Vuoden museopedagoginen teko 2026 -palkinnon ehdokkaat

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto myönnetään museopedagogiaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen kuluneen vuoden aikana. Pedaali haluaa palkinnolla nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia satsauksia museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan sekä lisätä alaan liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.

Vuonna 2026 ehdotuksia Vuoden museopedagogiseksi teoksi tuli 20. Ehdotuksista Pedaalin hallitus on valinnut seitsemän finalistia. Palkinnon saaja julkistetaan 6.-7.10. Torniossa järjestettävillä Suomen Museoliiton Yleisötyöpäivillä. 

“Ehdotukset olivat ajankohtaisia, koska ne vastasivat tämän päivän tarpeisiin vahvistamalla osallisuutta, saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja medialukutaitoa. Ne myös uudistivat museopedagogiikkaa osallistavilla ja elämyksellisillä tavoilla sekä tavoittivat uusia yleisöjä”, toteaa Pedaalin hallituksen puheenjohtaja Inka Yli-Tepsa.

Vuoden museopedagoginen teko 2026 -finalistit:

  1. Tampereen museot: Konkarimuskari

Konkarimuskariin osallistuvat seniorit, joita kiinnostaa laulaminen ja musiikki. Kynnys osallistumiseen on matala, sillä osallistujilta ei edellytetä pitkää uraa kuorolaulajana tai karaokekuninkaallisena. Pienessä ryhmässä ääneen pääsevät monenlaiset äänet sekä laulajina että tarinankertojina. Konkarimuskari edistää osallistujien hyvinvointia, sillä se mahdollistaa osallisuuden tunteen ja rohkaisee itseilmaisuun. Museoaineistot ja näyttelyt punoutuvat luontevaksi osaksi Konkarimuskarin toteutusta.

  1. Lönnströmin taidemuseo: Big Botanic -teos ja siihen liittyvä yleisötyö Raumalla 

Pia Sirénin Big Botanic oli Lönnströmin taidemuseon seitsemäs Lönnström-projekti ja suurikokoinen osallistava veistos, joka tarjosi kävijöille immersiivisen kokemuksen kukoistavasta kasvitieteellisestä puutarhasta keskellä loka-marraskuun pimeyttä. Teos rakennettiin arkisista rakennusmateriaaleista, kuten pressuista, puutavarasta ja letkuista, ja sen koko oli noin 500 neliömetriä sekä korkeus 12 metriä. Yleisötyö oli mukana teosprojektissa alusta alkaen, ja se otettiin huomioon teoksen suunnittelussa.

Teoksen takaosaan tehtiin työpajatila non-stop työpajaa varten. Veistoksessa järjestettiin maksuttomia konsertteja, opastuksia, taiteilijatapaamisia ja työpajoja, jotka olivat tärkeä osa teoksen suunnittelua ja toteutusta.  Kahden kuukauden aikana Big Botanic keräsi 11 630 kävijää ja tavoitti laajasti eri ikäryhmiä, myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät tavallisesti käy taidenäyttelyissä. Suuren suosion ansiosta teoksesta muodostui koko Rauman yhteinen tapahtuma, joka vahvisti paikallista yhteisöllisyyttä ja nousi merkittäväksi kulttuuri-ilmiöksi.

  1. Sagalundin museo: Lastenkirja ’Ada ja kasvien kuiske’ sekä siihen liittyvä toiminnallinen kiertonäyttely ’Kasvien kuiske’

Ada ja kasvien kuiske -kirja nostaa esiin teeman, josta ei aiemmin ole tehty lastenkirjoja eikä juuri muutakaan yleistajuista materiaalia. Taito ’lukea maisemaa’ ja sen kulttuurihistoriallisia kerroksia auttaa ymmärtämään ihmisen toiminnan vaikutuksia maisemaan sekä tuo oman lähiympäristön historian konkreettisella tavalla lähelle. Reetta Niemelän ja Karoliina Suoniemen kiehtovassa tarinassa päähenkilö Ada alkaa ymmärtää kasvien kuisketta ja yhtäkkiä perinnemaisemien elävät kasvit kertovat hänelle ihmeellisellä tavalla ihmisten elämästä jopa tuhansien vuosien takaa. Houkutteleva tarina ja Sanna Pelliccionin kuvitus yhdistettynä tietoteksteihin innostavat tutkimaan oman lähimaiseman historiaa ja arvostamaan niin rakennettua kulttuuriympäristöä kuin perinnebiotooppejakin uusin silmin. 

  1. Käsityön museo: Aistinvarainen -näyttely

Näyttely haastoi perinteisen museokokemuksen nostamalla katseaistin sijaan tuntoaistin keskeiseksi tavaksi kohdata taidetta. Moniaistinen toteutus teki näyttelystä saavutettavamman erityisesti näkövammaisille ja neuroepätyypillisille kävijöille, jotka pystyivät kokemaan teokset tasavertaisesti muiden kanssa. Yleisö sai koskea, tunnustella, haistaa ja jopa muokata teoksia, mikä syvensi ymmärrystä taiteilijoiden käyttämistä materiaaleista, tekniikoista ja työskentelystä. Näyttely oli suunnattu kaikenikäisille, ja sen monipuoliset teemat herättivät runsaasti keskustelua eri näkökulmista. Näyttely on vielä päättymisensä jäkeenkin saanut paljon myönteistä palautetta ja jäänyt vahvasti kävijöiden mieleen.

  1. Tornionlaakson museo: Aika-arkku, Tornionlaakson museon varhaiskasvatusarkku

Tornionlaakson museo on kehittänyt Aika-arkun, matkustavan minimuseon, jonka tavoitteena on tuoda Tornionlaakson historiaa ja kulttuuriperintöä varhaiskasvatuksen ja alakoulun lasten ulottuville Suomessa ja Ruotsissa. Vanhaan kapioarkkuun koottu kokonaisuus sisältää käsinkosketeltavia pelejä, leikkivälineitä ja oppimateriaaleja, joiden avulla lapset tutustuvat muun muassa karjanhoidon kesäkenttäperinteeseen, lippokalastukseen sekä myytteihin maalaistalon arkea unohtamatta. Aika-arkun keskeinen osa on suomeksi, ruotsiksi ja meänkielellä julkaistu toiminnallisia osuuksia sisältävä kirja Antti ja Britta ajan Väylällä, joka kertoo kahden väylänvartisen lapsen elämästä 1800-luvun Tornionlaaksossa.Tornionlaakson museo – Tornedalens museum on tällä hetkellä hakemassa Tornionjoen lippokalastuksen pääsyä UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle, joten eräs Aika-arkun keskeisistä tehtävistä on myös tuoda tätä perinnettä lasten ulottuville.

  1. Median museo ja arkisto Merkki: Merkin Mediakoulun perustaminen

Merkin Mediakoulu on Median museo ja arkisto Merkin uusi toimintamalli, jossa yli 1000 nuorta vuodessa harjoittelee tärkeitä mediataitoja, kuten disinformaation tunnistamista, tekoälyn vastuullista käyttöä ja journalismin perusteita. Mediakoulu koostuu lyhyistä Mediavälähdyksistä sekä Viikon stoori -TET-jaksosta, jossa nuoret pääsevät tekemään journalismia käytännössä. Mediavälähdykset tarjoavat eri ikäryhmille suunnattuja osallistavia oppimiskokonaisuuksia, joista Operaatio Höpönpöppö on saanut erityisen hyvää palautetta. Viikon stoorissa nuorten tuottamat jutut julkaistaan paikallismedioissa, mikä tekee oppimiskokemuksesta aidon ja motivoivan. Uusi ja osallistava Mediakoulu vahvistaa nuorten medialukutaitoa ja tarjoaa mallin tulevaisuuden mediakasvatukselle.

  1. Poliisimuseon draamalliset ilmaiset opastukset: Poliisi paikalla – valta, vastuu ja virkamerkki

Poliisimuseo järjesti vuosina 2024–2025 yhteensä 30 maksutonta draamallista opastusta 13–18-vuotiaille nuorille, ja niihin osallistui 506 opiskelijaa eri oppilaitoksista. Esitykset tarjosivat perinteisestä opastuksesta poikkeavan, elämyksellisen tavan tutustua poliisin työhön, sen historiaan sekä valtaan ja vastuuseen liittyviin kysymyksiin. Nuoret osallistuivat aktiivisesti esityksiin pohtimalla erilaisia valintoja ja niiden seurauksia omassa elämässään. Opastukset tukivat myös poliisin laillisuuskasvatusta sekä herättivät kiinnostusta poliisin ammattia kohtaan. Lisäksi sisältö kytkeytyi perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmien tavoitteisiin esimerkiksi yhteiskuntaopin, historian ja eettisen ajattelun näkökulmista.

Palkintoa hakivat myös:

  1. Opetushallituksen vetämä taideteollisuusalan ammattitutkinnon uudistus ja museotekninen käsittelijä uutena tutkintonimikkeenä
  1. Turun linnan joulukalenteri 2025
  1.  Tampereen kaupunkikulttuuriyksikkö: Löytöretkiä Tampereelle – opastettu museokierros maahanmuuttaneille
  1.  Lottamuseo: Digilotta.fi -palvelu
  1.  Museo Leikki ja Tarton Lelumuseo: Leikin suoja – Mielen työkaluja museosta – Museopedagoginen hanke
  1.  Suomen valokuvataiteen museon, Pohjoisen valokuvakeskuksen ja VB-valokuvakeskuksen yhteishake:  Valokuva vaikuttaa -verkko-oppimateriaali
  1.  Yleisölähettiläät / Audience Ambassador -toiminta New Performance Turku Biennalen yhteydessä
  1.  Arktinen museo Nanoqin, Bjärgasin kotiseutumuseon ja Pietarsaaren Laivapihan yhteistyöprojekti: Museoklubi
  1.  Forum Boxin taidekasvatustoiminta: konseptuaaliset, maksuttomat taidetyöpajat lapsille ja nuorille
  1.  Sodan ja rauhan keskus Muistin ammattikoululaisille suunnattu työpaja ”Osaajat rakentavat yhteiskuntaa”
  1.  Hämeenlinnan taidemuseon ja Aalto-yliopiston yhteistyöhanke: Kehyskertomuksia: 24 fps / Reframing Cinema -näyttely
  1.  Joensuun museot: “Usko tai elä!” – Folkloristin kellari
  1.  Kemin taidemuseo, kirjasto ja lastenkulttuurikeskus: Taikir – taiteen ja tarinoiden elämyksiä erityisryhmille

28.8 Liike opastuksilla -työpajapäivä

Pedaali järjestää työpajapäivän teemalla liike opastuksilla Tampereella perjantaina 28.8.2026 klo 10–16.

Ohjelma

klo 10–11
Tanssiopastus Sara Hildénin taidemuseossa
Oppaana kuvataiteilija ja taideohjaaja Inka Hannula

klo 11–13
Omatoiminen ja omakustanteinen lounas sekä siirtymä Milavidaan
(Voit ilmoittaa kiinnostuksesi yhteiseen lounasvaraukseen ilmoittautumislomakkeella. Mahdollinen lounaspaikka Amurin museokorttelissa.)

klo 13–14
Opastus Milavidassa
Museolehtori Iita Ruissalo

klo 14–16
Työpaja: Liikkeen hyödyntäminen opastuksilla
Ohjaajana tanssinopettaja Outi Silvennoinen
Tilassa kahvitarjoilu

Ilmoittaudu viimeistään pe 14.8.2026. Työpajapäivään mahtuu 20 ensimmäisenä ilmoittautunutta (vain jäsenille). Lisätietoa info@pedaali.fi

Kuva: Inka Hannulan ja Teemu Raudaskosken taideteos. Kuvaaja: Lotta.

