Käsittelemme tulevan vuoden aikana blogissa yleisötyön osaamisen kehittämistä eri näkökulmista. Otamme vastaan aiheesta mielellämme myös vieraskynäkirjoituksia! Yksi paljon monilla aloilla puhututtava uusi osaaminen on tekoälyn hyödyntäminen omassa työssä. Tekoälyä (tai oikeammin kielimallia) voi käyttää keskustelukumppanina, etsimään tietoa tai muokkaamaan omia tekstejä eri muotoihin. Kokeilimme tekoälyn apua tämän blogiartikkelin kirjoittamisessa!
Oli mielenkiintoista aloittaa ”yhteistyö” pyytämällä kuvituskuvaa museoiden yleisötyöstä, antamatta mitään materiaalia tekoälyn käyttöön. ChatGPT raportoi kuvan luomisesta seuraavaa: ”Kuvitellaan kuva museoiden yleisötyöstä. Näet avoimen ja modernin museotilan, jossa ihmisiä on eri ikäryhmistä ja taustoista. Yhdessä osassa kuvaa on lapsia ja perheitä, jotka osallistuvat opastettuun kierrokseen. Heitä ympäröi näyttelyesineitä, kuten veistoksia ja taideteoksia, ja opas selittää innostuneesti esineiden merkitystä. Toisessa osassa kuvaa aikuiset istuvat pienissä ryhmissä osallistumassa työpajaan, jossa he luovat omia taideteoksiaan. Yksi henkilö maalaa, toinen veistää savea, ja ohjaaja opastaa heitä. Taustalla näkyy valoisat museosalit ja muut kävijät, jotka ihailevat taidetta. Kuvassa yhdistyvät aktiivinen oppiminen ja vuorovaikutus, jossa korostuu museoiden tavoite tuoda kulttuuri ja taide lähemmäksi yleisöä eri keinoin. Teen tästä nyt kuvauksen kuvituskuvaksi.” Tältä kuva näyttää:
Päätimme kuitenkin antaa tekoälylle materiaalia, josta haluamme luoda tämän blogikirjoituksen. Pyysimme ChatGPT:ltä blogikirjoitusta lokakuussa julkaistavan Vuoden museopedagoginen teko -palkinnon ehdokkaista.
Annoimme ensin komennon: ”Kirjoita noin 450 sanan synteesi suomalaisen museopedagogiikan ja yleisötyön nykytilasta perustuen seuraaviin hankkeisiin. Älä erittele hankkeita.” Annoimme ehdokkaiden lyhyet esittelyt taustamateriaaliksi. Sen jälkeen pyysimme blogitekstiä suomalaisten museoiden yleisötyön nykytilasta käyttämällä kyseistä yhteenvetoa. Kuvituskuvaan annoimme komennon: ”Luo nyt kuvituskuva blogiin edellisen tekstin perusteella. Tyylinä käytä valokuvaa.” (Valokuvatyylistä saisi realistisemman, jos antaisi ohjeeksi kameramallin, filmilaadun ja aukon koon.)
ChatGPT: Suomalaisten museoiden yleisötyön nykytila: Osallistamista, yhteisöllisyyttä ja moniäänisyyttä
Suomalainen museopedagogiikka on viime vuosina ottanut merkittäviä askelia eteenpäin. Museoiden rooli yhteiskunnassa on laajentunut pelkästään kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja esittelystä monipuoliseksi yleisötyöksi, joka korostaa yhteisöllisyyttä, moniäänisyyttä ja osallistamista. Tämä kehitys näkyy erityisesti innovatiivisissa hankkeissa, jotka pyrkivät palvelemaan erilaisia yleisöjä ja edistämään sosiaalista sekä kulttuurista hyvinvointia.
Postimuseon ”Oma ääni kuuluviin somessa!” -hanke on loistava esimerkki siitä, kuinka ylisukupolvinen oppiminen ja mediakasvatus voidaan tuoda yhteen. Hankkeessa seniorit ja nuoret oppivat yhdessä mediapajoissa kehittämään digitaitojaan ja mediakriittisyyttään. Erityisenä piirteenä hankkeessa ovat digimentorit ja kestävyysmentorit, jotka auttavat osallistujia ymmärtämään kestävyyden ja resilienssin merkityksen. Toinen huomionarvoinen projekti on Vantaan kaupunginmuseon ”Museo kaikille”, joka edistää monikulttuurisuutta ja osallistumista kulttuuritoimintaan. Hankkeessa maahanmuuttajataustaiset kävijät ja kansainväliset opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua työpajoihin ja jättää oman jälkensä museon sisältöihin, samalla kun se lisää kulttuurien välistä vuoropuhelua.
Amos Rexin ”Breathe – niinku hengitä” puolestaan avaa taidemaailman nuorten omasta näkökulmasta. Hankkeen sarjakuvateos auttaa nuoria lähestymään taidetta heidän omista lähtökohdistaan, mikä tekee taiteesta helpommin lähestyttävää ja ymmärrettävää tälle kohderyhmälle. Tämä hanke alleviivaa taiteen saavutettavuutta ja sen merkitystä kaikille.
Helinä Rautavaaran museon ”From Zero to Hero” -hanke kääntää perinteiset roolit ylösalaisin. Kenialaiset nuoret, jotka ovat selviytyneet haastavista olosuhteista, ohjaavat suomalaisia nuoria ja jakavat tarinoitaan, korostaen empatian, toivon ja globaalin oppimisen merkitystä. Hanke luo siltoja eri kulttuurien välille ja tarjoaa uudenlaista oppimista ja vastavuoroisuutta.
Keskusteluun ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista keskittyy Kymenlaakson museon ”Miltä teollisuus tuntuu?” -hanke, jossa yleisöllä on mahdollisuus osallistua demokraattiseen keskusteluun museoympäristössä. Hanke on lisännyt myös museohenkilökunnan osaamista ja korostaa museon roolia yhteiskunnallisen keskustelun areenana.
Taiteen saavutettavuuden lisääminen on ollut keskeinen tavoite myös Järvenpään taidemuseon ”Vuodenaikojen perintö” -hankkeessa, joka nostaa esille vammaisten taiteilijoiden teoksia kulttuurihistoriallisessa kontekstissa. Hanke edistää kulttuurin monimuotoisuutta ja korostaa, että taide kuuluu kaikille.
Lisäksi virtuaaliset hankkeet, kuten Porin taidemuseon ”Katseiden välissä”, ovat mahdollistaneet taiteen saavutettavuuden laajemmalle yleisölle digitaalisten alustojen kautta. Näiden näyttelyiden avulla koululaiset ja muut vierailijat voivat tutustua taiteeseen ja osallistua pedagogisiin sisältöihin helposti.
Nämä hankkeet osoittavat, että suomalaiset museot ovat sitoutuneet edistämään osallistumista, hyvinvointia ja kulttuurista vuoropuhelua. Yleisötyön ja museopedagogiikan tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta, ja innovatiiviset projektit näyttävät suuntaa kohti entistä monipuolisempaa ja osallistavampaa museotoimintaa, joka palvelee laajasti eri yhteisöjä.
Pyysimme ”keskustelumme” päätteeksi uutta kuvituskuvaa tämän tekstin pohjalta. (Blogin julkaisualustallakin olisi jo nykyään mahdollisuus luoda kuvituskuva tekoälyn avulla). Tältä se näyttää:
