Uusikukka
Pedaali ry:n puheenjohtaja
tuuli.uusikukka@museoleikki.fi
+358 50 5503911

Minna Turunen
Museolehtori Gallen-Kallelan Museo
minna.turunen@gallen-kallela.fi
+358 10 406 8846

Lila Heinola
Museolehtori Tampereen kaupunki
lila.heinola@tampere.fi
+358 40 806 3079