Kohtaamiset, oivallukset ja ammattiylpeys – Oppaan työn ytimessä

Yhteiskuva yleisötyön koulutuksen lähikoulutuksen osallistujista. Osallistujat poseeraavat rivissä ja monet heistä nauravat.

Pedaalin ja MAL:n järjestämä opaskoulutus kokosi yhteen suuren joukon museoiden asiakaspalvelu- ja opaspalveluiden ammattilaisia perjantaina 24.4.2026 Helsingin Pasilaan. Paikalla oli osallistujia sekä lähikoulutuksessa että etänä. Hybridimalli toimi hienosti, ja esittelyt kuuluivat selkeästi myös verkon yli. Pandemian jälkeisessä ajassa lähikoulutuksen merkitys tuntui erityisen arvokkaalta. Toisaalta hybridimalli mahdollisti useamman kiinnostuneen osallistumisen koulutukseen paikkakunnasta riippumatta. 

Koulutus rakentui aamupäivän luento-osuuksilla ja iltapäivän osuudella, jossa ensin keskusteltiin työturvallisuusasioista MAL:n Tuulia-Tuulia Tummavuoren puheenvuoron jälkeen. Päivän lopuksi käsiteltiin asiakaspalvelun haastavia tilanteita teatterillisin keinoin Milla Kortemaan johdolla. Itse osallistuin vain aamupäivän etäosuuteen ja tässä blogikirjoituksessa esittelen muutamia mieleen jääneitä aiheita koulutuksen annista.  

Koulutuksen avaus

Koulutuksen pääteemana oli opastaminen ja asiakaspalvelu museoissa. Heti aamun ensimmäisessä Jenni Siltainsuun puheenvuorossa tuli ilmi koulutuksen ydinajatus eli opastaminen ansaitsisi oman ”kunnianpalautuksensa”, niin tärkeä osa se on museoiden arkea. 

Koulutuksen ensimmäinen puhujana toimi Jenni Siltainsuu, joka on Espoon kaupunginmuseon ympäristökasvattaja ja kulttuuriympäristökasvattaja (SYKLI). Hänellä on arkeologitausta ja pitkä kokemus museo-oppaiden kouluttamisesta. Espoon kaupunginmuseoon kuuluu viisi kohdetta: KAMU, Glims, Lagstad, Rulludd ja Pentala, joissa jokaisessa opastaminen ja asiakaspalvelu rakentuu vähän eri asioista. Jennin työnkuvaan sisältyy sekä kouluttamista että tapahtumien suunnittelua, joka niin ikään on iso osa museoiden yleisötyötä.

Koulutus alkoi tutustumisella: keitä olemme, miksi olemme täällä ja mitä toivomme koulutukselta? Moni kertoi olleensa oppaana jo pitkään, mutta koulutuksiin osallistuminen oli jäänyt vähälle – ja juuri siksi uusia ideoita ja vertaistukea kaivattiin. Myös verkostoituminen koettiin tärkeäksi. Etäosallistujat jaettiin pieniin ryhmiin ja virtuaalisiin huoneisiin, joissa esittely tapahtui.

Omaan työnkuvaani on reilun viidentoista vuoden ajan kuulunut opastaminen ja opastusten sekä työpajojen suunnittelu eri ikäisille museovieraille. Halusin osallistua koulutukseen saadakseni lisää konkreettisia käytännön vinkkejä opastustyöhön sekä kuulla, mitä alalla yleisesti tällä hetkellä tapahtuu.  

