Pedaali ry etsii vuoden 2025 museopedagogista tekoa!

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto myönnetään museopedagogiaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen kuluneen vuoden aikana. Pedaali haluaa palkinnolla nostaa esiin esimerkillisiä ja huomionarvoisia satsauksia museoiden yleisötyöhön ja pedagogiseen toimintaan sekä lisätä alaan liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.

Ehdotuksia voi lähettää kuka tahansa ja myös omaa toimintaansa saa ehdottaa. Museopedagoginen teko on toteutettu vuoden 2024 aikana ja/tai alkuvuonna 2025. Palkinto myönnetään ajankohtaiselle hankkeelle tai toimintatavalle. Saajaksi ei siksi voi ehdottaa henkilöä. Palkinnon saajan valitsee yhdistyksen hallitus määräaikana tulleiden ehdotusten joukosta. Ehdotuksia palkinnon saajaksi otetaan vastaan 31.3. saakka.

Ehdotuksia palkinnon saajaksi lomakkeen kautta täältä.

Ehdotuksen liitteet pyydetään lähettämään sähköpostilla (info@pedaali.fi) tai jakamaan Pedaalin Driveen lomakkeen kautta.

Voittaja julkistetaan syksyllä Museoliiton yleisötyöpäivillä Savonlinnassa 3.-4.9. Palkintoon kuuluu palkintoesine ja kunniakirja.

Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon ovat aikaisempina vuosina saaneet:

2024 Derby -näyttely (Seinäjoen taidehalli)
2023 Paluu Keniaan -hanke (Gallen-Kallela museo)
2022 Havaintoja kaupungista (Järvenpään taidemuseon, Järvenpään lukion kuva- ja mediataiteen linjan sekä brittiläisen mediataiteilija Stanzan yhteistyöprojekti)
2021 Egyptin varjo -yhteistyöprojekti (Amos Rex ja Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijat)
2020 InterActive History -projektin Utra ennen ja nyt -toiminta (Pohjois-Karjalan museo)
2019 Luminaari-hanke (Tuusulan museo)
2018 Espoo sisällissodassa -hankkeen nuorisoyhteistyö (Espoon kaupunginmuseo)
2017 Minä ja muotokuva -taidekasvatuspaketti (Keuruun museo)
2016 Nostalgiset naiset -projekti (Lottamuseo, Keuda ammattiopisto ja Laurea ammattikorkeakoulu)
2015 Adoptoi monumentti -hanke (Pirkanmaan maakuntamuseo)
2014 Sirkushevoset sairastaa – Pedagoginen konservointihanke (Keravan taidemuseo, Metropolia Ammattikorkeakoulun esinekonservointilinja)
2013 Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hanke (Suomen museoliitto, CICERO Learning -verkosto Helsingin yliopistosta, Tekniikan museo, Työväenmuseo Werstas, Tampereen museopalveluiden kulttuurikasvatusyksikkö TAITE, Porin taidemuseo ja Satakunnan Museo)
2012 Taide jää mieleen -hanke (Aboa Vetus & Ars Nova -museo, Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi sekä Työsuojelurahasto)
2011 Uudenmaan taidetoimikunnan monikulttuurisuusläänintaiteilija Outi Korhonen
2010 Tampereen kaupungin museopalvelujen TAITE-yksikkö
2009 Jyväskylän Kulttuuriluotsi-toiminta
2008 Museologia tänään -julkaisu (toim.) Pauliina Kinanen, julkaisija Suomen Museoliitto
2007 Opetushallituksen suunnittelija Heljä Järnefelt
2006 Turun opetustoimen Kulttuuripolku -työryhmä

”Kaikki alkoi pienen ryhmän itse organisoimasta opintomatkasta Lontoon museoihin, siten syntyi idea ja verkosto” – Pedaali ry:n perustaminen 

Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Miten yhdistys sai alkunsa? Pedaalin historiaan keskittyvän sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään yhdistyksen perustamista. 

Syksyllä 2004 joukko helsinkiläisten taidemuseoiden yleisötyöntekijöitä matkusti opintomatkalle Englantiin. Ryhmä osallistui Engagen (National Association for Gallery Education) konferenssiin, johon Kiasman silloinen museolehtori Kaija Kaitavuori oli kutsuttu puhumaan. Englantilainen museopedagoginen kenttä oli vuosituhannen alussa aktiivinen, ja vuonna 1989 perustettu yhdistys Engage keräsi yhteen taidelaitosten yleisöjen kanssa työskenteleviä.