Jennin puheenvuorosta jäi mieleeni ajatus siitä, että museo-opastus on kuin hyvin istuva vaate: tuttu, turvallinen ja ammattitaitoa vaativa. Oppaan työ on museotyön kovaa ydintä ja siitä saa olla ylpeä. Joskus valitettavasti edelleen kuulee, että joku sanoo työskentelevänsä museossa ”vaan oppaana”, mutta todellisuudessa oppaan työ vaatii erittäin vahvaa ammattitaitoa sekä sisältöjen opettelussa ja sisäistämisessä, että ennen kaikkea olennaisen tiedon poimimisessa ja siitä kertomisessa kiinnostavasti erilaisille yleisöille. Itse ajattelen, että oppaan työ vaatii paljon joustamista ja mukautumista erilaisiin tilanteisiin sekä ennen kaikkea kohderyhmän tuntemusta. 

Oppaan työ on monipuolinen ammatti

Opas ei ole vain ”opas”. Työnkuva voi olla opastava yleisötyöntekijä, asiakaspalveluvastaava, museolehtori tai tapahtumatuottaja. Titteli vaihtelee, mutta työn ydin on sama: kohtaaminen. On hyvin yleistä, että oppaat tekevät paljon muutakin kuin opastuksia: työnkuvaan usein kuuluu asiakaspalvelua, avoinnapitoa, myymälätyötä, työpajoja, tapahtumia, esiintymistä ja vuorovaikutusta. Minunkin työnkuvaani kuuluu kaikkia näitä edellä mainittuja tehtäviä. Tunnistan kuitenkin hyvin juuri kohtaamisen, joka yhdistää yleisötyön kaikkia toimintoja. 

Tutkimusten mukaan museo-opas tarvitsee jopa 45 erilaista taitoa. Silti tämä ei valitettavasti aina näy palkassa tai arvostuksessa. Mark Schepin väitöstutkimuksen tuloksista tehty tutkimus tiivistää asian: Guiding is a profession. Espoon kaupunginmuseo KAMU on tiivistänyt opastamiseen tarvittavat taidot neljään kohtaan: 1. ryhmänhallinta, 2. vuorovaikutustaidot, 3. sisältöosaaminen sekä 4. ammattitaito. Allekirjoitan nämä kaikki taidot, joita opastyössä hyödynnän itsekin. 

Opastuksen suunnittelu on oivallusten rakentamista

Opastuksen tärkein tehtävä on tarjota yleisölle osallisuuden ja oivaltamisen kokemus. Hyvä opastus herättää kipinän, joka voi johtaa syvempään kiinnostukseen myöhemmin. Opastuksen suunnittelu on usein ”keskustelua pään sisällä”: lähteiden kanssa keskustelua, kirjapinojen notkumista, rungon ja käsikirjoituksen rakentamista. Joissain museoissa oppaille kootaan valmiit opastuspaketit sisällöistä ja joissain opas kokoaa ne itse. Tähän ei ole olemassa oikeaa mallia. 

Kaikki opastukset voivat olla toiminnallisia, myös aikuisille suunnatut opastukset. Tärkeää on kuratoida sopiva kokonaisuus ja valita menetelmät, jotka tukevat kohtaamista. Itse pidän opastamisessa nimenomaan toiminnallisten kokonaisuuksien rakentamisesta. Lapsille ja nuorille toiminnallisuus koostuu itse tekemisestä ja pienistä tehtävistä, joita voidaan tehdä opastamisen lomassa, kun taas aikuisille toiminnallisuus on enemmänkin vuorovaikutusta, kysymysten esittämistä ja ajatusten vaihtoa. 

Opastuksen toteutus: liikkeelle, aisteille ja yleisölle

Jennin puheenvuorossa korostui tekemisen ja kokemisen merkitys opastamisessa. Opastuksessa voi hyödyntää kaikkia aisteja, liikettä ja ympäristöä. Tässä on lueteltuna muutamia esimerkkejä erilaisista menetelmistä, joita opastamisessa voi hyödyntää: esinevartti ja rakennusvartti, eli tarkastellaan tiettyjä esineitä tai rakennuksia lyhyen ajan. Kävelykierrokset ja maasto-opastukset, jotka tuovat toiminallisuutta ja vaihtelevuutta eri ikäisille yleisöille. Laminoidut kuvat menneisyydestä elävöittävät historiasta kertomista. Äänenvahvistimien käyttö, erityisesti ulkotiloissa. ”Hiplattava historia” eli esineet, joihin saa koskea. Tämä elementti toimii hyvin erityisryhmille, mutta toki kaikille. Prosessidraama, VTS-menetelmä ja demokratiakasvatus ovat myös opastamisen tärkeitä menetelmiä, joita voi hyödyntää oikeastaan minkä vain aiheen ympärillä jokaisella kierroksella. Nykyään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt, joten opastuksen rytmitys ja vaihtuvat menetelmät ovat entistä tärkeämpiä.

Opastuksilla tulee huomioida erilaiset kohderyhmät, sillä jokainen ryhmä on omanlaisensa. Koulutuksessa käytiin läpi eri-ikäisten ja erilaisten ryhmien kohtaamista: pienet lapset: leikki ja laulu toimivat heille, eskarit ja viskarit: kevyttä sisältöä, alakoulu: OPS ja roolien merkitys, yläkoulu: hiljaisempaa osallistumista, turvalliset menetelmät, toinen aste: keskusteluun osallistuminen voi jännittää, vieraskieliset: esineet ja kokeileminen, aikuiset: työporukat, eläkeläiset, palvelutalojen asukkaat. Oppaalla on lupa oppia myös ryhmältä ja joskus oppia jopa uusia kieliä. Itse ainakin opin jokaiselta ryhmältä jotakin ja mielestäni opastamisen suola on nimenomaan erilaiset ryhmät ja heidän kohtaamisensa.

Onnistunut opastus on ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista: katsekontaktia, läsnäoloa, innostusta ja oman kulman löytämistä aiheeseen.

Jännittäminen kuuluu esiintymiseen ja näin ollen myös opastamiseen. Tärkeintä on harjoittelu. Tässä muutama vinkki jännittämiseen: kirjoita paperille opastuksen viisi ensimmäistä lausetta, harjoittele peilin edessä, kiinnitä huomiota kehon kieleen ja hymyyn, tee äänenavaus ennen opastusta. 

Opastuksen aloitus ja lopetus ovat aina tärkeitä ja niihin kannattaa panostaa. Kun ryhmä saapuu, kerro selkeästi: mitä tapahtuu, kauanko kestää ja mistä puhutaan. Lopetuksessa annetaan mahdollisuus kysymyksille, päätetään kierros selkeästi ja kiitetään osallistumisesta. 

Koulutuksessa tuli esille tärkeä muistutus kaikille opastyötä tekevälle: opastuksen jälkeen muista palautua! Myös kollegiaalinen vertaistuki on korvaamatonta. Opastus on monesti hyvin intensiivinen kokemus, joten opastuksen jälkeen on syytä hetken vain olla, ehkä käydä kahvilla ja keskustella mahdollisuuksien mukaan kollegan kanssa. Jos opastuksella on ilmennyt joitain asioita, jotka pitäisi käsitellä mahdollisimman pian, se kannattaa tehdä, ettei ne jää painamaan mieltä. Sen jälkeen on taas hyvä lähteä seuraavaan opastukseen uusin voimin. 

Lopuksi

Koulutuspäivän aamupäivän osuus oli täynnä oivalluksia, keskusteluja ja vertaistukea. Itselleni mieleen jäi ennen kaikkea se, että oppaan työ on monipuolinen, vaativa ja merkityksellinen ammatti. Kuten koulutuksessa todettiin: olkaa ylpeitä työstänne!

Museopedagogi Anni Niekka
Kirjoittaja on Pedaalin hallituksen jäsen ja museopedagogi Serlachiuksessa.