Omalle yhdistykselle alkoi olla tilausta myös Suomessa. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisiin museoihin oli syntynyt uusia ammattinimikkeitä. Näiden haltijat keskittyivät tehtäviin, joita museoammattilaiset olivat aiemmin tehneet muun työn ohessa. Ensimmäisiä museolehtoreita oli palkattu museoihin 1970-luvulla, ja kävijöihin oli alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Museoammattilaisten työtehtävät monipuolistuivat, kun 1990-luvulta lähtien museot ymmärrettiin yhä enemmän tiedon välittäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Tämä muutos vaati uudenlaista osaamista, kuten viestinnällisiä ja pedagogisia taitoja. 1990-luku toi mukanaan yhä enemmän myös kansainvälistä verkostoitumista suomalaiselle museokentälle.

Englannin matkan aikana vierailtiin Leicesterissä, jossa tutustuttiin Leicesterin yliopiston museopedagogiseen koulutusohjelmaan. Ohjelmaan mahtui myös rennompaa oleilua. Päätös järjestäytyä ja perustaa museopedagoginen yhdistys tehtiin Revolution-nimisessä pubissa, jonka useampi perustajajäsen mainitsee erikseen nimeltä. Ehkäpä pubin nimi enteili tulevaa?

Pubissa tehdyn päätöksen jälkeen ryhdyttiin konkreettisiin toimiin. Perustamiskokous pidettiin 1.3.2005 Sinebrychoffin taidemuseon työpajatilassa. Kokouksessa oli paikalla 16 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pedaalin perustamisen aloitteentekijä Kaija Kaitavuori ja muiksi hallituksen jäseniksi Kalle Hamm, Satu Itkonen, Kaisa Kettunen, Arja Miller, Erica Othman, Erja Salo ja Minna Turtiainen.

Virallinen yhdistyksen rekisteröitymisen hyväksyminen saatiin Patentti- ja rekisterihallitukselta elokuussa. Päivämäärää 1.3.2005 voidaan pitää yhdistyksen syntymäpäivänä, ja sitä juhlistettiin heti seuraavana vuonna yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäivänä Kiasmassa. 

Perustamiskokouksessa keskusteltiin nimestä, joksi oli ehdotettu Pedaalia jo kokouskutsussa. Sellaisenaan nimi oli jo harmillisesti erään lauluyhtyeen käytössä, joten ainakin nimelle tulisi valita kuvaava täsmennys. Nimeksi päätettiin ottaa Museopedagoginen yhdistys Pedaali. Myös ehdotukset Pedafoni ja Pedafooni keräsivät kannatusta. Kokouksen esityslistan taakse on raapusteltu vielä muutamia muita ehdotuksia: Fingage, Pedanet ja Pedaset. Ensimmäinen ehdotus kertoo merkittävästä esikuvasta Englannin yleisötyökentällä. Yhdistyksen yhteydestä englantilaiseen toimijaan keskusteltiinkin kokouksessa. 

Yhdistyksen perustamisen motiiveina oli muun muassa yleisötyön kehittäminen, tiedon jakaminen ja uuden oppiminen. Järjestäytyminen tuki myös toiminnan perustelua omana alanaan, ja yhdistysmuotoisena rahoituksen hakeminen oli helpompaa. Jonkinlainen verkosto oli ollut olemassa jo ennen yhdistyksen perustamista, sillä pääkaupungin taidemuseoiden museolehtorit olivat tavanneet toisiaan usein epämuodollisissa kollegiaalisissa merkeissä.

Uutta yhdistystä perustaessa sai kaiken suunnitella ja toteuttaa oman mielensä mukaan. Perustajajäsen Satu Itkonen muistelee, että ”Pedaalissa kukaan ei asettanut rajoja – paitsi toki me itse, ja saimme edistää asioita haluamallamme tavalla. Koin aktiivivuosina – kuten nytkin – että yleisesti yleisötyöläiset jakavat aika paljon samoja humanistisia ja inkluusioon liittyviä arvoja.” 

Ensimmäisenä toimintavuotenaan yhdistys järjesti tutustumis- ja opintomatkan Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova -museoon, jossa Turun museoiden museopedagogit kertoivat työstään. Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettiin jäsenille puolalaisen taidekasvattaja Janusz Byzewskin työpaja. Jäsentapaamisia pidettiin Helsingin kaupungin taidemuseossa ja pikkujoulut vietettiin Ateneumin työpajassa. Vuoden 2005 lopussa jäseniä oli saatu kerättyä 81.

Pedaali sai oman logon 2006. Kuvassa erilaisia versioita Kalle Hammin tekemästä logosta.

Alkuun toiminta oli taidemuseokeskeistä, mikä on ymmärrettävää, sillä yhdistyksen primus motorit olivat taidemuseoiden museolehtoreita. Sähköpostitse lähetetty kutsu perustamiskokoukseen oli lähetetty vain taidepedagogeille, ja yhdistyksen ensimmäisissä säännöissä on taidemuseot erikseen esiin nostava maininta: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää museopedagogista toimintaa taidemuseoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa”. Lisäksi esikuvana toiminut Engage edusti nimenomaan taidelaitosten henkilökuntaa. 

Pedaalin toiminta laajeni kuitenkin nopeasti kattamaan kaikki yleisötyöläiset. ”Aluksi pohdittiin, keskittyisikö yhdistys taidekasvatukseen vai suuntautuisiko se laajemmin museopedagogiaan ottaen mukaan myös kulttuurihistorialliset ja luonnontieteelliset museot. Päädyttiin jälkimmäiseen, ja se oli oikea valinta”, muistelee yhdistyksen perustamisen alkuvaiheita perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja (2009) Päivi Venäläinen. 

Tietoisuuden lisääminen museopedagogiasta ja sittemmin yleisötyöstä koettiin tärkeäksi niin omien museoiden sisällä kuin laajemmin museokentällä. Uudelle ja ammatillisesti vasta kehittyvälle alalle toivat huomiota ja vakuuttavuutta esimerkiksi Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon perustaminen ja Pedafooni-julkaisut, joissa kartoitettiin alan nuorta historiaa.  

”Pedaali oli taho, joka saattoi edustaa kenttää ja esim. antaa lausuntoja kulttuuripoliittisista asioista. Se loi myös tuikitärkeälle vertaistuelle paremmat kanavat, sillä alkuaikoina yleisötyöläiset toimivat usein varsin yksinään omissa museoissaan: oli hyödyllistä tavata muita samojen asioiden kanssa painivia – unohtamatta sosiaalisten tapaamisten hauskuutta! Muistan, että tunnelma oli usein innostunut: tiesimme tekevämme muutosta ja luovamme jotain uutta”, kuvailee yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja (2005–2008) Kaija Kaitavuori. 

Vaikuttamisen, vertaistuen ja verkostoitumisen lisäksi myös nimenomaan yleisötyötä tekeville museoammattilaisille räätälöityjen koulutusten ja opintomatkojen järjestäminen olivat alusta saakka toiminnan keskiössä. Kaikki 20 vuotta sitten synnytetyt toimintamuodot ovat keskeisiä nykyäänkin. 

Sarjan seuraavassa osassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Pedaalin monipuolista toimintaa vuosien varrella. 

Lämmin kiitos kaikille tähän mennessä sähköpostihaastatteluun vastanneille ja Pedaali-aktiiveja ilmiantaneille! Otsikon sitaatti Erja Salo, puheenjohtaja 2011–2013.

20-vuotiasta yhdistystä juhlistava jäsenistön illanvietto järjestetään perjantaina 9.5.2025 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Pedaalin verkkosivuilla julkaistaan maaliskuussa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Pedaali ry:n arkisto

Kokouspöytäkirjat 2005–2006

Sähköpostihaastattelut (Satu Itkonen, Kaija Kaitavuori, Erja Salo, Päivi Venäläinen)

Levanto, Marjatta 2010: Suomen museoiden yleisöt. Suomen museohistoria (toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen). SKS. 

Neitola, Uula 2019: Museoammattilaisen mukana 1969–2019. Museoalan ammattiliitto. 

Iisa Aaltonen

Kirjoittaja Pedaalin hallituksen jäsen ja historioitsija.

Koulutus: Projektinhallintaa humanisteille: Museoprojektien perusteet haltuun

Aika: 14.3.2025 klo 12-15

Paikka: Zoom (tilaisuus vain jäsenille)

Oletko törmännyt osana työtäsi projekteihin? Pitäisikö osata johtaa näyttely- tai tapahtumaprojekti alusta loppuun? Pitäisikö jopa johtaa työkaverin työtä osana projektia? Minkälaista osaamista kannattaisi kartuttaa tulevaisuuden projektihommia varten? Projektityö on yleistynyt viime vuosina kaikilla asiantuntija-aloilla, myös museoissa. Harvoilla meistä kuitenkaan on siihen pätevää koulutusta, eikä käytännön tukea aina saa johdoltakaan. Tule kuulemaan tuoretta tietoa projektien ja projektiosaamisen nykytilasta museoissa – et ole yksin, jos asia hämmentää! Koulutuksessa otetaan haltuun käytännön tarpeisiin kootut perustiedot projektinhallinnasta ja projektijohtamisesta, ennakkotietoa ei tarvita. Lukuvinkeillä voi jatkaa omatoimista opiskelua.

Koulutus perustuu 2023-2024 tehtyyn YAMK-opinnäytetyötutkimukseen museoiden projektiosaamisesta. Osana tutkimusta luotiin projektipäällikön käsikirja, joka pohjautuu esiin nousseisiin tarpeisiin ja toimii perehdytyksenä aloittelevalle projektin vetäjälle tai tiimiläiselle. Kouluttaja Tiina on museolehtori, joka on toiminut pitkään projektipäällikkönä ja projektitiimin jäsenenä museossa. Nykyään hän toimii projektipäällikkönä maaseudun kehittämisyhdistyksessä kansainvälisissä hankkeissa. Hän on suorittanut Suomen Projektiammattilaisten Foundation Certificate in Project Management -sertifikaatin, mutta ei suinkaan ole kaikkitietävä projektiammattilainen! 

Sisältö

  1. Projektin määrittely, projektin vaiheet ja projektien nykytila museoissa
  2. Projektiosaaminen, tärkeät ihmistaidot ja menetelmätaidot, psykologinen turvallisuus tiimissä ja epävirallisen projektipäällikön vaikutusvalta
  3. Vinkkejä menetelmistä ja työkaluista avuksi projektinhallintaan ja -johtamiseen
  • Kokenut projektipäällikkö museossa, opinnäytetyöhaastattelu

27.2. Mitä kuuluu monikulttuurisuudelle museoissa?

Mitä kuuluu? -etäiltapäivässä kuullaan teemaa käsittelevien museoiden esittelyjä ajankohtaisista aiheista ja keskustellaan yhdessä omasta työstä. Iltapäivät järjestetään kevät- ja syyskaudella joka kuun viimeisenä torstaina klo 14:30. Alustukset kestävät n. 30 minuuttia, jonka jälkeen jatkamme jutustelua kysymysten, kommenttien ja omien kokemusten muodossa klo 16 saakka.

27.2.25 Mitä kuuluu monikulttuurisuudelle museoissa?

OHJELMA: 

  • Museo kaikille -hankkeen opit ja kokemukset. MuKa:n jälkitunnelmat Vantaan kaupunginmuseossa. Marjo Eerikäinen, Vantaan kaupunginmuseo
  • Mynämäen Ukraina-näyttely – miten se tehtiin? Viktoria Kulmala, Mynämäen museo

  • Uusi Lagstad – uudet yleisöt. Helena Heikkilä ja Elisa Wistuba Lorca, KAMU Espoon kaupunginmuseo

info@pedaali.fi

 

Vieraskynä: Seinäjoen taidehallin Derby-näyttely

Seinäjoen taidehallin Derby-näyttely palkittiin Vuoden 2024 Museopedagoginen teko -palkinnolla. Olemme palkinnosta huikean ylpeitä! Derby oli hauska, poikkeuksellinenkin projekti. Näyttely oli esillä Halli-näyttelytilassa keväällä 2023. 

Taidehalli on Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluihin kuuluva taidelaitos, joka sijaitsee Seinäjoen Itikanmäellä taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetassa. Taidehalli järjestää nykytaiteen taidenäyttelyitä, niihin liittyvää oheisohjelmaa ja hallinnoi kaupungin taidekokoelmaa ja julkisen taiteen hankkeita kaupungissa. 

Derby oli taidenäyttely urheilusta. Taide ja urheilu nähdään usein vastakkaisina elämän aloina, mutta näyttely haluttiin kuitenkin rakentaa yhtäläisyyksien varaan. Taidehallin näyttelyohjelmassa toteutetaankin säännöllisesti kokonaisuuksia, joiden teemat ammentavat paikallisuudesta ja joissa rakennetaan yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa. 

Muodostelmaluistelujoukkue RiverBullsin harjoitukset. Valokuva: Rene Luhtala.

Näyttelyyn kutsuttiin kuusi taiteilijaa ja viisi paikallista urheilujoukkuetta tai -seuraa, jotka edustivat Seinäjoen urheiluelämää monipuolisesti.  Mukana olivat työpari Krister Gråhn ja Hannamari Matikainen sekä Seinäjoen Maila-Jussien T06-08-pesäpallojoukkue, Anne Lehtelä ja suunnistusseura Rasti-Jussit, Teemu Mäki ja Seinäjoen Taitoluistelijoiden miesten muodostelmaluistelujoukkue RiverBulls, Alina Sinivaara ja SJK:n edustusjoukkue ja Maria Stereo ja skeittiyhdistys Lakeuden WallRiver SK8Boarding ry (LWRS). Taiteilijoiden tehtävänä oli toteuttaa oman joukkueensa toiminnasta tai lajista ammentaen taideteos. Osa havainnoi toimintaa ja toteutti teoksensa sen pohjalta, osa käynnisti syvällisen, osallistavan taideprojektin. Näyttelyn teokset porautuivat seinäjokelaisiin urheiluilmiöihin, etsivät taiteesta ja urheilulajeista yhteistä ja jopa ottivat kantaa isoihinkin kysymyksiin: Sotaan ja miehen malliin pureutuva Teemu Mäen Riverbulls (Kirje Vladimir Putinille) -dokumenttielokuva on katsottavissa YLE Areenassa vuoteen 2026 saakka. 

Teemu Mäen teos Luistellaan kuoleman kanssa. Valokuva: Krista Luoma.

Derbyn tavoitteina oli tavoittaa uusia yleisöjä ja kehittää uudenlaista yleisötyötä. Toimintaan saatiin Kuortaneen Säästöpankkisäätiöltä avustus, jolla rahoitettiin yhdessä urheiluseurojen kanssa järjestettäviä, taidetta ja urheilua yhdistäviä tapahtumia. RiverBullsien luistelijat olivat malleina croquis-piirustuspajassa. LWRS esitteli toimintaansa ja järjesti skeittileffanäytöksen. Rasti-Jussit järjesti taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetalla iltarastit, jota varten teetettiin uudet kartat Itikanmäen alueelta. Yhteistyö Rasti-Jussien kanssa on jatkunut Derbyn jälkeenkin suunnistusta ja julkista taidetta yhdistäen. Näyttelyssä vierailivat muun muassa Taidetestaajat Etelä-Pohjanmaan eri kunnista ja seinäjokelaiset kolmosluokkalaiset paikallisen kulttuurikasvatussuunnitelman puitteissa. Näyttelyavajaisia edeltävänä iltana näyttelyssä järjestettiin kutsuvierasillallinen, johon kutsuttiin paikallisia urheilualan toimijoita keskustelemaan yhteistyön mahdollisuuksista.

Derby-yhteistyön onnistumisesta kertonee jotain, että kun saimme tiedon palkinnosta, kutsuimme mukana olleet urheiluseurat juhlimaan kanssamme kertomatta, mikä juhlan aihe oli. ”Mitalikahveilla” oli paikalla mittava seurojen ja muiden yhteistyökumppaneiden edustus. Derby oli onnistunut esimerkki siitä, mitä yhteistyö parhaimmillaan on ja miten nykytaiteen ja laadukkaan yleisötyön äärellä on mahdollista kohdata ja oppia uutta. 

Vuoden museopedagoginen teko -palkinto jaettiin vuonna 2024 yhdeksännentoista kerran. Kunniamaininnan sai espoolaisen Helinä Rautavaaran museon From Zero to Hero -hanke.

Kirjoittaja: Elina Teitti, ts. taidekuraattori / Seinäjoen taidehalli.